Leiririppikoulun kävin kesällä lähes 50 vuotta sitten. Tuleva rippi-isä oli jämerä leirin johtaja ja piti hyvän kurin ja kristinopin vaikka tyttöjäkin oli paikalla. Kun keskusteltiin asioista, niin ihmettelin kun yksi poika sanoi että hänestä tulee arkkitehti. Mistä ihmeestä se tietää sen jo nyt? Ja niin hänestä tulikin. Yhdellä pojalla kasvoi jo parta ja se sanoi että on lukenut Tuntemattoman sotilaan ja Hessen Arosuden. Ihmettelin, että onpa kehittynyt kaveri, kun itse luin silloin lähinnä Cottoneita ja inkkarikirjoja. En tiedä mitä hänelle nyt kuuluu. Leirin juoksukilpailun lyhyellä matkalla voitti yksi lihava poika. Sitäkin ihmettelin, että miten hän voi olla noin nopea. Paljon siellä tuli siis vastaan uusia opittavia asioita, joista on ollut myöhemmin hyötyäkin. Mukavat muistot kaikenkaikkiaan. Miten lie nykyisin nuokin asiat järjestetty? Vaaditaanko enää mitään ja säilyykö kuri?

Tollo pappi.

Eipä juuri mitään. Kävin rippikoulun 1960-luvun alkupuolella iltakouluna, leirejähän ei siihen aikaan osattu edes kuvitella. Koko ajasta jäi mieleeni se, ettei minun tarvinnut kertaakaan vastata papin kysymyksiin. Minulla oli sukunimikaima, jonja etunimi aakkosissa oli edelläni, joten hän oli se, joka joutui vastaamaan, papin laskutaito ei riittänyt näkemään, jotta meitä oli kaksi

Upea viikonloppu Saimaanrannalla. Vapaana varusmiespalveluksesta.
Viisitoistavuotiaana oli työ tärkeämpää kuin rippikoulu.
Suosittelen riparia varusmiehille tai sivarellekin.

Synti on sydämen luopumista elävästä Jumalasta. - Opin jopa rippikoulussa. Sain hyvän alun kerettiläisyyteeni. Ymmärsin jo lapsena, mitä Kirkko tarkoittaa synnillä. Tanssi ei ole syntiä eikä mikään yksittäinen teko vaan synti on kätkeytynyt elämään. Uskovaista minusta ei kuitenkaan tullut.

Ehtoollisviinien varastaminen ja takuulla kännit vaikka kanttorin mielestä ei pitänyt olla prosentteja.

Lähinnä sinne riparille mentiin toisia nuoria tapaamaan. Itse rippikoulusta ei mitään käteen jäänyt, kuin vanhoillinen pappi, joka tuomitsi kaiken nuorten hauskanpidon. Kävi jopa nuorisodiscossa kyttäämässä, millaista eläimellistä liikehdintää siellä harrastetaan.

Rippileiri oli sitten koko homman kohokohta. Lämmöllä muistelen kaikkia koiruuksia, mitä tuli silloinkin harrastettua. Oikeastaan rippikouluunkin lähdettiin siksi, kun kaikki muutkin kaverit lähti. Eikä syrjäkylillä muutenkaan päässyt kovin usein toisia samanikäisiä näkemään. Siinä mielessä ihan positiivinen kokemus ja jonkinlainen henkireikä.

50 luvulla rippikoulusta jäi mieleen kun minut pappi ajoi ulos kun vastasin hänen kysymykseen jos te olisitta lampaita niin mikä minä olisin,vastasin pässi ja kyllä siellä kävi nauru,pappi antoi anteeksi sitten nauru suupielessä

Kaksi nahkahousuista isosta jäi mieleen:D

viisikymmentä vuotta sitten veisattiin virsi niin kanttori kehui että niinhän te mylvitte kuin sonnilauma.

Hyvät muistot kesäriparilta. Vieraita oli muut ja hyvin pärjättiin. Erään tuntemattomamman kanssa pelattiin ristinollaa.

Hillitse himosi
Hallitse halusi
Sillä
Hetken hurmio
Saattaa olla
Elämäsi turmio

Vuosi -69 Säräisniemen vanhasa pappilassa rippileirillä. Oli aika vauhdikas leiri, siellä sattui ja tapahtui vaikka mitä... Juhlia en halunnut, ei merkannut minulle oikeastaan mitään. Siihen aikaan oli muka ettei tansseissa saanut käydä ennen ripille pääsyä, minä kyllä kävin. Mikä lie sekin sääntö ollut, koska ei niillä asioilla ole mitään tekemistä keskenään.

Ainoa hyvä asia oli ateisimi, joka sai tuolloin alkunsa. Totesin, ettei tällaista usko kukaan selväjärkinen, vaikka sitä uskontoa koitetaan tuputtaa mahdollisimman herkässä iässä oleville lapsille.

Miksi se pitäisi kieltää? Teithän ilmeisesti itsekin oman ratkaisusi vakaumuksesi suhteen, vaikka olitkin rippileirillä. Itse en ota kantaa suuntaan enkä toiseen, mutta ihmettelen sitä, miten ateisteilla on aina sanottavaa toisen vakaumusten huonoudesta, ovilla kulkevat mormonitkin kertovat mieluummin oman vakaumuksensa hyvistä puolista.

Joo ihmettelen kans samaa. Se on semmosta oman itsensä korottamista ja kirkastamista tuommonen asenne. Ateismi on todellakin myös vakaumus muiden joukossa!

Ateismi ei ole vakaumus. Jos joku sanoo, ettei ole kristitty, onko ei-kristitty hänen vakaumuksensa? Siinäkin tapauksessa että hän olisi vaikka muslimi?
Ateismi kertoo ihmisestä ainoastaan, mikä ei ole hänen vakaumuksensa.

Se jäi mieleen, että pappi pyysi ettemme pistäisi tupakaksi heti riparin edessä vaan vähän kauempana, mitään muuta en muista. Onhan siitä jo aikaa kulunut 50 vuotta

Sotahullu pappi, ei muuta.

Leiri kesti 2 viikkoa, muistan siitä kun väliviikonloppuna vanhemmat kävivät Vasamolla. Uitiin, soudettiin, käytiin tunneilla (joista en muista mitään) ja illalla istuttiin leirinuotiolla. Pappi soitti kitaraa ja yhdessä laulettiin nuorten veisuja. Ne nuotioillat ja veisut jäivät lämpimänä muistona mieleen.