Tunnustuksia tänne vaan, jospa se jollekkin tärppäisi ja joku onnellinen huomaisi olevansa salarakkauden kohteena :). Olisihan se toki hienoa jos omalle kohdalle sattuisi :D.

En ole kenenkään salarakas,ainakin luulen niin.
Itse jos kuvittelinkin ..niin tyhjää kuvittelin..kauan aikaa sitten.
Ei minulle kuulu muuta,kuin hyvää..välillä turvallisia unelmia ja uniakin.
Hymy on herkässä ja mieli iloinen...voi sitä olla tyytyväinen vaikka ei odota mitään ihmeellistä enää elämäänsä......tyhjäähän saa pyytämättäkin..oivalsin sen ihan itse...

Joo. Sydän jäi PRISMAAN alkukesästä, kun kassatyttö sekoili T-paitaostokseni kanssa ja se jäi skannaamatta. Huomasin asian vasta autolla ja palasin takaisin maksamaan paidan. Sain kassajonossa olijoilta sekä ihailua, että halveksuntaa. (OHOH!!, onpa rehellinen / Onpa pölijä jätkä ku ois saanu ilmaisen paidan) "Palkkioksi" kassa vielä pölli sydämeni ;-) mutta en ole tuota kassan ihanaa naista sen koommin nähnyt. Minne lie kadonnut, nyyh! Kaipuu on suomalaiselle miehenköriläälle niin suloista (smile) mutta turhaa.

Toivottavasti tuo kassa lukee tai edes joku sen tuttu tämän "rakkaudentunnustuksen" :-)

Täyttymyksetön haaveilu on monesti todellisuutta ihanampaa, valitettavasti. Minä ihastuin korviani myöten erääseen vaaleaan, hoikkaan myyjättäreen Kaijon Säästökuopassa vuosia sitten (ennen Tokmanniutumista), mutta en ole häntä siellä, enkä muuallakaan nähnyt koskaan sen jälkeen.

Olin aivan liian ihastunut, nähnyt hänestä päivä- ja yöunia viikkokausia. Olin ihan seota ja suorastaan paniikissa tavatessamme yllättäen uudelleen kassalla. Mokasin pahasti, enkä enää ikinä kehtaa näyttäytyä kyseisessä PRISMASSA. Hävettää niin vietävästi. Anteeksi ja hyvästi, maailmankaikkeuden suloisin kassatyttö.

Älä välitä. Ei kun rinta kaarella vaan eteenpäin. Naiset ovat sellaisia reppanoita, että ne antavat ymmärtää, mutta eivät ymmärrä antaa.

Heippa, älähän hauku meitä punapäitä. Naiset eivät ole reppanoita, taidat olla itse, ja varsinkin olet tainut saada pakit joltakin punapäältä, kun olet noin äkäinen :).

Ja ei kai sitä kannata antaa, jos ei ole fiiliksiä ja toisaalta, kannattaako edes antaa, jos kyseessä on vain joku baarituttavuus. Tunnetta ja turvallisuutta, niin mikäs ei sitten :) Mukavaa iltaa ja parempia fiiliksiä Sinulle, niiden punapäiden kaa :)

Kokemuksen miehisellä rintaäänellä voin sanoa: Ihastuminen ja toteutumaton kaipuu toisen omaksi on rakastumisprosessin suloisin vaihe. Se on sitä siksi, että todellisuus on ainakin 90 %:ssa tapauksista unelmia karumpaa, liian monissa tapauksissa täyttä helvettiä.
Ensivaikutelma usein pettää, mutta vasta tutustumisen myötä voi tietää totuuden.
Jokainen päättäköön itse, kannattaako romuuttaa ihanaa haavemaailmaa totuuden paljastamisella.

Olen kanssasi samaa mieltä,sillä erotuksella vaan,että kannattaa tutustua niin moni asia selviää.
Ystäväni haaveili vuosia ja aina,kun tapasi hänet niin sanoi tai teki jotain väärin ja toinen suutahti.Sitten kyyneleitä vuodatti ja raivosi itselleen mokatessaan taas.
Vielä ikävöi häntä ei pääse irti ei millään...

No miksi et soita hänelle jos et voi puhua . . . . laita tekstari tai vaikka nimetön ja numeroton soitto. Hän kyllä arvaa ja tietää kuka se olisi voinut olla. Tärkeintä on istuttaa se siemmen ja odottaa.Eikä tehdä samoja virheitä enää ikinä. Odotan minäkin sellaista vaikka tiedän aivan turhaa, mutta elämä ilman toivoa on myös turhaa.

