Karila tiesi Seinäjoen korttelit. Hän tiesi, että kaupunkiin saavuttaessa poliisi vaistomaisesti hiljentäisi. Hän ei.
Vieressä pelkääjänpaikalla Elias pelkäsi. Töyssy tiessä sai auton aurinkolipan hänen yläpuolellaan kiepahtamaan auki, ja Elias näki itsensä sen pikku peilistä. Otsan haava loisti punaisena kalpeiksi valahtaneissa kasvoissa.
Jouppilassa, Joupiskan mäen tienoossa musta Audi katosi heidän näkyvistään.
”Putosko se noin vaan?” Elias mietti.
”Putos”, Karila sanoi. ”Putos ja uppos.”
Miten isä sen oli tehnyt? Elias ei ehtinyt pohtia sitä, kun Karila pysäytti auton tienposkeen ja kaivoi kännykän.
”Mitä äijä?” Karila tervehti puhelimeen. ”Ookko vapaalla jalalla? Katokko mulle kuka häärää yhessä Audissa.”
Eliaksen hämmästys kasvoi, kun isä luetteli puhelimessa heitä seuranneen auton rekisterinumeron. Noin vain.
Vastaus tuli parin minuutin päästä. Rekisterinumeron omistajaa ei saanut selville, tiedoilla oli luovutuskielto.
”Katos vaan”, Karila hymähti. ”Ne on pistäneet jonkun mun perään. Tässähän tuntee ittensä ihan imarrelluksi. Että poliisi lähtee mun perään.”
Hän kurotti takapenkiltä pahvilaatikon ja räpläsi sen sisältöä. Elias oli niin kuin ei olisi utelias.
”Kaikki on kasassa”, Karila sanoi. ”Älä poika huoli.”
Hän suuntasi kohti Vaasaa. Jokaisen isomman tienhaaran kohdalla Elias odotti, minne käännyttäisiin. Ylistaro. Isokyrö. Laihia. Karila vain ajoi. Hänen ei tarvinnut sanoa mitään, Elias tajusi että edessä oli ensimmäinen oppitunti varastamisessa ja huijaamisessa.
Perillä Karila kaarsi Kuninkaantieltä huoltoasemalle. Se oli St1. Elias tuijotti autiota kylmäasemaa, odottaen jotakin. Mitä tahansa.
Kun Karila pysäköi aseman laidalle, otti pahvilaatikosta jotakin ja lähti ulos, tuli pettymys.
Elias meni perään ja seurasi, kuinka Karila temppunsa teki. Teleskooppikepillä aseman valvontakamera vinoon. Pienellä avaimella maksuautomaatin kotelo auki. Pihdit. Joku ihme teippi, niin paksu ja tahmainen, että se liimaisi vaikka ihmisen kiinni. Karilan kädet liikkuivat salamannopeasti, näki että hän oli tehnyt saman lukemattomia kertoja.
Elias nieleskeli sakeaa pettymyksen tunnetta ja katseli, kuinka hänen isänsä asensi skimmauslaitteen huoltoaseman maksukoneeseen.
Skimmausta. Isä teki jotakin niin alkeellista. Siitä oli ollut lehdissä, pikkurosmot kytkivät pankkiautomaatteihin ja huoltoasemien maksupäätteisiin laitteita, jotka kopioivat luottokorttien ja pankkikorttien tietoja. Tässäkö oli Karilan oppitunti hänelle?
Kommentit