Oli exän kanssa sellanen juttu että sen lapset ex liitosta ja ex ex liitosta saivat kaikenlaista ja jouluna niiden sukulaiset tulivat meille ja lasteni edessä kilvan jakoivat rahaa exäni lapsille. minun lapsiani ihan selvästi harmitti ja mietinkin, että voisivat aikaset ihmiset tehdä lahjoittelunsa vähemmän huomiota herättävästi (yhteiset lapset eivät jääneet vähemmälle). Tsemppasin lapsia ettei sellainen ole tärkeintä, heillähän on minut. No mutta kuitenkin, nyt minä olen se ex ja miehellä on lisäksi ex ex ja ex ex ex. että silleen :)
Minä olen nyt ihan tyytyväinen itsekseni. Elämä on ihanaa!.

Eiköhän lie oma valintasi, koeta kestää ja voimia.

Tiedän tunteen. Annoin omalle exälleni porttikiellon piha-alueelleni, eli jos tulee soitan poliiisit hakemaan. Ei ole näkynyt sen jälkeen. Katkeruus saa ihmisen toimimaan todella oudosti.

Jos ei yhteishuoltajexät vaivaa niin sitten alkoholisoituneet exät, jotka humalassa soittelee ja itkee perään ja sitten kylillä mustamaalaa lähtenyttä puolisoa, kun niin kunnialle ottaa jätetyksi tuleminen. Happamia sano. Onko ne jakomielisiä vai niinkö se epäonnistuminen ottaa luonnolle. Jättäsivät vanhan taakseen nekin.

Etkö sinä osaa opettaa näille uuden perheen lapsille, ettei tarvitse välittää materista, jos toisella on kalliimpi puhelin mitä sitten, antaa olla. Ajatteleppa asiaa omalle kohdallesi sinun synnyttämät lapsesi jäävät isälleen ja sinä et saisi soittaa heille vaan sitä rajoitettaisiin miehen uuden puolison taholta, ajatteleppa joskus hiljaa mielessäsi mitä on olla äiti, siis omille biologisille lapsilleen, ei se äiti varmaan voi ihan heti tuostanioin vaan unohtaa omia jälkeläisiään. Ja vielä, äitipuoli on aina äitipuoli hänestä ei koskaan tule lapselle ykkösäitiä. Adoptoidutkin lapset miettivät jossain elämänsä vaiheessa kuka on hänen biologinen äitinsä/isänsä, hekin hakevat sitä omaa perimäänsä vaikkä läpi harmaan kiven, vaikka olisi kuinka hyvät adoptiovanhemmat. Ymmärrän sinua kyllä täysin miltä sinusta tuntuu, sillä minä olen joutunut "mummoksi" ihan ventovieraalle lapselle, hänen vanhempansa ovat antaneet puhelinumeroni lapsen käyttöön ja hän soittelee minulle kuin mummolleen, jopa töihinkin, ja kun työskentelen asiakaspalvelussa on erittäin kiusallista kun puhelin soi jatkuvasti. Saatikka kaikki ne viikonloput jotka hän majailee meillä, haluaisin joskus levähtää niin eiköhän tämä kaveri ilmesty meille hohhoijaa, ei siinä paljon ovikellot pidättele. Yhden neuvon sulle annan, koita olla välittämättä tästä eronneesta puoliskosta, kaikkein paras olisi jos et provosoituisi hänestä lainkaan, kun hän huomaa ettet välitä tippaakaan hänen provosiointi yrityksistään hän vähitellen lopettaa, siis ajankanssa. Vaikka minä kirjoitan tätä nyt kauhealla aatoksella ja paatoksella minä ymmärään sinua ja toivon sinulle hyvää elämässäsi.

Herää kysymys näitä nykynuorten avioliitto-ongelmia lukiessa, jotta kuinka monella liitolla se elämä viedään läpi? eikö kannattaisi kasvaa aikuiseksi ensin, ennenkuin pariutuu, jolloin nämä turhat murheet jäisi teille tietämättömille.

Eiköhän tähän tilanteeseen ,pitäisi laittaa piste iin päälle. avaimet pois entiseltä vaimolta ,sovitut tapaamisajat ,ihmetyttää vain mikä nyhjäke ,se sinun nykyinen mies on ,ettei saa tilannetta järjestykseen.

Kuka käski erota ja karata? Ja mennä toisen samanlaisen kanssa asumaan?

Voi haloo mikä kommentti! Jos ei oo viisaampaa sanottavaa, vois jättää kokonaan kommentoimatta.

Pienet on murheet sinulla. Suhteuta tuo johonkin oikeaan ongelmaan. Olet terve ja lapsesi ovat terveitä?

