Olettako tet kuulhet sitä kö Lapin mies oli lintumettälä ja ampu linnun. No ko se meni hakhen sitä lintua niin siihen tuliki etelän mies ja väitti että hän se tuon linnun ampu. No mitenkä se tämä ratkasthan sitte, net miettivät.
Sillon Lapin mies sano että met tehemä tääläpäin niin että tapelhan, mutta molemila on vain yks lyönti tai potku käytösä ja se kumpi kestää paremmin, saapi linnun. Etelän mies katto pikkusta Lapin ukkoa ja sano että käypihän se. Lapin mies sano, että kö hän on pienempi niin hän saapi alottaa.
Pikku-ukko otti reiphaasti vauhtia ja potkasi etelän miestä haarovälhin oikein kunnola. No etelän mies taipu kaksin kerroin naama punasena ja selevähän se että kipiää teki. Aikansa ko se siinä makkoili ja keräs voimia niin se nousi ylös ja puhisi että katothanpa nyt, nytten onpi hänen vuoro. Sillon Lapin mies sano, että eikäkö kyllä sie sittenki saat piettää sen lintusti.

Juutalainen David oli tullut Juhannuksena Lappiin yöaurinkoa ihailemaan.
Illansuussa paikallinen Aslak vei hänet saunomaan. Alastomina lauteilla ollessa David totesi Aslakille: -On näemmä sinutkin ympärileikattu.
Tähän Aslak totesi vakaasti: - Meilläpäin tätä kutsutaan luonnolliseksi kulumiseksi

Japanilainen ja lappalainen siemailivat tunturissa ystävyyden maljoja. Sekaisin heiteltiin niin sakea kuin votkaakin. Vaikka molemmat perusluonteeltaan rauhallisia ja kohteliaita ovatkin, jossakin vaiheessa ryypiskelyä miesten välille sukeutui riita, joka riistäytyi käsikähmäksi.

Japanilainen kumautti ensin. Lappalainen heräsi tunnin päästä ja kysyi: - Mikä se oli? -Se oli karatelyönti, se on sieltä meiltä päin, japanilainen kertoi.

Tappelu jatkui ja japanilainen kumautti uudestaan. Lappalainen heräsi tunnin päästä ja kysyi: -Mikä se oli? -Se oli karatepotku, se on sieltä meiltä päin, japanilainen kohteliaasti kertoi.

Kahina jatkui ja lappalaisenkin isku osui. Japsi heräsi kahden päivän päästä teholla ja kysyi:-Mikä se oli? -Se oli Hiacen tunkki. Sekin on sieltä teiltä päin, Lapin äijä valisti.

Isäntä oli ostamassa varmuusvälineitä. Halusi yllättää emännän ja päätti ostaa värillisiä. Punaiset olivat liian kalliita, samoin vihreät, joten pihi kun oli, isäntä päätyi mustiin. Yhdeksän kuukauden kuluttua syntyi lapsi, joka oli väriltään musta. Emäntä tätä kovasti ihmetteli, että miten kummassa lapsi sen värinen on. Isäntä siihen: "Elä sinä mittään, se oli viidestä sentistä kiinni etteikö se olis vihree".

Lappalainen tuli viinakauppaan: – Onkho teillä 96-prosenttista?
–Valitettavasti ei, kävisikö tavallinen kossu?
–Juomavesi meillä on omasta takhaa.

Mies oli vaimoineen liikenteessä, kun poliisi pysäytti auton.
- Mikä hätänä? Kysyi mies poliisilta.
- Ajoitte kahdeksaakymppiä viidenkympin rajoitusalueella.
- Ei pidä paikkaansa, ajoin korkeintaan kuuttakymppiä.
- Mutta Pentti, sinähän ajoit kahdeksaakymppiä, ehti vaimo väliin.
- Saatte myös sakot rikkinäisestä takavalosta.
- Onko se rikki? En ole lainkaan huomannut.
- No mutta Pentti, olet tiennyt jo viikkoja, että se on rikki.
- Lisäksi saatte rikesakkon, koska ajoitte ilman turvavyötä.
- Otin sen pois juuri, kun te kävelitte autoa kohti.
- Hah! Ethän sinä ole ikinä käytänyt turvavyötä!
- Pidä nyt jo saatana se turpas kiinni!
- Anteeksi Rouva, mutta käyttäytyykö miehenne aina tuolla tavalla, kysyi poliisi hämmästyneenä.
- Ei toki. Vain silloin kun hän on humalassa.

Mies seisoi peilin edessä alastomana ja sanoi vaimolleen: -Tässä näet 100 kg silkkaa dynamiittia. -Eikö se ole vaarallista, kun on noin lyhyt sytytyslanka?, vaimo kuittaa.

– Muistatko vielä sen Virtasen Jaakon, vaimo kysyi eräänä iltana mieheltään.
– Entisen poikaystäväsi?
– Niin justiin, tapasin hänet iltapäivällä ja käytiin yhdessä kahvilla.
– Jaahas.
– Jaska oli ihan yhtä kohtelias ja ystävällinen kuin aina ennenkin. Kehui, miten hyvin olen säilynyt. Olen kuulemma ihan samannäköinen kuin kaksikymmentä vuotta sitten.
– Eikö hän sanonut mitään sinun läskiperseestäsi?
– Ei! Ei me mitään sinusta puhuttu.

Opettaja jakoi koulun päättäjäisjuhlissa todistuksia:
-Kalle, isäsi hiukset saattavat nousta pystyyn kun hän näkee todistuksesi.
-En usko. Isä on kalju, vastasi Pikku-Kalle

Ruotsalainen oli hienossa ravintolassa. Hän kysyi tarjoilijalta: - Mitäs tämä venäläinen kaviaari oikein on?
- No... se on mätiä... ikään kuin kalan munia.
- Vain niin. Minä otan sitten kaksi. Kovaksi keitettyinä.

