Hae sivustolta
- Täsmähaku
Lihominen jos joku on kyllä aihe, josta saa tiukan keskustelun aikaan varsinkin sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät eläessään ole kärsineet ylipaino-ongelmista, vaan ovat aina olleet normaalipainoisia. Siinä syytetään aina samalla virrellä ylipainoisia: Itse ovat itsensä lihaviksi syöneet, eivätkä harrastaneet tarpeeksi liikuntaa ym. Kyllähän totuus on se, että asia ei ole läheskään noin yksiselitteinen. Taipumus lihomiseen on täysin yksilöllistä ja siitä kuinka paljon kunkin elimistö "ilmoittaa" ravintoa vaativansa.
Vaikka harrastat liikuntaa, niin joillekin se lisää liikunan jälkeen sellaisen ruokahalun, että harrastettu liikunta menee ikään kuin hukkaan. Joillekin taas riittää huomattavasti vähempi ruoka kylläisen olotilan saavuttamiseen. Puhumattakaan siitä, että kuinka aineenvaihdunta ym. toimii eri ihmisillä eri tavalla. Eräs tutkija onkin asian osuvasti todennut "Ihminen joka omaa taipumuksen lihomiseen, niin hänen on koko ikänsä oltava koko ajan hieman nälissään päivittäin mikäli haluaa pitää painonsa aisoissa". Eräs toinen asioihin perehtynyt kirjoitti kirjassaan myös hyvin: Miksi kukaan haluasi väkipakolla syödä itsensä 200 kiloiseksi ilman, että elimistö niin pakonomaisesti vaatisi ja toimisi eri tavalla, kuin normaalipainoisten elimistö? Ja miksi 90% reilusti laihtuneista lihoaa takaisin muutamassa vuodessa, vaikka mahalaukun pitäisi olla selvästi pienentynyt laihtumisen jälkeen? Miksi kukaan tahallaan haluaisi menettää saavutetun suuren tuloksen tieten tahtoen? Vastaus: Koska heidän elimistönsä toimii edelleen eri tavalla kuin aina normaalipainoisina olleiden laihtumisesta ja mahalaukun pienenemisestä huolimatta. Voisivat joskus nämä onnelliset ikihoikatkin myöntää totuuksia ja olla kiitollisia, että ovat saaneet geenit, jotka eivät niin helposti altista painon nousemiselle.
Jaa tekö laiheliinit täällä määräätte mihin kilomäärään ihmisellä on OIKEUS? Miten joku voi kuvitella että toisten pitää hakea oikeutusta ulkonäölleen? (Se, että lihavuus saattaa edesauttaa jonkin sairauden puhkeamista, ei tarkoita sitä että kaikki lihavat on sairaita ja sitä kautta käyttävät ITSE MAKSAMIAAN verorahoja enemmän terveydenhoitoonsa.) Lakatkaa kyselemästä niin ei tarvi kenenkään keksiä mitään typeriä selityksiä. Kai nyt aikuinen ihminen osaa pitää suunsa kiinni eikä osoittele sormella ja tollota suu auki niinku joku vähä-älyinen jos lihavan näkee. Lapsen tasolla tuommoiset ihmiset. Hävetkää. kuinka moni vähän ylipainoinen masentuu ja jjää sinne sohvannurkkaan ilkeiden sanojen ja tekojen takia, sen sijaan että olisi vain mukana aktiivisena elämässä...
"Lihominen on paljon yksilöstä kiinni"
Lihominen on täysin yksilöstä kiinni, koska kukaan muu ei liho kuin yksilö.
Nakkeja oli meiilläkin, ja ranskalisia perunoita. Niillä ei liho
Millään ruualla tai herkulla ei liho.
Pitää vain osata syödä sitä tasan yhtä paljon, kuin kuluttaa.