Kukaan ei näköjään vastaa kysymykseen,koitan jotain neuvoa antaa vaikka ei kokemusta vastaavasta olekkaan.Sinulla kinkkinen tilanne kieltämättä mutta sinulla on oma elämä johon miehen ex ei kuulu joka päivä käynteineen ja soitteluineen.Vaikutat fiksulta mutta sinua käytetään luultavasti hyväksi,tarkoitus kai saada miehen kanssa välit huonoksi.Sovi kylmästi että teidän kotiin ei tulla noin vaan,et päästä yksinkertaiseti sisälle.Puhelimeen on myös helppo olla vastaamatta jatkuvasti,viestielköön. Ostelkoon kalliita puhelimia,se on sen oma asia,.sekin on vain ärsyttämistä.Tuskin lasten asiat vaatii noin tiivistä yhteytä'.Ei muuta kuin tsemppiä...pidät vain puolesi päättäväiseti.

Hyvä neuvo, taidan olla liian kiltti ja ymmärtäväinen. Otan nyt uuden käytännön miehen exän suhteen ja koitan pitää sen myös! Kitos Marjuli!

Semmosta se on kun erotaan ja sotketaan kaikkien perhekuviot, turha jälkeenpäin valittaa. Miehesi exvaimo on kuvioissa mukana niin kauan kuin olet miehesi kanssa, sillä lapset ja tulevat lapsenlapset yhdistävät näitä kahta heidän elämänsä loppuun saakka ja se sinun on hyväksyttävä.

Enhän minä missään nimessä valittanut :) varsinkn lasten takia on hyvä olla väleissä, mutta missä menee se raja kuinka paljon pitää oikeasti olla tekemisissä?
On minullakin lapsia ja exän kanssa hoidetaan lasten asiat yhdessä, puhutaan jos on tarvetta puhua..siis lasten asioista, ei muusta!

Älä välitä tuosta kommentista.Ei koske sinua, vaan hänen omaa hankalaa juttuansa. Tee edelleenkin niin kuin kohtuudella hyväksi näet.Nuo exät voivat olla tosi vaikeita, oli sitten mies tai nainen. Riippuvaisilla ihhmisluonteilla on taipumus jäädä kiusaamaan, eivätkä he ymmärrä sitä,että luopuakin voi ja pitää.

En välitä, kiitos! Tuskin mikään ero helppoa on, varsinkin kun on lapsia. Itse yritän pitää exään välit asiallisina. Muutimme miehen exän lähelle, jotta lapsilla olisi helppo kulkea kahden kodin väliä, mutta nyt tuntuu että asumme liian lähellä. Kaikkein helpointa olisi varmaan olla yksin lasten kanssa, mutta minkäs teet kun rakastut mieheen jolla on lapsia ja exvaimo? Minullakin oli aikoinaan tosi riitaisa avioero ja ositus on edelleen kesken, mutta katkeruus ei mielestäni kannata!

Pirre-Irmelillä se sitten puuttui kokonaan ymmärrys siitä,mitä aloittaja kyseli.Jokin katkeruus taitaa häntä vaivata,mutta siitähän kannattaisi päästä eroon.Katkeruus kun myrkyttää enimmin sitä ihan omaa elämää.

Kuule Pirre-Irmeli, silloin kun erotaan, erotaan ja sillä selvä! Katse suunnataan tulevaan, ei ole tervettä roikkua menneessä. Lasten takia ei tarvi roikkua exässä, eikä varsinkaan sitten kun lapset ovat jo täysi-ikäisiä. Asiat, jotka liittyvät lapsiin, voidaan hoitaa ihan asiallisesti ilman roikkumista. Läheisriippuvuus on sairaus, hae apua. Että sait oikein lapsenlapsetkin sotkettua tuohon soppaan, voi hyvää päivää! Suuntaa katse tulevaan, hyväksy tapahtuneet tosiasiat ja oma hyvinvointisi paranee takuulla

Kannattaa varmaan tehdä eksälle säännöt selviksi, mm. tuon sisälle kävelemisen kans. Jos ei mene jakeluun että ovikellokin on keksitty, pitäkää aina ovi lukossa.
Jotkut kun tuppaavat ärsyttämään tahallaan, varsinkin jos erosta on jäänyt joku asia kaivelemaan, ja joiltakin vaan puuttuu se maalaisjärki noissa asioissa(kin). Meitä kun on niin moneksi... Voimia!

Sitä se teettää näitten exien ja nyxien kanssa. Yksi avio / avoliitto pitäisi riittää. Jos ei onnistu, niin on sitten yksin.