itsellä meni niin lujaa että monta vuotta join.ja paljon.periaatteessa kaikki rahat meni kaljaan.kun oli paha olo.lapsellista ,tiedän,mutta koitti sitten eräs aamu ja sain tarpeekseni koko touhusta.kaikki juoppokaveritkin oli ihan yhtä onnettomia rassukoita kuin minäkin.sain uuden suunnan elämääni ja voin kertoa että se on mahdollista lopettaa koko juopottelu.nyt olen ollut selvinpäin jo 7 vuotta.ikinä en koske kaljapulloon enää.hävettää niin paljon entinen"elämäni"..nyt nautitaan vaan ihanista aamuista ja linnunlauluista ja ELÄMÄSTÄ SELVÄNÄ!

Heikot sortuu,jätkä porskuttaa.

Toiselle viinasta tulee mukava olo, mutta toiselle vähemmän mukava ,tai jopa paha. Ensimmäisellä siis vaara sortua juoppouteen, jos ei kykene "kutiaan" pitämään.

Jos on heikko luonto.

Jokaisesta ihmisestä tulee alkoholisti jos juo. Alkoholi on addiktiota aiheuttava aine ja on turhaa puhua siitä vähättelevästi. Jos on saanut tietystä määrästä hyvän fiiliksen, eivät aivot jatkossa saavutakaan enää siitä määrästä sitä tunnetta ja ihminen alkaa ottaa enemmän, Samoin seuraavalla kerralla, aivot on taas tottunut jo ja vaatii lisää ja taas lisää jne. Jokaisella ottavalla henkilöllä nämä seikat ovat erilaiset ajasta ja viinan määrästä johtuen, siis se on polku erilainen, joka addiktioon johtaa. Siis täysin koukuttava aine. Ja jokaiselle juovalle ihmiselle tulee päivä eteen, jolloin alkoholista ei saakaan sitä ihanaa nousuhumalan tunnetta, ei vaikka kuinka yrittää. Ja yrittäessään vaatii enemmän ja enemmän fiiliksen nostamiseksi. Naurettavaa edes puhua kohtuujuomisesta, sitä ei jatketa kauan, se johtaa suurempiin ja suurempiin määriin ja käyttökertoihin.

Kommenttisi pitää periaatetasolla paikkansa. Oma kokemukseni kymmenien vuosien ajalta kuitenkin kertoo, että myös kohtuujuominen on mahdollista, kun ei anna juomisen missään vaiheessa lipsahtaa liialliseksi vaan pitää sen sivistyneenä seurustelu- ja ruokailujuomana ja välttää väkeviä.

Alkoholiriippuvaiset ihmiset hallitsee koko yhteiskuntaa.Siitä joutuu kärsimään myös ne ihmiset jotka ovat raittiita.Kasvoin perheessä jonka köyhyys pitkälti johtui siitä että raha meni alkoholiin.

"Jokaisesta ihmisestä tulee alkoholisti jos juo."

No ehkä ei aivan jokaisesta. On kuitenkin totta, että joukko ihmisiä addiktoituu hyvin nopeasti päihteisiin. Tähän ryhmään ei tehoa helpolla mikään valistus tai yhteiskunnan alkoholin saatavuutta rajoittava toimenpide. Mitä nuorempana aloittaa päihteiden käytön, sitä todennäköisempää riippuvuuden syntyminen on.

Jos tähän ongelmaan olisi olemassa helppo ratkaisu, se olisi löydetty. Maailmalla ja meillä on kokeiltu kaikkea kieltolaista täysin vapaaseen saantiin. Kuitenkin n.10% ihmisistä ajautuu väärinkäyttäjäksi. Niin kauan kun olemassa geneettinen alttius saada addiktio, mikään toimenpide ei tehoa tähän ryhmään.

Mitä voimme tehdä? Aika vähän, mutta kohdistetaan toimenpiteet tämän 10% auttamiseksi.

Yritetään tehdä yhteiskunnasta sellainen ettei ainakaan se ole syy tarttua
pulloon.
Lopetetaan alkoholin glorifiointi. Rajoitetaan mainontaa ja tarjotaan malli nuorisolle toisenlaisesta tavasta nauttia elämästä.

