- Täsmähaku
Olisko sinulla hyviä keinoja, joilla päästä irti toivottomasta ihastumisesta.
Heitin kevään korvalla kivannäköiselle naiselle flirtin, johon hän tarttui ja sitä jatkui puolin ja toisin Juhannukselle saakka, kunnes mokasin treffipyynnössäni, johon tuo ihana nainen ei vastannut. Kaikki on nähtävästi selvää, ettei juttu etene, mutta miksi en saa häntä mielestäni pois millään. Hän on haaveissani, päivä- ja yöunissa. Minulla on häntä hirveä ikävä, vaikka en edes kunnolla häntä tunne. Olen puhunut hänen kanssaan vain palvelutilanteessa, eikä siinä ole mahdollista jutella mitään henkilökohtaisia asioita toisten kuullen. En tiedä hänestä kuin etunimen.
En haluaisi pilata koko kesääni turhissa haaveissa ja järjettömissä sydänsuruissa. Ymmärrän, etten voi menettää häntä, koska en ole häntä koskaan rakkaakseni saanutkaan. Miten saan henet mielestäni pois? Olen kiertänyt kaukaa sen paikan, jossa hänet voi tavata, mutta silti hän on ajatuksissani illalla viimeisenä, kun käyn nukkumaan ja ekkana, kun aamulla herään. Neuvokaa minua, PLIIS.
Naisten perään ei kannata surra. Heitä riittää viisikymmentä tusinaan, hehän pukeutuvatkin miljoonalla eri tavalla näyttääkseen samanlaisilta.
Onneton miespolo, lääke onnettomaan ihastukseen on ihastuminen uuteen naiseen. Alkuun kannattaa pitää sovinistinen ja epäilevä asenne pinnalla, ja vasta jos riittävää vastakaikua saat osaksesi, niin viet asiaa eteenpäin. Itse määrittelet, mikä on riittävä vastakaiku.
Peliähän tämä on. Suotuisissa merkeissä voit voittaa.
Sinäkö luulet, että me pukeudumme miehiä varten? Älä luulekaan, me suorastaan taistelemme, kuka on hemaisevin, että toisilla tytöillä kävisi kateeksi. Sovinisteista emme huoli, emme katsele sinne päinkään! Mutta, kun vastaan kävelee Soneran mainosmiestä vastaava herkku, sydän nyrjähtää sillä sekunnilla ja olemme mennyttä miestä, anteeksi, mennyttä naista, kun meistä tytöistä on puhe. Voi, kun Soneran miehen kaltaisia olisi edes 100, että minullekin riittäisi!!!
Kun naiset ovat hormonihumalassaan, niin silloin heille kelpaa mies kuin mies. Tästä syystä moni avioliitto päätyy eroon.
Sovinisti valitsee ja vie, nainen vikisee ja sitten he elävät elämänsä onnellisina loppuun asti.
Happy end.
luulet vain, sovinisti on samanlainen kuin muutkin hullut: vaarallinen! Tuo mitä kerroin Soneran miehestä on vain haaveilua, saahan sitä haaveilla, vaikka onkin yhden miehen nainen. Onko sekin kiellettyä?
Suhteettomat tunteenpurkaukset ovat naisille luonteenomanen piirre. Juuri tästä syystä on hyvä, että heidän tukenaan on todellisia miehiä, sovinisteja, jotka pitävät huolta ja toimivat hentojen naisten tukirankoina.
Olet täysin väärässä, niinkuin miehet yleensä. Meillä naisilla ei ole suhteettomia tunteenpurkauksia, me olemme vain tunneihmisiä, te miehet olette kaikkien vietävissä olevia heikkoja "asukkaita". Uskollisia teistä ei saa kirveelläkään. Mutta siitä viis, eletään ja porskutellaan!
Jaahas minä taas olen elämänkoulussani todennut, että mitä sovinistisempi ja ylimielisempi renttu ja mielellään vielä juoppo niin naiset pyörii ympärillä kuin perskärpäset. Vaatimaton, ujo, kiltti ja kunnollinen mies taas ei kelpaa kenellekään kun ei ole ns. charmia.
Olet juuttunut tunteeseen eli rakastunut rakkauteen. Ota nyt järki käteen, sillä et voi rakastaa ihmistä, jota et tunne! Jos tuntisit, niin hän saattaisi osittautua täysin erilaiseksi kuin kuvittelet. Koska hän ei tunne samoin, niin lopeta turha haihattelu!
En ole väittänytkään rakastuneeni, vaan ihastuneeni. Olen päättänyt jo aikaa sitten, ettemme enää koskan edes tapaa. Kysyinkin neuvoja, miten saisin tuon "seireenin" pois mielestäni, kun se vaan itspintaisesti kummittele aina ja joka paikassa. Se on kiusallista ja kuluttavaa, lähes sairaalloista. Muille en siinä aiheuta tuskaa, koska en edes yritä lähestyä häntä, päin vastoin pakoilen.
se on sitä läheisriippuvuutta
pysy täällä, niin oot nettiriippuvainen
heti helepottaa!
Seireeni unohtuu helposti, avaa vain seuraava luukku. Tai eihän se mihinkään siis unohdo, mutta "ihastuminen" kutistuu oikeisiin mittasuhteisiin, kun löydät seuraavan ihanan naisen, jolta tulee vastakaikuakin.
Tuosa vaiheesa unohtaminen on heleppua ku heinänteko. Ku ei vielä tunne parmmin, niin aattelee, että se ois ollu räyhäävä ja juopotteleva ämmä ja vielä "laajasyvämminenki". Ei semmosen jäläkiin kannatte vokista. Ulukonäkö pettää melekein aina. Ois se ihastus loppunu ennemmin tai myöhemmin kuitenki. Palijo helepompi on ku se katkiaa heti alussa, ennenku pääsee...no tiijäthä sinä minkä makkuun. Tsemiä.
Tuossa on paha virhe. Heinänteko ei ole heleppoa.
Ei niin, se vanhanaikainen, jolloin heiniä ängettiin seipäälle, mutta nykyisin se tuorerehunteko on todella helppoa. Niitetään niittomurskaimella kuivahtamaan pariksi päiväksi ja sitten paalataan ja kääritään muoviin. Olen ollut mukana molemmissa tyylilajeissa ja voin kokemuksesta sanoa, että jälkimmäinen on tosi helppoa, kun vertaa aiempaan.
Ja varsinki näin hyvillä heinäsatteilla.
Mulla on naisia ympärilläni, tule torinrantaan aurinkoisella päivällä keräämään kateutta.
Aurinkoisena päivänä torinrannassa kaikilla on ympärillä naisia, jopa sinullakin. Eivät he viitsi takiasi torilta pois lähteä, vaikka kapakassa niin tekevätkin.
Ihanaa haaveilua ja ihastusta:)
Teini-iässä laulajat olivat idoleita, kun olivat onneksi niin kaukana ja tavoittamattomissa. Kuvia seinät täynnä:)
Haaveilu kuuluu elämään. Pelkäätkö, jos ihastuminen johtaisikin suhteeseen. Pieni "saalistus" pitää virettä yllä, mutta menisitkö kipsiin, jos jotain alkaisi tapahtua.
Mieluummin sitä sairastuisi vaikka koleraan, kuin toivottomaan rakkauteen.
Nainen on saatanan ansa.
voi meikä-parka! Miepä en usko, että joka kevät voi rakastua, silloin järjestelmä on mennyt epäjärjestykseen, olet saanut linnun sielun, niillähän pesänrakennusvietti on joka keväinen.