Valitettavasti tekstareistakin voi tulla väärinkäsityksiä.
Ajatuksena ihan hyvä,mutta jos ei tunne toista sittenkään riittävästi niin sanat voivat saada eri merkityksen,kuin tarkoittaa.
Toisella voi olla tuttavallisempi lähestymistapa jopa viesteissä ja toinen on asialinjalla.
Ihmisiähän olemme ja virheitä teemme..ei sille voi mitään.

SE HÄNELLE NYT KERTOKAA . . tai sitten IKUISESTI SINUN!!
Tuossa katkelmia kahdesta iskelmästä, jotka kummankin kerran omisti minulle yksi ihminen. Rakastin häntä kovin paljon enempään en pystynyt. Vieläkin hän on ajatuksissani päivittäin. Niin paljon on asioita elämässäni jotka minua hänestä muistuttavat. Joskus askareenikin pysäyttäen ja ajatuksiini välillä vaipuen. En tiedä miksi hän tuli lähelleni niin ja vieden minut itselleen kokonaan - ehkä vain luotin häneen liikaa. Opin tuntemaan hänen askareensa, mutta en hänen sisintään. Taitavasti hän esitti sitä rakastavaa naista, jonka hänen olemuksestaan välittyi. Tai voihan olla hän oli aitokin en tiedä. Sitten joku tai jokin hänet vei jakakoon nyt onnen ja kesäiset päivänsä kanssa jonkun muun ja paremman. Ajatuksin häntä kaivaten vielä kuljen sen tutun tien ja pihakeinuunsa istumaan jään. Ne neljä suudelmaa jotka loppuelämäkseni annoit . . . en silloin tiennyt käyvän niin.

"HÄLLE KUISKATEN ILTARUSKO TERVEHDYS VIEN JA PEITÄ MYÖS HÄNET PURPPURAAN"

Joo, kyllä nolottaa kun miehen kaveri aiheuttaa tällaisia lepatuksia vatsanpohjassa. Toisaalta se on niin ihana tunne. :) Päiväunia ja yöunia tästä henkilöstä myös... En yhtään ymmärrä mistä tämä kumpuaa kun en tietoiseti ole tällaisia ajatellut. Rakastan omaa miestäni ja meillä menee kaikin puolin hyvin. Ehkä tämä vaikuttaa niin suuresti kun on ensimmäinen kerta tähän nykyiseen rakastumisen jälkeen? Kai tämä menee ohi yhtä nopeasti kuin alkoikin. Silti poden omatuntoa olemattomasta...

Menee se ohi, mutta saattaa kestääkin- silti iloitse itseksesi niin kaunan kuin kestää

Kyllä on. Harmi vain että emme ehdi tapaamaan niin usein kuin haluaisi, siksi onkin viritteillä jo toinen ja itseasiassa kolmaskin salarakas, niin ei ainakaan tarvi harmitella aikataulujen kanssa jos sattuu tekemään jotain kivaa mieli.

On, kaksikin.

Monelle ihmiselle oma puolisokin on salarakas. Sitä rakkautta ei ainakaan ulkopuolisille näytetä. Päinvastoin - ollaan niinkuin pahimmat riitapukarit ilman hellyyttä ja toisen kunnioitusta. Ne päiväunetkin ovat lähinnä painajaista. Tällainen henkinen salarakas vaikuttaa hyvältä. Suhde pysyy lämpimänä, se ei kulu, koska toimitaan ajatusten tasolla. Omat tuntemukset eivät ole kuitenkaan välttämättä toisen osapuolen ajatuksia.

Lapsena rakastuin Leif Waageriin ja yhä olen hänen ihailija,vaikka olen yli kuuskymppinen.

Rakkauteen ei kuulu riitely (ei ystävyyteenkään) eikä toisen kunnioittamisen puute. En ymmärrä miten olet mielessäsi salarakkaan määritellyt. Minulle salarakas on henkilö, joka on suhteen kolmas pyörä. Juuri niin kuin lehdissä uutisoidaankin eli mahdollinen perheen rikkoja.
Ajatteltkohan, että riitely pitää tunteet kuumina ja se on kyllä väärä ote toisen ihmisen psyykkeen.