Tilanne pienen Puolivälin Baarin pihalla eteni nopeasti.
Elias tiesi, että mitä tahansa saattoi tapahtua. Karilan juoni saattoi onnistua – tai sitten edessä oli hankalat paikat.
Isä oli sotkenut hänen otsansa veritahroilla ja lähettänyt hänet syöttämään tarinaa nuorelle moottoripyöräjengiläiselle. Pihalle pysäköityjen moottoripyörien keskellä oli auto, vanha Skoda, jota jengiliiviin sonnustautunut motoristi yksin vartioi. Jokin autossa kiinnosti Eliaksen isää niin paljon, että hän heitti oman poikansa tähän tilanteeseen.
Uskoiko jengiläinen Eliaksen tarinan miehestä, joka oli ahdistellut ja lyönyt häntä?
Liivimies suoristautui auton luona ja harppoi Eliaksen luo.
”Minne se tyyppi meni?”
Elias osoitti tietä pubin takana.
”Ehtikö se jo kauas?” liivimies kysyi.
”Kyllä sen ehkä sais kii”, Elias sanoi.
”Tuu mukaan”, mies sanoi. ”Näytät kuka se oli.”
Mies oli niin iso, että hänen tarvitsi vain heilauttaa toista jalkaansa asettuakseen ajamaan pyöräänsä. Liike oli hänelle kevyt ja automaattinen, Elias ajatteli että jalannostosta oli tullut hänelle jo luontainen ele, kuin tienreunaan kusaisevalla koiralla.
Elias epäröi vain hetken. Karila oli sanonut, että motoristi oli saatava pois auton luota, vaikka vain hetkeksi. Isä halusi tutkia moottoripyörien ympäröimää autoa.
Elias nousi taakse pyörän istuimelle ja otti kiinni miehen takista, jossa luki Compadres. Hän ei tiennyt mitä se tarkoitti.
”Pitele kunnolla”, motoristi sanoi, käynnisti ja kaarsi kohti sivutietä.
Elias ehti nähdä, että omassa autossaan Karila oli painunut alas, pois näkyvistä.
Kun pyörän ilmaa repivä ääni loittoni pubin luota, Karila nousi autostaan. Hän käveli nopeasti moottoripyörien luo ja silmäili vartijatta jääneen Skodan ovia.
Jos Suomen maaseudulla näki jengin näin vartioiman auton, siinä täytyi olla jotakin vartioimisen arvoista.
Kaksi rusahdusta auton takakontin lukkoon Leatherman-veitsellä. Kansi aukesi.
Tavaratilassa oli tyhjiä oluttölkkejä, likaisia riepuja ja kolme isoa putkikassia. Karila katsoi ympärilleen, ketään ei näkynyt. Hän koetti yhtä putkikasseista. Painava.
Hän nosti laukuista kaksi ulos ja painoi auton tavaratilan oven kiinni niin kevyesti ja äänettä kuin kykeni.
Putkikassien paino sai hänet hoippumaan. Karilan teki mieli juosta omalle autolleen, mutta oli käveltävä. Jos joku nyt näkisi, ei saanut herättää ihmettelyjä.
Hän rojautti laukut autonsa takapenkille, syöksyi eteen istumaan ja käynnisti.
Äkkiä pois. Vähän helkutin äkkiä täältä pois.
Kommentit