Yöllä, kun pojan hengitys oli tasaantunut uneen, Karila nousi soittamaan puheluita. Hän käytti prepaid-numeroita, näistä soitoista ei ollut varaa jättää todisteita.
”Katia on kymmeniä kiloja. Yli kuuskytä. Ja sitte on koksua.”
Khat-pussien painon ilmoittaminen ei ollut niin tarkkaa, mutta kokaiini oli osattava kertoa täsmällisesti. Siinä oli se iso raha.
”Melkein kolme kiloo. Ihan vähän alle.”
Kun hän kertoi kolmesta kilosta kokaiinia, toisessa päässä tuli aina hetkeksi hiljaista. Ei sellaisia määriä Suomessa liikkunut jatkuvasti. Kokaiinia tuli maahan, mutta sillä oli aina oma tuontiverkosto ja jakeluverkosto. Karila oli rikkonut kuvion.
Miehet, joille hän soitti, halusivat tietysti tietää, mistä aineet tulivat. Sitä ei voinut sanoa. Jos hän olisi kertonut, että ne oli varastettu motoristijengi Compadresilta, puhelut olisi katkaistu heti. Mutta oli keinoja ilmaista, että tilanne oli herkkä, aineiden jakelu vaatisi erityisjärjestelyitä.
Se ymmärrettiin. Ainahan piti olla järjestelyitä.
Hän ehti puhua kolmen miehen kanssa kun sai yllättäen soiton Helsingistä. Hänen oli syytä varoa, vanha tuttu kertoi: Karilan auton tiedot kiinnostivat useitakin motoristijengejä, hänen autoaan etsivät nyt kymmenet jengiläiset.
Puhelun jälkeen hän vain istui. Jonkun oli täytynyt tunnistaa Elias, nähdä poika hänen autossaan.
Hän oli läpimärkä pelosta. Hän istui autossaan pienen hotellin Villa Alma-Ruusan takana, oltiin Simossa, kukaan ei voinut löytää heitä täältä. Silti tuntui, että silmämunatkin hikosivat pelosta.
Hän pyyhki kasvojaan.
Elias. Poika ei tajunnut, kuinka kusessa tässä oltiin. Karilalla oli yli kuusikymmentä kiloa khatia ja lähes kolme kiloa kokaiinia. Poika luuli, että he ovat kesäretkellä, tekemässä pikku huijauksia.
Karilan oli tehtävä huumekaupat Eliakselta salassa. Tällaisista tilaisuuksista elämä muuttui. Joskus aukesi päätähuimaava sauma muuttaa kaikki.
Keneen välittäjistä hän luotti? Ei yhteenkään, mutta johonkin heistä oli uskallettava luottaa, että sai aineet myytyä.
Alkumatkasta perässä roikkunutta poliisia ei ollut enää näkynyt. Sen Karila sentään osasi, häivyttää jälkensä.
Hän etsi naapurustosta vanhan Mazdan, johon oli helppo murtautua, ja lähti kiertämään yössä. Oli haettava skimmauslaitteet bensa-asemilta, jotta ne voi asentaa uusiin paikkoihin. Karilalla oli laitteita vain neljä, hän ei ollut kertonut pojalle ettei ollut varaa useampiin.
Elias ei saanut nähdä, kuinka pienestä kaikki oli kiinni.
Kommentit