Minulla paino nousee erittäin helposti; olen aina ollut herkkusuu ts. tykkään makeasta ja leivonnaisista. Kotitekoinen pulla herkkuani. Jos söisin kaikkea, mitä mieli tekee, olisin huomattavan ylipainoinen. Itsekurini on jatkuvasti koetuksella; viinereitä tai muita voitaikinaan leivottuja leivonnaisia en syö muuten kuin joulunaikaan torttuja ja kahvin kanssa syön "vain" yhden kotitekoisen pullan ja keksin tms. per päivä. Pyrin käymään joka päivä puntarissa tai vähintäänkin 4-5 kertaa viikossa, ja heti, jos paino näyttää nousseen kilonkin verran, vähennän syömistä ja lisään liikuntaa, kunnes olen taas omassa normaalissa painossa. Viikon-kahden lomareissujen jälkeen paino näyttää vakiona vähintään kaksi kiloa ylimääräistä, joten heti reissun jälkeen kevytdieetille, kunnes vaaka näyttää omaa normaalipainoa. Hyvin harvoin syön chipsejä, ehkä pari, kolme kertaa vuodessa, sokerilimuja en juo koskaan, oluesta tykkään, mutta siinäkin kohtuus pitää muistaa. Makeisten syöntiä pyrin välttämään, mutta silloin tällöin annan itselleni luvan nauttia näistäkin herkuista. Harrastan liikuntaa tilanteesta riippuen kaksi-kolme kertaa viikossa, yleensä n. 5km reippaita kävelylenkkejä. Syön enimmäkseen kotitekoista, terveellistä ruokaa. Mutta mikäli antaisin mielihaluilleni vallan, todennäköisesti painaisin vähintään 90 kiloa tai enemmän. Näillä keinoilla olen pysynyt siellä ihannepainoni ylärajoilla; jatkuva painon tarkkailu on ollut se kaikkein paras tapa hallita painoa. Kahden-kolmen kilon painonpudotus on aina helpompaa kuin se, että on tilanteessa, jossa joutuisi pudottamaan painoa kymmenen tai kymmeniä kiloja!
Ja toiset paisuu jo veden juonnistakin kun eivät hikoile ja virtsaa sitten syövät nesteen poisto lääkkeitä.
Totta kait lihomiseen vaikuttaa huono aineenvaihdunta, mutta kyllä siihen vaikuttaa myös se mitä syöt. Monet ylipainoiset ovat sellaisia herkkusuita/kulinaristejä :)
Eli vaihtaa ruokavaliota niin aineenvaihdunta pelaa.Taas selittelyjä.Enkä puhu nyt mistään tosi sairaista ihmisistä.Vaan normaaleista hepuista.Kaupat on täynnä aineenvaihduntaan vaikuttavia ravintoaineita.Ei edes apteekissa tarvitse käydä tuon takia.Ja sitten vielä se LIIKUNTA joka siihen vaikuttaa ja PALJON.
Normi hepulla 2pv ummetusta ja silti ahmii lisää,siihen ei ravit auta.
Kato mitä ahmit ja lisäääää ravia vaan:)
Ei mahda mitään, mutta ruokakaupoissa näkee kyllä sen tosiasian, että kärryn sisältö ja vatsan koko korreloi toisiaan. Sama on nähtävissä buffettiravintoloissa, että mahan koko ja ruoka-ainevalinnat korreloi toisiaan,
Jos vatsan täyttää kaloripitoisella ruualla niin lihoo. Jos esim syö paljon vihannekisa, hedelmiä ja salattia niin lihominen on vaikea.
Tosiasia on, että liikunnalla on vähäinen vaikutus painonhallintaan verrattuna ruokatottumuksiin, yhden suklaa patukan eteen saa lenkkeillä vähintään 10 km polttaakseen kaiken sen energian mitä suklaa patukka sisältää.
Harvinaisissa tapauksissa terveys syyt kuten kilpirauhasenvajaatoiminta tai jokin muu voi aiheuttaa lihomista.
