Isästä ja pojasta alkoi sulautua työpari.
Pelonsekainen epävarmuus oli tarttunut molempiin, kun perässä saattoi olla ketä tahansa. Tunne yhdisti.
Elias yritti auttaa isää, sen mitä osasi. Tornion pääkirjastossa hän opasti Karilaa parantamaan tekniikkaansa kopioitujen luottokorttien rahansiirroissa. Ei riittänyt, että käytti kunnanverkkoa ja vääriä käyttäjätunnuksia. Oli haettava jokin käytöstä poistettu palvelin, jonka suojauksia ei ollut päivitetty, ja kierrätettävä oma verkkoliikenne usean salausohjelman kautta.
”Katos nörttiä”, sanoi Karila.
”Kato vanhus ittiäs vaan”, sanoi Elias.
Heille alkoi muodostua yhteistä rutiinia skimmaukseen.
Autossa Karila oli nyt hajamielisempi, Elias huomasi. Todennäköisesti se mietti takakontissa olevia isoja laukkuja, joita hän ei saanut katsoa. Mitä moottoripyöräjengillä niissä oli? Ei kai aseita kuljetettu kasseissa.
Pari kertaa Karila pysähtyi soittamaan puheluita, aina niin, ettei Elias kuullut. Salaisuuksia. Jollei isän silmissä olisi ollut syvä levottomuus, Elias olisi pottuillut salailusta.
Isästä tuli myös huolimattomampi.
He olivat Keminmaalla kylmäasemalla, päiväkin oli kylmä niin kuin Suomen kesässä saattoi olla, pilvikolea. Alkuun kaikki sujui. Karila avasi maksuautomaatin, Elias piti silmällä tietä. Pientä metallin kosketusta metalliin.
Karila asensi kortinkopiointilaitteen taas alle viidessätoista sekunnissa. Ei sentään jäänyt hehkuttamaan suoritustaan. Isän testatessa nopeasti laitteensa etätoimintoja Elias aikoi jo palata autolle kun huomasi pienen vehkeen bensapumpussa.
Muuten se olisi jäänyt huomaamatta, mutta pumppuja oli kaksi samanlaista. Vain toisessa oli tuo vehje. Harmaa tikku, jossa oli piste.
Elias kumartui tarkastelemaan. Kamera. Hän ei ollut ennen nähnyt niin pientä kameraa, mutta ei hän ollut aiemmin tehnyt näitä hommiakaan.
Karila meni löydöstä vakavaksi.
”Jopas ny”, hän sanoi. ”Tätä ei oo laittanu mikkään Securitaksen veijari. Tai bensayhtiö.”
Näin pieniä valvontakameroita ei Suomessa käytetty. Karilan tietojen mukaan niitä ei ollut täällä edes noin vain hankittavissa.
”Hirveän kallis”, Karila sanoi.
Kamera oli juuri kuvannut heidät asentamassa skimmauslaitetta.
”Heitetäänkö se pois?” Elias hätäili.
”Ei”, Karila päätti. Ei ollut mieltä rikkoa noin laadukasta laitetta.
Elias tuijotti isäänsä: oliko se päästä vialla vai oliko sillä jokin kiero logiikka?
Autossa Karilalla raksutti. Se oli se poliisi. Heillä oli perässään poliisi, joka osasi asiansa.
Kommentit