Peppi Pitkätossun kirjottaja Astrid sanoi kerran:"vanheneminen on jne.." Ei vissiin hääppöstä ollu hälläkään. Monen seniori ikäsen oon kuullu sanovan, että kyllä sitä muuten, mutta kun tulee nuita vikoja.

"emme lopeta leikkimistä siksi että vanhenemme, vaan vanhenemme siksi että lopetamme leiikimisen", näin on joku viisas todennut. Eihän se vanheneminen niin mellevää oo, mutta jokainen uusi päivä on hienoo nähdä. Saakeli, palautuminen treeneistä hidastuu ja semmosta. Fyysisesti sitä vaan vanhenee, mut taistelen vastaan... henkinen vanheneminen ei ole edistynyt monessakaan asiassa... viisautta on tullut joissakin asioissa paljon, joissakin ei oikeastaan ollenkaan.. joo.. hyvää yötä maailma!!

No, ryppyyntyhän sitä ja rutistuu.Seksuaaliset ilot vähenevä ja jäävät muistoihin.Mutta harmonia ja iloitsemisen kyky pienistä asioista lisääntyvät.Niin on määrännyt elämä.- Ah, unissani voin elää , mitä vain ja tuntea.- Minulla oli paljon iloja, ja nyt sitten hieman erilaisia Jos saa elää suhteellisen kokonaisen elämän, niin se sisältää kaiken. Niin myös viidakon tai aurinkorannan tähtösillä. Rupsahdus nurkan takana.

Kyllä nautin vanhana olosta,yli 60vuotiaana ja työkyvyttömyyseläkkeellä olevana.
Olen piristynyt ja voin paremmin.Matkustelen, jo toinen ulkomaan reissu ohjelmassa viikon kuluttua.
Uusia asioita ja ystäviä on ilmaantunut,vanhojen lisäksi siitä olen kiitollinen.
Arvokkaasti on hyvä vanheta ja silti voi pilke silmäkulmassa ja iloisesti elää ja harrastaa kaikenlaista.

Meiltä puuttuu laki, milloin ihmisestä tulee vanha. Työkykyhän on määritelty laissa eläkeikänä, kristillisyys alkaa tietyn ikäisenä, velvollisuus oppia on tarkasti määritelty tietyille ikävuosille, ajo-oikeus asetetaan kyseenalaiseksi iän mukaan, jne. Yksityiskohtaisista oikeuksista päästäisiin kun puolueet säätäisivät lain milloin lapsuus loppuu, nuoruus alkaa, aikuisuus alkaa, vanhuus alkaa ja milloin kuuluu kuolla kokonaan pois. Olisi yksinkertaisempaa elää ja käyttätyä ikäluokkansa mukaisesti kuin pohtia erikseen sitä onko henkilö- ja asiakohtaisesti kykyä. - Eli on rikos juosta lujaa yli 60-ikäisenä.

Jäin reilu vuosi sitten eläkkeelle ns. täysin palvelleena.Minulla on ollut sellainekin onni,että en ole paljoa sairastellut. Toisaalta myös se,että olen saanut tehdä turvallisesti töitä - itselleni mielekkäitä -kunnallisella sektorilla koko ajan. Työttömyydestä ei ole tarvinnut kärsiä kuin ihan alussa ammattiin valmistuttuani. Ei palkkakaan mikään iso ole ollut,mutta hyvin sillä on jokapäiväisen leipänsä saanut. Ja pienen asunnonkin säästin aikoinaan.- Nyt tunnen eläväni- taas kerran- yhtä elämäni parhaista ajoista ! On niitä kyllä kerennyt olla muitakin, mutta tämän voi liittää mukaan.- Tosiasia on se,että pitää sopeutua joidenkin asioiden jäämiseen taakse.Onneni on ollut,että olen esim. saanut rakastaa/olla rakastettu ja matkustellakin olen saanut paljon. Joidenkin asioiden suhteen joudun nykyään tyytymään muistoihin: kerran aikoinaan "sitä ja tätä", mutta ei enää.- Nyt tässä luopumisen ajassa on ihana nauttia joistakin asioista muistoinakin. Nuoruus meni ja rypyt lisääntyvät- niin se elämä menee jokaisella vuorostaan.Erilaista mukavuutta on paljon nykyelämässäkin, jopa uusiakin asioita.-Rauhasta nautin ja ihan ilolla katselen niitä "aurinkorantojen ilmestyksiäkin". Nuoruutta haluan nähdä ja siitä iloitsen , enkä ole yhtään kateellinen,ja tiedän myös tämän elämän mittakaavat. Totuus on,että meillä jokaisella on vuorollaan samat ikäkaudet- ja vain kerran.-Joka tätä vastaan kapinoi,niin toiseksi jää, ja ehkä menettää katkeruudessaan oman elämisensä laatua.

