Rikoskomisario Tero Poikolainen otti nopean puhelun ja ilmoitti Kuusamon poliiseille, että Esko Artturi Karilan kiinniotto oli peruttu.
”Täs on tapahtunu uusia käänteitä”, hän kertoi päivystäjälle.
Autossa hänen vieressään istuva Elias soitti isälleen ja kysyi missä he tapaisivat. Viiden minuutin päästä he ajoivat Torankiin, missä Karila odotti.
Karila hallitsi hämmennyksensä hyvin, Poikolainen totesi. Miehen kasvoilta paistoi, ettei hän kyennyt pysymään tilanteen tasalla, mutta hän ei yrittänyt pakoon.
He nousivat autoista tien laidalle puhumaan.
”Poikolainen”, Poikolainen esittäytyi. ”Kooärpeestä.”
”Jaa”, Karila sanoi.
Elias veti Karilan sivummalle ja selitti. Poliisi ottaisi heidän autonsa ja sen takakontissa olevan huumelastin. He saisivat puolestaan poliisin auton ja aikaa ajaa rauhassa jonnekin. Lisäksi poliisi tuhoaisi Karilasta rikospaikoilla ottamansa kuvat.
Järjestelyn avulla poliisi voisi napata huumelastin ja sen välittäneen jengin, ja he pääsisivät motoristeja pakoon ja pysyisivät vapaina. Oli Karilan omalla vastuulla, jäisikö hän jatkossa kiinni huijauksistaan.
”Ei jukolauta”, Karila sanoi ja puisteli päätään.
”Tää on toinen tie ulos”, Elias sanoi. ”Sitähän sää halusit. Tien ulos.”
Se vei hänen isältään kaikki sanat.
Elias etsi heidän autostaan Karilan matkalaukun ja omansa. Loput heidän tavaransa hän vain heitti kasaan ja kantoi poliisin autoon. Oli otettava auton asiakirjat, hänen pelinsä, kaikki. Jos tavaroita jäisi, ei olisi enää tilaisuutta lunastaa niitä takaisin.
Rikoskomisario Poikolainen tutki isoja putkikasseja Karilan auton takakontissa. Niissä todella oli kymmeniä pusseja khatia ja noin kolmen kilon paketit kokaiinia.
Karila pysyi vaiti yhä, kun Elias kertoi poliisille miten tämä voisi napata huumeita välittävän Compadres-jengin. Poikolainen kyseli motoristeista, mutta heillä ei ollut näistä tarkkoja tietoja.
”Sitte ne kuvat”, Elias sanoi.
”Minä poistan ne”, Poikolainen sanoi.
”Mistä me tiietään, että ne tuhotaan?” Elias tivasi.
”Ette mistään”, Poikolainen ilmoitti.
Heillä oli nyt hänen sanansa siitä, että kuvia ei käytettäisi todistusaineistona Karilaa vastaan.
Poikolaista melkein hymyilytti. Kuinka nopeasti Esko Karilasta oli tullut hänen silmissään mielenkiinnoton, lähes yhdentekevä pikkurikollinen.
Hän kävi läpi autonsa ja keräsi Eliaksen avulla tavaransa talteen.
”Menkää”, hän kehotti.
Poikolaisen pää oli alkanut jo suunnitella uutta, mahdollisesti hyvin vaarallista poliisioperaatiota.
Kommentit