Nämä ovat tosi vaikeita asioita.
Minulle kävi n parikymppisenä nuorena miehenä "työtapaturma" tai oikeastaan rakkaustapaturma.
Ystäväpiiriini kuului nuori nainen, joka opiskeli lääkäriksi. Ihailin häntä kovasti ja näin hänestä uniakin. Olin todella ihastunut häneen, mutta meidän välillä oli syvä "akateeminen kuilu", koska minä olin vain sähköasentaja ja hän lääkäriksi opiskeleva akateeminen nuori kaunotar. Siksi en edes uskaltanut haaveilla hänestä oikeasti, vaan ainoastaan salaa itsekseni.
Jouduin muuttamaan työni vuoksi toiselle paikkakunnalle, eikä minun onnekseni (niin luulin) tarvinnut enää häntä nädhä ja pystyin lopulta unohtamaan tuon ihanan tytön, vaikka vaikeaa se oli.
Vuosia myöhemmin kuulin toisilta kevereiltani, että se tyttö oli ollut minuun ihastunut ja muuttoni jälkeen ollut pari vuotta kuin sairas ikävöidessään minua. Ujona tyttönä hän ei ollut uskaltanut kertoa tunteistaan minulle, vaan ainoastaan tyttökavereilleen. Sitten hän oli löytänyt poikaystävän "omasta sosiaaliluokastaan" ja he olivat menneet naimisiin.
Voi taivas mikä romahdus minulle koitui asian kuullessani. Onneksi hän on nyt onnellisesti naimisissa ja hänellä on mies ja lapsia. Minä olen edelleenkin yksinäinen, oikeastaan minulla ei ole lainkaan ystäviä. Olemme nyt jo yli viiskymppisiä. Näin traagista elämä voi olla.

Onnekseni olen saanut rakastamiltani naisilta niin huolella kenkää, että mitään epäselvää ei ole jäänyt kengänkoloon että jos vaikkapa jonain päivänä....ja parempi näin.

Se että puoliso toimii lääkärinä ei takaa yhtään mitään parisuhteen onnistumisen kannalta. Ihmisen henkilökohtaiset ominaisuudet, sekä sosiaalinen ja seksuaalinen kyvykkyys ratkaisevat paljon enemmän. Harva ihminen jaksaa rakastaa, jos tuntee olevansa puolisoaan paljon ylempänä.

Meitä "onnettomia" on varmaan maailma täynnä, minäkin rakastun yhtenään, viimeksi rakastuin erääseen mainoksen mieheen. Toivottavasti näen hänet tulevassa ohjelmassa. Kauppareissulla rakastuin erääseen mieheen, se rakkaus on jo hiukan hiipunut, kun en ole nähnyt häntä pitkään aikaan. Eilen rakastuin mieheen joka mainosti närästyslääkkeitä. Onneksi mieheni ei tiedä näistä rakkauksista, voisi tulla sanomista.

Jos tuollainen on sun mielestä rakastumista, et tiedä rakastumisesta yhtään mitään, valitettavasti. Ilmeisesti et ole koskaan kokenut OIKEAA RAKKAUTTA.

Älä epäile etten kokisi oikeaa rakkautta, olen kokenut sitä jo yli 50 vuotta! Ihminen voi kokea rakastumisia erilaisiin ihmisiin ja asioihin, rakastunut on silloin kuin onnen huumassa, mikään ei sureta. Sitä toivon myös sinulle.

En oikeastaan usko että nuo sinun tapauksessa on rakastumisia, vaan ihan vaan harmittomia ihastumisia, sellaisia on jokaisella ihmisellä elämässään katsomatta siihen onko parisuhteessa vai ei. Ei kaikkia ihastumisia tarvitse toisen tietääkään. Nämä on todellakin se elämän suola.

OK. Hyvä on "A". Minä luovuotan, enkä enää ikinä tule asioimaan työpaikallesi. Olisi ollut kyllä kivempi, kun olisit reilusti kertonut asiasi, etkä aina vaan paennut. Mua jää vaivaamaan ikuisesti, että tää ei ollut sittenkään yksipuolista....
Mutta kuten sanoin se on nyt finito. Hauskaa loppuelämää söpöliini "A"
Toivottavasti en loukannut.

Minähän yritin, mutta ei tullut vastakaikua.

Miten kävi? Oletko unohtanut? saitko mielestä?
tuostahan on jo puoli vuotta aikaa kun tänne kirjoittelit!

Olin jo unohtanut, mutta nyt kun tämä ketju pulpahti taas esiin, muistui se ihana olento taas mieleeni. Pitääpä käydä tsekkaamassa, vieläkö hän on entisesä toimessaan ;-)

Oletko keskustellut asiasta vaimosi kanssa?

Ala mun salarakkaaksi. Meillä riittäisi ihasteltavaa ja ukkokin olisi omissa oloissaan onnellisempi.

Kerro lisää.

"Uutta suoleen niin entinen kuolee".
Tottakai tämä asiakaspalvelija on ollut sinulle ystävällinen ja tuttavallinen-varsinkin jos on hyvin avoin luonne. Jotkut ihmiset käsittävät tälläiset positiiviset ihmiset väärin. Vaikka hän koko maailmaa tuntuisikin rakastavan niin ei välttämättä sinua.
Ja koska ei halunnut tavata sinua,ei vastannut viestiisikään.Saattoi säikähtääkin koska kuvitteli ehkä että olette vain ystäviä.
Elämässä on mentävä eteenpäin,tuleen ei saa jäädä makaamaan.

Juuri näin tuo asia näyttää olevan! Puolisoni on hoitoalalla, ei pelkää läheisyyttä, eikä kosketusta, on hyvännäköinen, ystävävällinen kaikille. Halaa tuttavia sponttaanisti ja lämpimästi. Tästä on seurauksena, että moni mies luulee hänen olevan kiinnostunut toisista miehistä "jatkot" mielessä, vaikka näin ei asia ole. Valitan kaverit, mutta me olemme keskustelleet tästäkin asiasta avoimesti ja sopineet, että emme petä niin kauan kuin meidän juttu toimii molemmin puolin. Jos vierasta alkaa haluttaa, niin ensin erotaan ja sitten tehdään niinkuin huvittaa. Nyt molempia huvittaa olla uskollinen ja yhdessä! Uskokaa jätkät hyvällä, että ystävällisyys naisen taholta ei aina tarkoita sänkyyn haluamista. Muutakin pitää olla!

Kokeile helpompaa / helppoa tapausta vaikka täältä siikalatvan alueelta. Varmista ensin onko ukkonsa päivä töissä. Jos on ei muuta, kuin aamukahvi pöydän kautta kammariin ja verhot kiinni. Ja samaisen kahvipöydän kautta iltapäivän alkutunneilla kotiin . . .

Rupes kiinnostaan. Kerroppa vähä tarkemmin....

Voi hitsin hitsi. Menin pölijä ihastumaan söpöön fysioterapeuttiini, enkä saa sitä tunnetta lähtemään pois, en sitten millään.

Älähän huoli. Aika korjaa, aika korjaa.