Hämärässä ei nähnyt kunnolla. Ääniä kuului, metallin rusahduksia.
Rikoskomisario Tero Poikolainen tiesi tarkalleen, mistä ne tulivat. Siellä rikottiin lukkoa, siellä aukesi auton takakontti.
Sydän hakkasi. Poikolainen oli ollut mukana kiinniotoissa ja takaa-ajoissa, mennyt läpi kovista paikoista. Silti oli nyt vaikea hengittää tasaisesti. Poliisin koulutus ja kokemus eivät poistaneet sitä, että tällaisissa tilanteissa adrenaliini nousi.
He seurasivat etäältä, kuinka kaksi motoristijengin jäsentä murtautui poliisien Karilalta saamaan autoon päästäkseen käsiksi huumelastiin. Metallin lyhyet parahdukset saivat kuulijat terästäytymään, keskittymään täydellisesti.
Toimisiko heidän syöttinsä?
Ansa oli asetettu päivässä. Se oli poikkeuksellinen aikataulu, Keskusrikospoliisin operaatioihin kuului yleensä huolellinen valmistelu, mutta Poikolainen oli tiennyt, että nyt piti toimia nopeasti.
Motoristit etsivät Karilaa ja sen poikaa, eikä jengille voinut antaa tilaisuutta löytää heitä. Ja nopeat tulokset olivat tarpeen hänelle. Hän oli kiertänyt maata päiväkausia Karilan perässä, Helsingissä odotettiin, että kaikesta ajamisesta, tekniikasta ja työstä tulisi näkyviä tuloksia. Hän ei halunnut antaa tilannetta kenenkään muun haltuun.
Operaatio oli niin iso, että siihen tarvittiin kuusi miestä krp:stä ja parikymmentä muuta, jotka saatiin paikallisista poliisipiireistä. He olivat ajaneet Karilan auton Ouluun ja jättäneet sen näkyville Nuottasaaren teollisuusalueen laidalle, paikkaan jossa ei ollut asutusta.
Oli kestänyt melkein vuorokauden, että syöttiin tartuttiin. Nyt sen kimpussa oli pari nuorukaista. Poikolaisella oli joukkonsa valmiina, he odottivat vain merkkiä.
Motoristit saivat laukut ulos autosta. Mutta Poikolaisen oli vielä annettava niiden viedä laukut ja saatava kiistaton todistusaineisto jengin osallisuudesta huumeisiin.
Poliisin autot seurasivat yössä merkkejä, jotka tulivat laukkuihin piilotetuista jäljittimistä. Motoristit ajoivat kohtia Raahea ja kääntyivät sitten sivutielle. He pysähtyivät hylätylle tontille, jossa muu jengi odotti.
Poikolainen kävi nopean neuvottelun operaation toisen johtajan kanssa ja antoi sitten etenemismerkin. Oli kiinnioton aika.
Kun he piirittivät paikan, nahkaliivisten joukko oli tutkimassa huumelaukkuja.
”Poliisi! Kaikki alas! Maahan!”
Osa motoristeista totteli käskyjä. Kaikki eivät.
Poikolainen ehti vain nähdä kahden tavoittelevan asetta, kun laukauksia jo tuli. Joku tulitti kohti.
Kommentit