Hae sivustolta
- Täsmähaku
Lihominen jos joku on kyllä aihe, josta saa tiukan keskustelun aikaan varsinkin sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät eläessään ole kärsineet ylipaino-ongelmista, vaan ovat aina olleet normaalipainoisia. Siinä syytetään aina samalla virrellä ylipainoisia: Itse ovat itsensä lihaviksi syöneet, eivätkä harrastaneet tarpeeksi liikuntaa ym. Kyllähän totuus on se, että asia ei ole läheskään noin yksiselitteinen. Taipumus lihomiseen on täysin yksilöllistä ja siitä kuinka paljon kunkin elimistö "ilmoittaa" ravintoa vaativansa.
Vaikka harrastat liikuntaa, niin joillekin se lisää liikunan jälkeen sellaisen ruokahalun, että harrastettu liikunta menee ikään kuin hukkaan. Joillekin taas riittää huomattavasti vähempi ruoka kylläisen olotilan saavuttamiseen. Puhumattakaan siitä, että kuinka aineenvaihdunta ym. toimii eri ihmisillä eri tavalla. Eräs tutkija onkin asian osuvasti todennut "Ihminen joka omaa taipumuksen lihomiseen, niin hänen on koko ikänsä oltava koko ajan hieman nälissään päivittäin mikäli haluaa pitää painonsa aisoissa". Eräs toinen asioihin perehtynyt kirjoitti kirjassaan myös hyvin: Miksi kukaan haluasi väkipakolla syödä itsensä 200 kiloiseksi ilman, että elimistö niin pakonomaisesti vaatisi ja toimisi eri tavalla, kuin normaalipainoisten elimistö? Ja miksi 90% reilusti laihtuneista lihoaa takaisin muutamassa vuodessa, vaikka mahalaukun pitäisi olla selvästi pienentynyt laihtumisen jälkeen? Miksi kukaan tahallaan haluaisi menettää saavutetun suuren tuloksen tieten tahtoen? Vastaus: Koska heidän elimistönsä toimii edelleen eri tavalla kuin aina normaalipainoisina olleiden laihtumisesta ja mahalaukun pienenemisestä huolimatta. Voisivat joskus nämä onnelliset ikihoikatkin myöntää totuuksia ja olla kiitollisia, että ovat saaneet geenit, jotka eivät niin helposti altista painon nousemiselle.
Niinpä.Minä lihon heti kaikista herkuistani.Ystävättäreni ei koskaan. Siksipä minun on koko elämäni pakko vahtia,mitä ja miten paljon suuhuni laitan. Siis kaloreita joudun aina laskemaan- se on minun osani, enkä suuremmin valita. Sainhan sentään syntyä muutoin kohtuullisen terveenä.-Minä en alistu lihavuuteen kohtalona,koska voin sen pienellä työllä välttää.
osa syö suruun tai ei ole oikein muuta elämässä. Lihavuus on sairaus ja aiheuttaa paljon muita sairauksia.
Kirjoitahan muistiin kaikki, mitä päivän mittaan syöt. Punnitse kaikki syömäsi. Lähes kaikissa ruokapakkauksissa ja juomapulloissa on ilmoitettu joule- ja kalorimäärä sataa grammaa kohden.Laske sitten jokaisesta annoksesta kalorit. Näin saat muutamassa päivässä vähällä vaivalla tietää, onko kyse geeneistä vai jostakin ihan muusta.
Muista olla rehellinen itsellesi!
Jos on synnynäinen läsi ni se on pahempi asia alkaa laihuttamaan mut ei mahottomuus spyyke läskit saa laihtumaan niin ku ei anna nille enään sapuskaa.
Ota porkkana sen suklaakakun tilalta äläkä valita tyhjää. Ylensyöjiltä puuttuu järki - kyllä niitä "himoja" voi hillitä tai suunnata muualle kuin kakkupinojen ahmimiseen. Ei niitä ikihoikkia ole olemassakaan - joka ikinen, joka syö enemmän kuin tarvii, lihoo. Varmasti.
Ne lihoo jotka eivät kuluta sitä mitä syövät. Monet vielä masentuvat omaan saamattomuuteensa ja alkavat popsia psyykelääkkeittä jotka myöskin lihottavat.
