Eduskunnan käsittelyssä oleva varhaiskasvatuslakiesitys sisältää päiväkodissa työskentelevien korkeakoulutettujen lastentarhanopettajien ammattinimikkeiden ja sen myötä esitettyjen toimenkuvien ja kelpoisuuksien muutosesitykset. Mikäli esitys hyväksytään, se tuo varhaiskasvatuksen kentälle suuria haasteita ja myös koulutus- ja aluepoliittisia vaikutuksia.
Mahdollisen sote- ja maakuntauudistuksen jälkeenkin kuntien tehtäväksi jää varhaiskasvatuksen järjestäminen.
Sosionomikoulutus on tuottanut koko olemassaolonsa ajan korkeakoulututkinnon suorittaneita lastentarhanopettajia varhaiskasvatuspalveluihin ja niiden johtotehtäviin. Lakiuudistus todennäköisesti heikentäisi nykyisestään pätevän henkilökunnan saantia lastentarhanopettajan tehtäviin koko maassa.
Jo pitkään on pätevistä lastentarhanopettajista ollut pulaa ja eläköityvien lastentarhanopettajien määräksi vuoteen 2030 mennessä on ennakoitu noin 3 600. Jos sosionomeilta viedään lastentarhanopettajakelpoisuus, tulee vajausta pätevien lastentarhanopettajien määrään yhä enemmän. Tämäkö on varhaiskasvatuksen laadun nostoa?
Sosionomeilla on 210 opintopisteen laajuinen korkeakoulututkinto (vrt. kandidaatintutkinto 180 opintopistettä) ja erittäin hyvät valmiudet vastata varhaiskasvatukselle lainsäädännössä asetettuihin tavoitteisiin. Sosionomien koulutus huomioi yhtenäisen oppimisen polun lisäksi pedagogiikan kokonaisvaltaisesti: kasvun ja kasvatuksen prosessit, lapsen kasvuyhteisöt, kasvun yhteiskunnallisen kontekstin, kasvatuksen palvelujärjestelmän ja vanhemmuuden tuen ennaltaehkäisevästä näkökulmasta.
Lastentarhanopettajakelpoisuuden osalta sosionomikoulutuksessa on sitouduttu sekä sosiaalisen että pedagogisen osaamisen hankkimiseen opintojen aikana. Sosionomien varhaiskasvatusosaaminen ja muu asiakastyöosaaminen ovat täysin ammatillista pedagogista osaamista.
Hallituksen esityksen pohjana olevan varhaiskasvatuksen tiekartan (2017) selvityksessä tuli kuitenkin valitettavan selkeästi esille, että sosionomikoulutuksen (AMK) sisältöjä ei varhaiskasvatusopintoihin liittyen oltu juurikaan selvitetty. Tämän vuoksi selvityksestä sai aivan väärän kuvan sosionomien opintojen laajuudesta varhaiskasvatuksen ja sosiaalipedagogiikan opintojen osalta.
Sosionomeilla on esimerkiksi harjoittelua enemmän ja opinnäytetyö on laajempi kuin kandikoulutuksessa. Molemmat kokonaisuudet tukevat sosionomin ammatillista varhaiskasvatusosaamista.
Varhaiskasvatuksen koulutuksen kestolla ja sisällöillä, muun muassa kyvyllä huomioida lasten kasvuympäristöjen monimuotoisuus ja yhteiskunnalliset erot, on OECD:n avainindikaattorilinjausten (2017) mukaan positiivinen yhteys varhaiskasvatuksen laatuun.
OECD:n raportissa (2018) "Starting Strong Engaging Young Children” kuvataan bachelor -tasoisten lastentarhanopettajan tutkintojen (jollaisia sekä sosionomin että varhaiskasvatuksen kandin tutkinnot molemmat ovat) merkitystä lasten suotuisan kehityksen kannalta. Samankaltaisiin tutkimushavaintoihin viitataan OECD:n aiemmissakin raporteissa ja OPH:n varhaiskasvatusta koskevassa tilannekatsauksessa Vaikuttava varhaiskasvatus (Karila 2016).
Ei ole mitään syytä kaventaa sosionomien mahdollisuutta toimia lastentarhanopettajan tehtävissä jatkossakin eikä poistaa koulutustehtävää ammattikorkeakouluilta. Jos nimike lastentarhanopettaja halutaan muuttaa varhaiskasvatuksen opettajaksi, siihen tulee saada kelpoisuus myös sosionomikoulutuksen kautta.
Sosionomit ovat olleet haluttuja ja päteviä lastentarhanopettajan tehtäviin juuri siksi, että heillä on sekä pedagoginen että sosiaalinen asiantuntijuus ja ymmärrys yhteiskunnasta ja sen palvelujärjestelmistä.
Seija Järvi
Sari Leppälä
lehtorit
Lapin ammattikorkeakoulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.