Kun Elias sai haavan, Karilan sisällä leimahti.
Hänen poikansa, nousuhumalaisen äijän käsissä. Karila oli pyörittänyt juttuaan, kaikki oli mennyt hyvin, hänellä oli ollut äijä kierroksessa. Tamperelainen poka. Mutta sitten oli tullut väittelyä, ja poka oli alkanut huitoa. Karila oli väistänyt, Elias ei ehtinyt alta.
Hän näki, että otsan haava sai vedet kihoamaan Eliaksen silmiin. Elias poisti ne yhdellä irvistyksellä. Säikähdyksen vesiä. Poika oli melkein seitsemäntoista, ei se naarmuja itkenyt.
”Pintaan jäi”, Karila sanoi. ”Paha juttu, mut pintaan jäi.”
Äijä oli painettu maahan, siinä paikassa Laukontorin laidalla. Karila oli saanut apua tilanteen nähneeltä sivulliselta – aikamies, joka sivalsi itseään paljon pienempää poikaa, oli kaikkien silmissä sika.
”Tuo pitäis kai puhdistaa”, Karila sanoi. ”Ja ettiä laastari.”
Hän ei katsellut haavaa, hän katsoi poikaansa silmiin.
Kyllä Elias tiesi: puhdistaminen veisi aikaa, eikä heillä ollut nyt aikaa. Poka ynähteli maassa, pidellen vatsaansa johon Karila oli sijoittanut huomiota herättämättömän mutta määrätietoisen iskun. Kohta mies nousisi ja alkaisi huuto, ja sitten tulisivat poliisit.
”Autos on jotai savetteja”, Elias sanoi. ”Ei sitä kantsi peittää laastarilla, hautuu vaan.”
Karila hymyili pojalleen. Äsken hän oli täyttynyt isän vihasta, nyt isän lempeydestä. Mikään maailmassa ei saisi Eliasta valittamaan tällaisesta. Eikä mikään saisi estää heitä nyt poistumasta paikkakunnalta nopeasti.
Hän kääntyi hymyilemään väkijoukolle. Nujakka oli vetänyt uteliaita. Hän otti Eliasta olkapäästä ja ohjasi pojan katsojien renkaan läpi. Elias ei puhunut, mutta isä huomasi mitä poika ajatteli.
Ei ollut aikaa makkaralle tai kalapotuille. Kun tultiin kesällä Tampereelle, käytiin Laukontorin laidan grillillä, mutta nyt se jäisi väliin.
Hän oli epäonnistunut, poka oli tajunnut hänen aikeensa. Karila epäonnistui harvoin, mutta nyt oli lähdettävä.
”Ei kuule surra tuota. Meillä ei ole mittään hättää”, Karila sanoi käynnistäessään auton.
Ja sitten hän sanoi sanat, jotka oli pitkään odottanut pääsevänsä sanomaan: ”Tänä kesänä mä opetan sulle, miten huijataan. Miten otetaan kassavirtaa ihmisiltä, joilla on liikaa rahaa.”
Elias etsi jotakin millä puhdistaa haava. Karila näki kuinka sen katse painui tunnekuohusta.
Karila oli varas ja roisto. Oli aika, että hänen poikansa saisi olla vähän ylpeämpi isästään ja itsestään.
He eivät nähneet, kuinka heidän takanaan Laukontorille kaartoi musta auto.
Kommentit