Minäkin vanhenen tasaiseen tahtiin, mutta yksi ongelma minulla kuitenkin on. Nimittäin en ole päässyt siihen kiireettömään rytmiin vaikka kuinka olen yrittänyt. Aamuherätys jos venyy vaikka puoli kahdeksaan niin mielestäni päivä on pilalla. Ja illalla pitää nukkumaan mennä kympin uutisten jälkeen, vaikka joskus tulee hyviä leffoja juuri silloin. Ja aina pitää jotain tehdä, siivota kaappeja,pestä pyykkiä,ikkunat hinkata taas,käydä kaupassa, tehdä jotain uutta ruokaa jne. Vaikka voisin jo vähän rentoutuakkin, vaikka lukemisen parissa. Mutta kun olen tälläinen niin pitää vissiin tyytyä vain tähän. Töissä ollessakin aina jotain löysin tekemistä jos päivän rutiinit oli tehty. Olisinhan voinut vain soitella ystäville,tutuille ja sukulaisille firman piikkiin, mutta kun ei niin ei. Tai surffailla netissä, mutta ei. Ja illalla jo mietin mitä kaikkea huomenna teen. Menenkö töihin jos joku ottaisi?

Ei mitään huonoja puolia ikää 62 ja vauhti vaan paranee:D

pääsiskös siihen vauhtiin mukaan, vaikka lasissa on parikymppiä vähemmän?

Me kaikki elolliset alamme vanheta jo syntymähetkellä ja se vanheneminen loppuu kuollessa. Itse nyt kohta 66 vuotiaana olen tyytyväinen elämääni, on aikaa harrastuksille, ei kiirettä mihinkään, jne.. Huonosti siinäkin kävisi ajan myötä jos nuorennuttaisiin. Onneksi on tuo sukuvika sellainen, että pysytään suhteellisen terveinä loppuun asti ja sitten on ns. saappaat jalassa lähtö kotoa käsin.

Claes Andersson sanoi Hesarin haastattelussa 75-vuotispäivänään osuvasti.
Vanheneminen on mukavaa, koska sille ei ole kuin yksi toinen vaihtoehto.

Parempi ja mukavampi vanhentua kuin muutaa mananmajoille.

Jouduin työkyvyttömyyseläkkeelle muutama vuosi sitten. Eläkkeellä voi harrastaa kaikenlaista, omia juttuja. Harrastukset tuovat iloa ja hyvää oloa elämään vanhempanakin. Harrastuksista löytyy myös ystäviä ja juttukavereita. On mukava herätä kiireettömiin aamuihin ja tehdä asioista omaan tahtiin. Liikunta on minulle tärkeä osa päivää. Ensin lenkille ja onpa kiva ottaa sen jälkeen vaikka päikkärit.
Huonoa vanhenemisessa on ollut minun kohdalla terveyden rapistuminen pikkuhiljaa, mutta sekin on hyväksyttävä "osaksi minua", muuten ei jaksa.

Minusta on tosi mukavaa vanheta. Jää taakse turha hörhöily ja jopa kilpajuoksunomainen nuorenapysyminen. Olen tullut siihen lopputulokseen, että jos en tällaisena enää yhteiskunnalle ja lähimmäisille kelpaa, ovat ääliöt aivan kartanolla, mitä hyvään tulee. Kun eivät ymmärrä. Surullista on seurata ihmisiä, jotka väen vängällä vanhenemista vastaan taisteelee (tiedättehän, mitä tarkoitan) - sen tietää, miten siinä käy. Arvokkuudesta en osaa sanoa mutta irvokkuudesta kyllä.

Aika muuttuu, muu ei.

Kyllä näkyy ja tuntuu kaikilla ajanmyötä. Nuorekas voi olla, mutta rajansa kaikella.

Oikeassa olet; tuskin pillifarkkuja ja buutsikenkiä kannattaa kuudenkympin jälkeen koipiinsa tunkea. Reilusti aikuisena käyttäytyvä antaa miehekkään/naisekkaan vaikutelman itsestään.

Ihminen on nuori kerran elämässään ja vanheneminen on monelle yllätys. Jos haluaa välttää vanhenemista pitää kuolla nuorena. Elämä on riitttävän pitkä, jos sen osaa käyttää oikein.

Vanheneminen on taidetta.
Ja jos joku kateelisena ja katkera urputtaa, se on suorastaan nautinto

Tärkeintä työkyvyttömyyseläkkeesä on, ettei ainakaan työnhakusuunnitelma pääse vanhenemaan.

Kyllä työkyvyttömyyseläkkeellä mennään täysillä niin omissa paja töissä kuin vapaallakin kiirettä pitää omilla ehdoilla.