Saattaapi olla niin- tai olematta.Jokaisen tuntemani ylilihavan olen nähnyt syövän kohtuuttoman isoja ruokamääriä pitsoja,hampurilaisia,makkaroita, ranskalaisia yms rasvaisia ruokia. Samoin sokeripitoiset herkut eivät jää pieniin maisteluihin, vaan niitä ahmitaan älyttömästi. - Jos nälän tunne on suurempi kuin keskivertoimmeisillä,niin ahminnan voisi vaihtaa hedelmiin,salaatteihin,hapankorppuihin ja muihin vähäkalorisiin tuotteisiin.-Itselläni paino nousee heti,jos toteutan kaikki haluni .

Ja aina voi juoda sen vesilasillisen ennen syömistä, vanha hyvä ja ehkäisee enempiä mättämisiä.

Jokaisen yksilön kohdalla kyse on itsekurista ja itsehillinnästä, ei pelkästään lihavien kohdalla. Turhaa on yksilön vierittää vastuuta lihomisestaan kenenkään tai minkään muun vastuulle kuin itsensä. Ei ole olemassakaan sellaista ihmistyyppiä, joka ei voisi laihtua halutessaan. Kyllä, lihominen on kiinni yksilöstä, mutta vain ja ainoastaan yksilöstä itsestään. Jos ei tahdovoima riitä, niin se ei sitten riitä, mutta turha asiasta on muita syyttää.

Meihin jokaiseen on sisään koodattu himo sokeriin, rasvaan ja ylensyömiseen. Niin kauan kuin lihavat syyttävät asiasta jotain muuta kuin itseään, ei heille ole parannusta luvassa. Kun myöntää tosiasiat, on laihduttaminenkin helppoa.

Juuri noin. Lukuunottamatta muutamaa sairautta, ylipaino johtuu nimenomaan mainitsemastasi itsekurin puutteesta. Kyllä normaalipainoisellakin on lenkin jälkeen nälkä ja tekisi mieli syödä kaapit tyhjiksi, mutta hän syö vain sen minkä tarvitsee eikä lähde tyydyttämään ruoan himoaan. Moni ylipainoinen on lohtusyöjä tai iloonsa herkutteva, kun normaalipainoinen harvemmin tipahtaa siihen ansaan. Usein ylipainoinen harrastaa itsepetosta paastoamalla päivän ja ahmimalla illan ns. pieniä iltapaloja puhumattakaan ihan arkiaktiivisuudenkin tai liikunnan puutteesta. Liikunta ja ruokavalioremontti auttaa varmasti, myös aloittajaa, kun laittaa asiat ensin korvien välissä oikeaan järjestykseen.

Jos laiha tai lihavuuteen taipuvainen syö saman verran ,niin lihavuuteen taipuvainen lihoo ja laihuuteen taipuvainen laihtuu ,tämän ole itse kokenut .Onkohan mahalaukun ja aivojen tai mielihyvä auleen välillä joku yhteys joka aiheuttaa ruokahalua ,tai meitä ihmisiä on luotu joka lähtöön on pitkä ,lyhyttä laihaa ja lihavampaa tai muuten monella kasvo mallillaki olevaa ihmistä ja kai tämä on luononlaki kuten on erilaisten sairauksienki kohdalla että luunlaihalla on sydäntauti ja lihavalla ei ole sydänvikaa .

Minä olen tuo lihavuuteen taipuvainen.Siispä minun on koko ajan tarkkailtava ja laskettava,mitä syön.,Se nyt vaan on kohtaloni- ja pienen pieni vamma muiden mahollisten rinnalla.

Ei oikeuta lihomiseen tuo,että olet jotenkin surkeammin varustettu kuin joku toinen.Kateus vie kalatkin vedestä, mutta itse vastaat lihavuudestasi,jos siihen itsesi päästät.-Aivan sama sille, että meitä ihmisiä on erilaisia.Kiva sentään,että kaikkien ei tarvitse syömisiään vahtia. Minun pitää, ja tarkasti.-Lopeta hyvä ihminen vertailu ja katso pelkästään omaa puntariasi ja sitä, miten vaatteet istuvat.Ota vastuu itsestäsi! Mitään ei tapahdu itsestään- se on vain satua,jota kukaan ei usko.