Jos syöt enemmän kuin kulutat = lihot. Se on totuus, vaikka olisi mitkä geenit. Ja kai sää tajuat, jos ruokahalu on pohjaton on se pääkopan sisäinen ongelma, ei mikään muu. Ja sitä voi liikunnan jälkeenkin syödä vaikka porkkanaraastetta kilon, niin lähtee nälkä eikä tule kiloja. Sairasta on liika syöminen tai syömättömyys. Ja kyllä se mahalaukku venyy laihtumisen jälkeenkin takaisin entisiin mittoihin.
Eihän tuo pidä paikkaansa. Tunnen monia ihmisiä jotka ovat kuin luurankoja, vaikka syövät hevosenannoksia joka aterialla. Syövät voita ja kermaa koska haluaisivat nostaa painoa..
liikkumalla ei saa laihduttaa vaan aina on otettava ruokavalio avuksi. Olen kokeillut kaikemoisia diettejä ja todennut hiilihydraattitoman parhaaksi. Lihomustaipumista on ja herkut kelpaa,pakko on säännöstellä. Voi ja kerma kuuluu ruokavaliooni,pottuja ja sokeri ei.
Marru osui juuri asian ytimeen mitä tässä keskustelussa ei ole vielä sisäistetty. Jotkut vain yksinkertaisesti pystyvät syömään ihan eri määriä, kuin toiset lihomatta. Se ei todellakaan mene siten, että sama ruokamäärä ja kalorit, sekä sama kulutus, että toinen ei sillä voisi jopa laihtua, kun taas toisella saattaa jopa paino nousta.
Vastahan tuo oli tutkittu, taas, että hoikemmat jotka näyttää pystyvän syömään mitä vain, myös kuluttavat sen. Ja toinen tutkimus oli, että lihavat taas liiottelevat liikkumistaan ja vähättelevät syömisiään. Eli kannattaako vängätä vastaan. Minä syön kovasti ja voin syödä mitä vaan, mutta en jumita sohvan pohjalla, vaan teen kaikenlaista, vaikken ns. liikuntaa harrastakkaan.
Ihanko on tällainen tutkimus :D Kerro toki mistä löytyy, mielenkiinnolla luemme...
Löytyy monesta paikkaa....Google auttaa.
Sellaista elämä on ! Totuus nyt vaan on hyväksyttävä ja elettävä sen mukaan, miten itse syö pitääkseen painonsa kurissa.- Ei naapurin laihuus vapauta vastuusta meitä lihomaan taipuvaisia.
No, he ovat saaneet syntymässään sellaisen "lahjan"! Sen heille suon. Minä en saanut, ja jatkuvasti joudun pitämään itseäni kurissa, etten lihoisi.- Ei minua vapauta omakohtaisesta vastuustani tuo tieto joidenkin muiden luontaisesta helppoudesta pysyä hoikkana. Ja arvatkaa vaan, että kyllä rasvaiset pikaruoat, kakut,karkit ja jäätelöt kyllä maistuisivat.
Olen hoikka, ehkä kerran kuussa käyn grillillä yhden tavallisen hampurilaisen syömässä, kakkua syön vain juhlissa, karkiksi riittää yksi pieni suklaaapatukka tai keksi, jäätelöä syön vähän. Joten kerro toki mikä niissä vetää puoleensa, oletko tehnyt sen virheen, että kiellät kaiken hyvän ? Siitä ei mitään tule, jos tekee kieltoja, voi sitä juhlissa sen kakkupalan syödä, ei vaan ota toista jne. Ja syö vaikka salaatteja, jos "pitää" jotain suuhun mättää tai ota porkkana käteen, sitä voi mättää vaikka elokuvaa katsellessa.
Kun ottaa tavaksi terveellisen ruokavalion ja pienet annokset, siihenkin tottuu ja ei tee mielikään enää ahmia isoja annoksia buffetissa tai napsia levy suklaata kerralla. Kun syöt pitkään pieniä annoksia, tulet kipeäksi ja huonovointiseksi, jos yrität ahmia enemmän.
Anoppi kertoi,lihavien ihmisten olevan mukavia. Keitti potut ja jälkiruuaksi lätyt hillolla. Huomenna aikoi mennä ostamaan isomman puseron. Verenpaine&kolestori ja muutama muu päivittäin,vaikka anoppi liikkuu syö enemmän mitä kuluttaa,valitettavasti.