Laihialaisisäntä körötteli junalla ja tietenkin ilman lippua. Konduktööri sai isännän kiipeliin ja vaati lipun sekä sakon maksamista. Laihialainen ei nuukana miehenä kuitenkaan suostunut. Kinasteltuaan asiasta puoli tuntia konduktööri hermostui ja sanoi, että jos isäntä ei maksa vaadittua summaa, hän heittää miehen matkalaukun ikkunasta järveen. Silloin isäntä nousi vihoissaan pystyyn ja julisti isolla äänellä: "Vai on se VR:n homma menny siihen malliin, että meinaatte vielä mun poikani hukuttaa."

Kaksi laihialaismiestä tapasivat toisensa kylän raitilla.
-Sääkö se olit, joka pelasti mun poikani hukkumasta eilen jäihin? kysyi toinen
-Joo, mää se olin.
-No sitä mää vaan, että missäs sen pipo mahtaa olla?

Minkälainen on Laihialainen hiirenloukku?
Laudan päälle on asetettu ruosteinen partakoneen terä, hiiri nostaa päänsä terän yli ja heiluttaa päätään molempiin suuntiin ja sanoo; ei oo juustoo, ei oo juustoo...

Pikku-Kallen kotoa oli sokeri loppunut, joten Kallen äidin pyytää Kallea hakemaan sokeria naapurilta. Kalle teki työtä käskettyä ja lähti naapuriin. Naapurin rouva
oli juuri silloin suihkussa, kun Kalle soitti ovikelloa. Rouva hipsutteli kuitenkin katsomaan, kuka oven takana oli. Juuri kun rouva oli päässyt oven taakse,
kurkisti Kalle oven postiluukusta ja sanoi: "Hei kikkarapää, onks sun äitis kotona? Me tarvittais sokeria lainaan"

Vastanainut palomies oli sängyssä, puuhissa nuoren vaimonsa kanssa. Yhtäkkiä vaimo vihelsi kolme lyhyttä vihellystä peräkkäin. Mies ihmetteli mitä hän tuolla oikein meinasi. Vaimo vastasi: "Etkö sinä palokuntalaisena tiedä, mitä kolme vihellystä merkitsee. Sehän on - letkua lisää!"

Äiti varoitteli tytärtään: "Kun seurustelet sen Pekan kanssa, niin ole varovainen, ettei käy hullusti. Tarkkaile Pekan silmiä ja kun ne sumenevat, niin kiskase itsesi äkkiä alta pois!"
"Voi äiti hyvä", sanoi tytär, "kun Pekan silmät sumenevat, niin minä en enää näe yhtikäs mitään!"

Johtaja kehui juoksupoikaansa, sanoen pojan kykenevän hoitamaan koko firman, jos niikseen tulee. Eräs osakkaista löi johtajan kanssa vetoa siitä, että hän saisi pojan lyötyä ällikällä. Kaveri meni soittamaan liikkeeseen ja poika oli puhelimessa:
"Halloo, onko johtaja tavattavissa?"
"Ei, hän on yhtiökokouksessa, mutta mitä asia koskee?"
"Niin olisin tiedustellut, olisiko teillä oksanreikiä myytävänä?"
Mies huomasi, että poika hieman mietti, mutta tämä vastasi hetken tuumittuaan: "Ikävä kyllä meillä ei tällä hetkellä satu olemaan niitä varastossa, sillä toimitimme vastikään 10 000 kpl. Amerikkaan!"
Tiedustelija kysyi hieman ivallisesti: "Vai niin, mitä Ameriikassa oksanreijillä tehdään?"
"Puuhevosille persereijiksi", vastasi juoksupoika empimättä.

Merimies laski varojaan ja tuumi: "Tuolla satasella ostan eukolleni tulijaiseksi huivin, tuossa on rahaa hankkia tytölle iso nukke ja riittääpä pojalleni puuhevoseen - ja vielä jää rahaa ylitsekin - mitähän näillä tekisi - hm - jos vähän kävisi huvittelemassa - - -."
Samassa hän lyödä räpsäytti jalkojensa väliin ja ärjäisi: "No mitä sinä siinä taas kuuntelet!"

Synnytyslaitoksella makasi samassa huoneessa ranskatar ja suomalainen tyttö. Ranskatar kääntyi huonekumppaninsa puoleen, kysyen: "Parlez vous francais?" Johon suomalaistyttö vastasi hyvin ujosti: "Ei, Chevroleth Coupé!"

Kun Jumala oli luonnut naisen, otti hän muutamia ammattimiehiä tarkastamaan työtään ja pyysi heidän lausuntojaan lopputuloksesta.
Puuseppäi: "Kaunis mööpeli, oikein rokokootyyliä, juu - juu, mutta on tehty vähän tuoreista aineistä, koska paikotellen on ruvennut pykimään."
Verhoilija: "Joo, on pehmeät paikat ja hyvä toppaus. Mutta ihmettelen, että toisissa paikoissa on huolimattomuudessa jätetty toppaus näkyviin."
Arkkitehti: "Jaa -hm. Tyylipuhdas ja arkitehtoonisesti ensiluokkaista työtä. Mutta kuitenkin kummastuttaa, että seurusteluhuone ja käymälä on rakennettu aivan vieretysten."
Lukkoseppä: "Hyvät lukot ja hyvässä rasvassa. Ikävä vaan, että mikä avain hyvänsä sopii lukkoon."