Jokainen meistä on geeniperimänsä vuoksi taipuvainen syömään mahdollisimman paljon energiapitoista ruokaa. Ei ole olemassa mitään erityisen lihavuuteen taipuvaista sakkia. On olemassa ihmisiä, jotka syövät enemmän kuin kuluttavat ja niitä, jotka syövät vähemmän kuin kuluttavat. Ensimmäiset ovat lihavia, jälkimmäiset laihoja. Lihavuudesta ei pääse eroon ennen kuin lakkaa syyttämästä jotain ulkopuolista tekijää tilastaan ja muuta omaehtoisesti elintapojaan.

Olen aina syönyt ja juonut hirvittäviä määriä kaloripitoisia ruokia ja juomia ja olen silti ollut 40-vuotiaaksi alipainoinen. Nyt yli 50-vuotiaana ole normaalipainoinen enkä ole muttanut elämäntapojani kuin siinä, etten juo enää alkoholia. Enkä koskaan ole liikkunut merkittävästi.

Sinulla siis tuollainen luonnonlahja.Iloitse siitä.Meidän monien muiden pitää käydä jatkuvaa taistelua,mutta sinun laihuutesi ei oikeuta minua heittäytymään.

Ne jotka ovat läskejä lohduttelevat aina itseään samanlaisella ruikutuksella.
VALETTA,kukaan ei ole syömättä lihava.

Joka päivä ei ole pakko syödä voi sitä paastotakkin,itsekkin olen joskus pelkällä oluella muutaman päivän,paino pysynyt kuoseissa viimeiset 30v.

Nuo ylipainoiset eivät voi olla syömättä ja mättämättä hirveitä määriä suuhunsa. Pelkäävät näläntunnetta, jota eivät ole edes koskaan kokeneet, vaikka se voisi olla ihan virkistävä kokemus, kun huomaa ettei siihen kuole. Ja se näläntunne menee ohi, paljon vähemmällä kuin kuvittelevat, muutama ruisleipä pala ja nälkä siirtyy. Kokeilisivat edes.

Oikeassa olet. Hapankorppua nälkään ja salaatteja > täysi olo..Ei liho- ei niin millään.Omaa holtittomuutta perustellaan sillä, että kun naapurilla niin heleppoa???Ihan kuin olisi kyse lasten leikeistä ja verukkeesta,"kun naapurin pekkakin" jne..

Kyllä toisten ei tarvi välittää itse kurista saavat syödä vaikka mitä ja paljon monesti päivässä eivätkä liho tosin istuvat pyntyllä joka suupalan jälkeen eivätkä jätä sitä sisään lihaksi muuttumaan.

Niin se on,olet oikeassa. Tasan eivät käy onnenlahjat eri asioissa meillä ihmisillä! Siihen on tyydyttävä, mutta pieni on vaiva tosi vammaisuuksiin nähden.Pienellä itsekurilla pidän vartaloni sopusuhtaisena ja terveydelliet arvot kunnossa.

Ylipainon kertyminen on hyvin yksilöllistä, sillä toiset voivat syödä mitä haluavat eivätkä silti liho, mutta toisilla taas kertyy helpostikin liikakiloja. Kouluaikainen ystäväni söi jatkuvasti mitä kaloripitoisimpia herkkuja ja on edelleenkin jopa lasten teon jälkeen alipainoinen.

Tuo on niin totta. Aloituksessa lienee juuri tuon suuntaista pointtia haettu.

Tuo on niin täyttä soopaa! Uskokaa mitä haluatte, mikäli syö enemmän kuin kuluttaa lihoo varmasti!

Voi pyhä sylvi, tietysti sellaisen, joka on taipuvainen lihomaan, pitää tarkkailla syömistään ja kulutustaan enemmän kuin sellaisen, joka kuluttaaa energiaa tehokkaammin eikä liho. Olettaen tietysti ettei halua fläsäksi.