Kaikki alkoholistit ovat olleet jossakin vaiheessa kohtuukäyttäjiä. Ja mikä onkaan seuraus.

Elimistö tottuu alkoholiin ja aivojen reseptorit vaativat sitä aina vain lisää, sillä reseptorien määrä kasvaa, mitä enemmän juot.

Onpa hankala kysymys. Kerron vain itsestäni. Isäni isä oli täysin rapajuoppo, joka kuoli ns. katuojaan. Isäni ei juonut lainkaan ennen eläkkeelle pääsyä. Kun hän oli eläkkeellä, kävin hänen kanssaan muutaman kerran oluella ja määrät olivat noin 2-3 pulloa keskiolutta. Itse otin ensimmäisen kunnon humalani 14-vuotiaana kavereiden kanssa - heräsin koirankopissa, jossa nukuin pää ulkona kuin kunnon vahtikoira. Ihme, että hengissä selvisin.

Meni 10 vuotta, en maistanut tippaakaan. Myöhemmin jo naimisissa ja työttömänä ollessani itsesääliin vaipuneena ryyppäsin ns. hyvien ystävien kanssa usein päivisinkin heidän tekemää kiljua ym. muita alkoholipitoisia aineita. Eräänä päivänä ryypätessämme meidän keittiössä katsoin ikkunasta, kun vaimo laahustaa väsyneenä töistä kotiin ja minä iso mies vaan vetelin kiljua. Totesin, että ei tämä taida olla minun elämää. Muutin tapojani, pistin ns. vanhat kaverit vaihtoon ja sain ylpeän jätkän leiman. Minusta tuli aivan kohtuukäyttäjä. Tästä ajasta on yli 30 vuotta, eikä minusta todellakaan ole tullut ns. juoppoa. Vaikea on vastaus juoppouden syntyyn.

Kun täällä pimeässä ja kylmässä joutuu asumaan puolet vuodesta ,niin ei ole ihme että välillä haluaa päästä rentoutumaan alkoholin kera !

Sanokoon puska mitä haluaa, mutta meillä joillakin on geeni, joka altistaa alkoholismiin. Näillä ihmisillä ei ole vaihtoehtoa- vain absolutismi.

Mutta eikö olekin tämän geenin löytäminen hyvä syy olla tarttumatta pulloon? Tätä voisi verrata maitoallergian diagnoosiin: eihän kukaan juo maitoa jos tietää sen aiheuttavan tuskaa niin itselle kuin lähimmäisille.

On kaksi syytä käyttää alkoholia humalahakuisesti. 1. Kun ihmisellä menee hyvin 2. Kun ihmisellä menee huonosti.

Tuntuu,että tässäkin asiassa harjoitus tekee mestarin eli mitä useammin harjoittelen sen todennäköisempää on,että juoppo minusta tulee.Pelottaa nykynuorten rehvasteleva tyyli kanniskella pitkin viikkoa kaljasalkkuja.Ei hävetä kaljan kanto,ennen hävetti ja piilossa piti kokeilla.Mitenkähän paljon meillä on juoppoja 20 vuoden päästä ,jos tämä löysäily ja viinamyönteinen tyyli jatkuu?Mielestäni viina on tosi vaarallinen nautintoaine ja aiheuttaa riippuvuuden huomaamattaan.

Ihmisestä tulee juoppo siksi, että alkoholia on saatavilla. Jos alkoholia ei olisi saatavilla, niin ihminen joutuisi keskittymään johonkin muuhun.

Ei alkoholismi riipu siitä, onko alkoholia saatavilla. Kyllä moni kävelee ihan rauhassa ohi olut- ja viinihyllyjen. Kieltolain aikanakin he, ketkä alkoholia janosivat, sitä myös hankkivat keinolla millä hyvänsä.

Se on valintakysymys. Jos haluaa juopoksi, niin siihen on aika helppo päästä. Rikkaaksi, hulluksi tai oppineeksi on paljon vaikeampi päästä.

Jospa tuo selviää tänä iltana AK2: Känni-ilta.