- Täsmähaku
Olisko sinulla hyviä keinoja, joilla päästä irti toivottomasta ihastumisesta.
Heitin kevään korvalla kivannäköiselle naiselle flirtin, johon hän tarttui ja sitä jatkui puolin ja toisin Juhannukselle saakka, kunnes mokasin treffipyynnössäni, johon tuo ihana nainen ei vastannut. Kaikki on nähtävästi selvää, ettei juttu etene, mutta miksi en saa häntä mielestäni pois millään. Hän on haaveissani, päivä- ja yöunissa. Minulla on häntä hirveä ikävä, vaikka en edes kunnolla häntä tunne. Olen puhunut hänen kanssaan vain palvelutilanteessa, eikä siinä ole mahdollista jutella mitään henkilökohtaisia asioita toisten kuullen. En tiedä hänestä kuin etunimen.
En haluaisi pilata koko kesääni turhissa haaveissa ja järjettömissä sydänsuruissa. Ymmärrän, etten voi menettää häntä, koska en ole häntä koskaan rakkaakseni saanutkaan. Miten saan henet mielestäni pois? Olen kiertänyt kaukaa sen paikan, jossa hänet voi tavata, mutta silti hän on ajatuksissani illalla viimeisenä, kun käyn nukkumaan ja ekkana, kun aamulla herään. Neuvokaa minua, PLIIS.
paras vaan unelmoida, ei sydänsuruja ja arkea ikinä !
Mutta jos niin vaivaa yritä tehdä treffit ja katso onko hän niin ihana =) siitä vaan kesä ja kaikki edessä, kenties saat vielä paremman kun lakkaat vaan uneksimasta ?
Nauti hetki unelmastasi, ja jätä sitten.Uusia tulee ja meee.Niin menee elämä.
Anna unelmien leijua, ei kannata tutustua lähemmin. Olen huomannut, että monella kaverilla se iki ihana prinsessa tutustumisen jälkeen muutttuu muutamassa kuukaudessa v-mäiseksi ämmäksi. Mistäkähän sekin johtuu ja miksi se sattuu usein samoille kavereille? Miten joillakin voi olla niin huono tuuri?
"Flirttiystävyys" on ihan kiva asia, kunhan sitä ei päästä vakavaksi.
Muistui mieleeni yli 10 vuoden takaa tapaus, kun Tuiran Siwan kassalla oli kivan oloinen, aina iloinen kassatyttö. Hänen nimilevyssään luki SATU. Minä heitin hänelle: - No pitihän tuo arvata ettei noin suloinen tyttö ole totta, vaan satua. Siitä se alkoi toistuva kiva ja vilpitön small talk. Kerroin kerran hänelle olevani lähdössä Helsinkiin erääseen tutkintotenttiin, jolloin hän leikillisesti pyysi minua lähettämään sieltä kortin. Minä lupasin.
Stadissa muistin luvanneeni lähettää kortin, mutta en tiennyt edes Sadun sukunimeä, enkä osoitetta, mutta kirjoitin korttiin osoitteeksi näin: "On Valtatien päässä pikkuinen katu, sen kulmassa Siwa ja kassalla Satu. Hänelle ojenna korttini tää, mut varo, ettet silmistään kiinni jää". Laitoin vain paikkakunnaksi OULU. Lisäsin vielä korttiin runon: "Jos näkisin Sinut tänään, edes vilaukselta, niin päiväni olisi pelastettu. Jospa huomenna jo hyväilisit minua hymylläsi, niin sydämeni punastuisi ONNESTA <3"
Kun seuraavan kerran kävin kyseisessä Siwassa, sattui Satu olemaan taas kassalla ja kertoi kortin tulleen perille.
Satua en ole enää kymmeneen vuoteen tavannut kassalla, mutta kivat muistot jäivät, eikä "sydänsurujakaan", kun meillä oli "turvallinen" ikäero, eikä mistään sen vakavammasta koskaan ollut kysymyskään, kuin mukavasta asiakas / kassa -suhteesta.