Syö ylen ja itsensä mätisäkiksi että pääsee juoksemaan (sairaus)
Olin taannoin sairaalassa hoitoapulaisena. Ihmetytti kun viereisissä sängyissä makailivat pitkäaikaispotilaat, jotka olivat iäkkäitä naisia molemmat ja joita avustin ruokailussa, olivat niin erilaisia aineenvaihdunnaltaan. Normaalipainoinen potilas söi aina annoksensa kokonaisuudessaan, tuhti annos olikin. Runsaasti ylipainoinen sitävastoin oli erittäin niukkasyöntinen, lruoka ei maistunut hänelle, vaan hän jätti aina runsaasti syömättä. Puolenvuoden aikana heidän painonsa ei juuri muuttunut miksikään, vaikka kaiken järjen mukaan olisi pitänyt jotain seurauksia syömisestä näkyä.
jos oli tsokolaatia laatikossa?
No ensinnäkin se vaatii juuri sitä itsekuria.Jos lenkin jälkeen on kova nälkä,niin ei pidä syödä paljon.Itsekuri on se avainsana tähän!Kyllä voi olla kova urheilijakin ja liikkua paljon,mutta hyöty katoaa jos syö kuin suursyömäri liikunnan jälkeen.Kohtuus kaikessa.Korvienvälistä se on kiinni ja totutuista tavoista.Ihan turha väittää muuta.Itse olen hoikka ja en todellakaan voi syödä mitä tahansa.Joudun jatkuvasti puntaroimaan mitä pistän suuhuni.Olen siis ikuisella laihiksella!
me hullut ei lihota kun käytetään energiaa aivojen toiminassa....aina raksuttaa joku päässä ja energiaa kuluu.....ha ha ha...
Olet sitä mitä syöt! Siinä on vanha ja vinha perä!
Aloittajan kirjoituksessa on osin lääketieteellisestikin aivan oikeita arkumentteja. Mutta tuota sanontaa kyllä vierasta jonkun elimistö ilmoittaisi ravintoa vaativansa? Ei se noin mene tietystihän elimistöksi lasketaan lähes kaikki ihmiskehosta tai ainakin joltain osin siihen elimistö termiin laskettavaksi. Ihmisen lihomista sätelevät valtaosin ihmisten yksilön aineenvaihdunta, mutta ei ole yksin määräävä. Vaan suolisto ja ravinnon imeytyminen joka sekin lasketaan aineenvaihdunnan suureen skaalaa. Siis ihmiset, jotka ovat laihoja ja vanhemmiten kuivia, kuin karjalainen muinainen puinen kantele. Eivät suinkaan ole ainoastan ja toden näköisesti lainkaan liikunnan ja ruokailutottumuksiensa symbioosin aikaan sannoksia. Vaan suoliston kehnosta enegian sekä ravinteiden imeytymisestä. Tutkimukset osoitavat juuri nämä kuivat ja lähes anoregtikot potevat muuta väestö enemän anemioista! Siten joutuvat korjaaman vajetta purkkituotteilla - kuinka tämä on mahdollista jos ravinto ja liikunta on sulassa symbiosissa?? Ei mitenkään he syövät usein jopa enempi, kuin jotkut pulskat tai normaali mittaiset. Silti ovat anoregtikkoja ja langan laihoja. No siihen tarjotaan selitystä se liikunta ja he ovat itsekkin alkaneet uskoa siihen. Todellisuudessa liikuntaa tarvitaisiin maratoonarin harjoittelun verran jos liikunnalla laihuuden selittää. Eikä kenelläkään maallikolla tai hyvin harvalla puhutaan noin yksi /100 000 henkilöstä siis jos puhutaan pelkistä maallikoista. Lääkärit kyllä tietää tämän ja asiaa tutkivat profesorit, dosentit jne. . Mutta se on poliitinen kysymys on helpompaa syyllistää se ihmisiin ja suuriin masohin. Siitä rittää jokaiselle jotakin nokittavaa - aina joku hyötyy toisen sairaudesta tai liiasta terveydestä. Tarkoitan syyllistetään lihavia ilman parempaa tietoa.
Itse syön ja juon oman maun ja halun mukaan, onneksi ei näy vaaalla lisäkiloja.
Turha se on itkeä lihavuuttaan. Se on aina itse aiheutettua. Syö sen verran kuin kulutat. Se pätee jokaiseen.
Jos olet lihava syö vähemmän ja liiku enemmän. Ei lihavuus ole geeneistä kiinni muilla kuin niillä, jotka eivät hallitse syömistään.
