Jalka malttoi juuri ja juuri olla painamatta liikaa kaasua.
Etäisyys edellä olevaan autoon oli 128 metriä, Tero Poikolainen näki sen oman autonsa tietokoneelta, ja hän näki kuinka etäisyys alkoi nopeasti kasvaa.
Epäilty oli huomannut hänet, viimeistään nyt.
Todennäköisesti epäilty juuri nyt selvittäisi pakoreittejä, tutkisi mihin suuntaan kääntyisi, se oli havainnut perässään ajavan poliisin ja harkitsi kokeilla miten poliisi karistetaan.
Poikolaista hymyilytti.
Hänen epäiltynsä vaikutti luonteeltaan tasaiselta konnalta. Paljon tavallista yritteliäämmältä suomalaiselta konnalta, mutta silti melko pienten rötösten mieheltä. Miten se nyt autolla kaahaamista osaisi yrittää, suuren maailman meininkiä kolmostiellä.
Ehkä epäilty halusi näyttää mukanaan olevalle pojalle, ettei ollut pikkukonna.
Esko Karila. Karila ja sen poika. Rikoskomisario Tero Poikolainen oli seurannut heitä kolmatta päivää. Hän kutsui mielessään Karilaa epäillyksi, koska jos näihin rikollisiin suhtautui liian henkilökohtaisesti, heille alkoi antaa asioita anteeksi.
Poikolainen oli aloittanut keskusrikospoliisissa vajaa vuosi aiemmin, sijoitettuna Turkuun. Helsinkiläinen oli lähtenyt länteen, sillä krp:n pestin perässä mentiin.
Hän oli tehnyt poliisiopintojensa kenttäharjoittelunkin aikoinaan Naantalissa ja ehtinyt sen kesäidyllin rauhassa vakavasti epäillä ammatinvalintaansa. Kolmantena työkuukautena oli tullut pelastus. Hän oli tajunnut, ettei hänen tarvinnut loppuikäänsä kyyrätä katujuoppoja, jotka halusivat suunsoitollaan nöyryyttää poliisia lieventääkseen omaa nöyryytyksen tunnettaan.
Alku poliisin uralla kuului tehdä muiden joukossa, olla passissa, olla kenttäsika, vastata kansalaisten ilmoituksiin. Mutta Poikolainen tiesi tavoitteensa: Keskusrikospoliisi. Ovi sinne oli avautunut, kun hän ymmärsi ruveta etsimään ympäriltään toisenlaisia rikoksia kuin muut hänen yksikössään.
Niin hän oli löytänyt Esko Artturi Karilankin. Hän oli kiinnittänyt huomionsa miehen rikosten tekotapaan. Samanlaisia petoksia, pikku huijauksia, joita ilmeni aina sarjoina. Ammattihuijari, todennäköisesti vain pienten rikosten mies, mutta kun Karila teki niitä vuodesta toiseen, hän oli Suomen mittakaavassa jo kohtuullisen kokoinen roisto.
Tero Poikolaiselle taparikollinen Esko Artturi Karilan kiinni ottaminen oli palvelus yhteiskunnalle ja hyvänkokoinen natsa. Natsoja tarvittiin krp:ssä etenemiseen.
Karilan auto ampaisi tiellä kauas. Tero antoi jalkansa painaa kaasua.
Kommentit