Juuri noin sen täytyy toimia. Ei mitään tosikkomaisuutta. Jotkut naiset eivät vaan ymmärrä flirtin merkitystä.
Ihmiset eivät tiedä mitä rakkaus on.
Minä tiedän olen rakkauden jumala enkä pahan näkönenkään ukko.
"Rakkaus" on tunne-elämän harha, jossa fiktio ja todellisuus sekoittuvat keskenään, siis jonkin asteinen psykoosi. Onneksi siitä lähes aina paranee.
Aika vanha aloitus on nostettu ylös. Eiköhän ongelma ole jo ratkennut ajan kanssa.
Mulloon käynys nii, notta nuommone ongelma on ratkennu aijjan kansa. Aija on maaliman ihanin nainen.
Koko jääpalloseuramme testosteronia täynnä olevat kaverit olimme 50-luvulla ihastuneet erääseen kauniiseen Irmeliin (nimi muutettu), joka viihtyi usein katsomossa. Keskinäinen kilpailumme oli hänestä kova.
Kerran sitten Patelan työkkytalolla minulla kävi tuuri. Irmeli lupasi saatille.
Saatti loppui kuitenkin narikkaan, kun huomasin Irmelin rikkinäiset vanttuut. Siihen loppui myös ihastus, päiväunet ja halut.
Palasin takaisin parketille etsimään uutta Irmeliä.
Pienestä se on kiinni, joten parsikaahan Irmelit vanttuunne, ennenkuin bileisiin lähdette.
No ei ole helppoa sinullakaan tuosta halut ja kiinnostus loppuu!minä oisin taluttanut irmelin seuraavana arkipäivänä vanttuun ostoon!
Niin pienestä se on joskus kiinni. MInulle kävi lähes samoin. Olin hastunut kauppiksessa luokkakaveriini Ullaan (nimi ei muutettu). Kerran sitten lähdettiin yhdessä lenkille talvisena iltana. Koska oli kirpeähkö pakkanen, hän oli laitanut jalkaansa sellaiset ällöt kumipohjaiset, mummomaiset huopasaappaat. En ymmärrä syytä itsekään, mutta joku ihmeen tyylivirhe siinä hänellä tuli ja kiinnostukseni häneen jostakin syystä lopahti.
Älä huoli. Naiset ovat kauniita ja suloisia vain vähän aikaa. Jonakin päivänä olisit huomannut hänen muuttuneen räyhääväksi pirttihirmuksi ja lopulta vaihdevuosissaan hikoilevaksi mätisäkiksi. Paljolta säästyit, kun mielikuviisi hän jäi ikuisesti ihanaksi sulottareksi. Viikonloppua pidempi "rakkaussuhde" on sairautta.
Juurikin näin. Harmia vaan pitkässä juoksussa.
Mätisäkki? mieskö sitten pysyy hunajaisena kehdosta hautaan.
Hän ei oo oikea couboy, joka ei voi saada naista mielestään.Voi voi naisia riittää. Viikonloppuna naapurivaarallakin vaikka joka sormelle.
"Se ei mee pois...." ja sydäntä särkee...
Taas tulee kevät ja se yltyy vaan.
paras rakkaus tai ihastus on sellainen mikä ei ikinä kunnolla alkanut eikä päättynyt, jäi vaan kaiho mieleen niitä sitten kelailee joskus kun on haikee hetki!! joskus ohi mennen nähty,( viihteellä ) ja ihana jutustella , tanssia ! vieläkin olis kipinää ehkä, meillä on omat suhteet. Ei enää pieniä lapsia , maalimalle jo lentäneet, hänellä kait yksi asuu vielä kotona.... Vieläkin sydän sykähtää kun näen hänet jossakin, mutta tuskin koskaan meillä on mitään suhdetta. Parempi vaan muistella nuoruus" aikoja <3 niisk "
Näin se on, kiva muistella ihania juttutuokioita ja sitä pientä huumoriakin, kun on mieli maassa, kivasti muistelu kohottaa mielialaa. Sitä on edelleenkin jotenkin ihastunut.