Ennen Kuusamoa Karila pysäytti auton ja kävi hoitamassa valmistelut takakontin laukuilla. Hän avasi yhden pussin khatia ja yhden paketin kokaiinia ja otti molemmista veitsen lappeella näytteet pieniin muovipusseihin.
Kun koka lohkesi veitsen alla juuri oikealla tavalla, mielen taustalla ailahti jotakin kevyttä, tyytyväistä. Aine vaikutti todella hyvältä. Tunne hälveni nopeasti, nyt oli niin ankara paikka, mutta se lisäsi hänen päättäväisyyttään.
Hän kääri pussit sanomalehteen. Sitten se käärö omaan, pieneen pussiinsa. Ilmatiivistä, huolellista.
Hän ojensi pussin Eliakselle vasta City-Marketin isolla parkkialueella. Poika katsoi sivuun mutta otti paketin vastaan.
Karilan sisällä riipoi. Oman pojan käyttäminen kuriirina oli asia, jonka Karila tiesi löytävänsä vielä edestään.
”Ota toi kans”, hän sanoi, ojensi prepaid-puhelimen ja antoi ohjeet.
Pojan piti soittaa numeroon, johon puhelimella oli viimeksi soitettu, ja ilmoittaa olevansa parkkipaikalla. Vartin sisällä tulisi pari miestä, Elias antaisi pussin niille. Kun miehet olisivat lähteneet, Elias soittaisi isälle.
”Mä kerron sitte missä nähdään”, Karila opasti.
Hän ei ollut varma, tajusiko poika varojärjestelyjen kaikki syyt. Kun Karila ei kertonut Eliakselle etukäteen, mistä poimisi sen kyytiinsä, poika ei voisi vahingossakaan paljastaa hänen olinpaikkaansa huumeiden ostajille.
Elias ei sanonut mitään.
”Annat mulle ensin aikaa ajaa muualle”, Karila lisäsi. ”Oota tässä kymmenisen minuuttia ennen ku soitat niille.”
Elias nyökkäsi. Karila tuijotti eteensä, kun poika nyhjäsi jotakin siinä vieressä. Sitä pelotti, siksi se viivytteli ulosmenoa.
Elias astui autosta hitaasti, sulki oven ja käveli parkkialueen laitaa kohti. Hän ei katsonut taakseen. Hän kuuli kuinka hänen isänsä käynnisti auton ja lähti ajamaan.
Kun Karilan auto oli kadonnut, Elias katsoi halpaa kännykkää, pientä huumepussia ja pientä tummaa vehjettä, jonka oli ottanut autosta huomaamatta mukaansa. Poliisin laittama jäljityslaite.
Jotakin hän oli isältään tänä kesänä huijauksista oppinut.
Elias katsoi ympärilleen ettei kukaan nähnyt ja piilotti laitteen parkkialueen roskasäiliön alle. Hän kiersi ostoskeskuksen laidalle, mistä saattoi pitää silmällä parkkipaikkaa lähestyviä autoja. Vei vain muutaman minuutin, ja näkyviin ilmestyi tuttu musta Audi. Kuski piti auton käynnissä, se ei ollut varma minne ajaisi.
Elias käveli rikoskomisario Tero Poikolaisen autolle ja kopautti kevyesti pelkääjänpuolen ikkunaan.
Kommentit