Kuten jo aikaisemmin kirjoitin niin, monet asiat vaikuttavat parisuhteessa,ja niiden hoitaminen ei varmaankaan tapahdu yhdessä yössä..se on pitkällinen prosessi ja siihen tarvitaan molempia. Ja, kun Sinä vain moitit vaimoasi, onhan hänessä hitto vien myös hyviä puolia, lähde niistä...ja keskustelkaa asioista. Seksi ei ole aina se oikea vaihtoehto, mieti myös sitä...ja voitha Sinä kysyä vaimoltasi, miksi se ei Sinua halua? Vai, mitä?

Ei kannata haikailla muiden naisten perään, kun on omakin siinä käden ulottuvilla...ja vaihtamalla ei yleensä nainen/mies parane, koska ne entiset käsittelemättömät asiat ovat aina uusiin tuuliin vaikuttamassa. Tsemppiä vaan ja nyt meikä lähtee järvelle kanootilla melomaan..se on hyvä ja joskus myös erittäin ikävä harrastus, kun vettä tulee kuin saavista. Ja vielä yksi asia, Sinun pitää alkaa vaimon kaa yhdessä harrastamaan jotain mukavaa yhdessä.

Kyllä se siitä, ajan kanssa hyvä tulee :)

Elä masennu. Meillä on takana lähes puolet enemmän tätä sotkua. Lapset ovat kasvaneet ja palaavat ystävineen sekottamaan taas. Parisuhteessa unohtuu kuitenkin pitemmän päälle se ahdistava arki. Tulee lisää uutta.

On ihan onnea se, että on perhe ja elämää. Puoliso voi tympäistä, mutta kehen sen vaihtaisi?En halua luopua tästä kaaoksesta jonkun lemmenseikkailun takia. Meillä ei aloitetta seksiin tee yleensäkään mies. Olen vissiin opettanut sellaisille tavoille.

Meillä tanssitaan monessa asiassa minun pillini mukaan. Tai sitten en huomaa, milloin mies tanssittaa.

Jätä hoitamatta ne siivoukset. Siinäpä katselkoot rouvaa sitten, jos joku sattuu kylään tulee....

Kyllän on muisto, jonka kanssa on joskus vaikea elää. Oli ihan oikeasti se sydämmeni toinen puolisko ja minä mukamas hänen niin minulle sanoi. Sanoi myös itku silmässä pelkäävänsä, että menettää minut. Ja hänellä ei olisi sen jälkeen mitään, kuin yksinäisyys. Vaan ei hän ikinä tiennyt kuinka paljon minä pelkäsin menettäväni hänet. Ja nyt olen menettänyt mitä minulla nyt on?? . . . . hän ei menettäänyt mitään hänellä on edelleen kaikki. Minulla on kukkaruukussa kaktus häneltä sen sain. Pitkän matkan luokseni matkusti tarkoin pakkaselta sitä varjelin. Sinne päin kukkalaudalle asetin mistä on kotoisin. Yhdessä me eletään ja viimmein pois kuollaan . . . minä ja kaktus, jonka minulle rakkaudesta antoi . . . niin ainakin luulen.

" ihmistä, jota kohtaa koet lämpimiä ajatuksia vaikka ette ole koskaa kunnolla puhuneet,"

määritelmän perusteella: on, useampikin.

Salarakastauti on minuunkin iskenyt, mutta olen päättänyt päästä perhosista vatsanpohjassa eroon. Koipallon nielaisen, niin kuolevat mokomat siivekkäät. Aion lopettaa päiväunet tästä hetkestä eteenpäin, turhaa ajan haaskausta moinen haaveilu. Pitäkää peukkuja jotta onnistuu.

Kel onni on hän onnensa kätkeköön.

Minulla on salarakas. Oikea salarakas jonka olemassaolosta (milikuvituksessani) haaveilin vuosikaudet. Viime syksynä hän sitten kävelikin elämääni. Tämä mies on ollut alusta saakka se "innokkaampi" - itse olen syttynyt matkamme varrella ja nyt suunnittelemme yhteistä tulevaisuutta. Kunhan hän ensin....saa eron nykyisest vaimostaan....

Saas nähdä sen eron kanssa ???Joko on oikeasti kertonut puolisolleen ? Jos ei ole,niin huonolta tuo yhteinen tulevaisuus näyttää.

On,hän tulee täysin erilaisesta elämästä kuin minä,rento tyyppi joka saa tuntemaan minut naiseksi omalla oudolla tavallaan,meiltä myös yhdistää eräs mieltymys :) perheelinen mutta väliäkö sen.
Toinen on työpaikalla,ehkä siksi saa sukat pyörimään jalassa kun muistuttaa tätä toista kaveria ulkonäöltään ainakin...työpäivät sujuu sutjakkaasti sivusilmällä tsiikatessa hyvin muodostunutta peppua ja leveitä hartioita,hän on tosiaankin salaa rakas eikä tiedä sitä itse :D..

Olin 15 vuotta salarakas ja suhde oli aivan ihana.Kaikki yhteiset vapaa-aikamme vietimme yhdessä. Kumppanini vaiimo tiesi tilanteen,mutta ei pyynnöstämme huolimatta suostunut eroon.Hän valitsi sillä tavalla.Nyt hoitaa sitten sairasta vanhusta siellä.

"Kumppanisi" vaimo on harvinaisen jalo ja oikeamielinen ihminen, toisin kuin sinä. Hän tietää, että avioliitto on koko elämän mittainen ja suostuu vielä hoitamaan kanssasi aviorikoksen tehnyttä "sairasta vanhusta".
Sinun olisi syytä mennä peilin eteen ja katsoa, mikä sieltä killistelee ja hävetä, jos osaat edes sitä.

Tai sitten vaimo laski, että tienaa näin paremmin kuin eroamalla.

No voi hyvän tähden. Jos osapuolet tietävät asiasta ja hyväksyvät sen niin mitä se sinua liikuttaa asian taustoja tuon enempää tuntematta, millainen sopimus heillä on? Millä sinä perustelet tuon moraalisen kasvatuksen, jota kommentissasi käytät?
Meillä kaikilla on oma yksilöllinen elämä, saman kaavan mukaan ei elä kukaan, et edes sinä, joten huolehdi vaan siitä omasta peilikuvastasi. Vaikka noinhan sitä omaa peilikuvaa saa helposti kiillotettua.

Aviopuolisoaan pettävä on alhaisista alhaisin otus, riippumatta siitä, tietääkö toinen puoliso pettämisestä.
Ainakaan minä en ala aviossa, tai edes susiparina elävän kanssa yhtään mihinkään, vaikka kuinka ihailisin häntä ihmisenä.

Vannomatta paras....

Voinpa vastata sinulle, että minä olen sellainen henkilö, jota sinä nimittelet "alhaisista alhaisimmaksi otukseksi" Petin entistä vaimoani 5 vuotta; niin kauan kunnes se johon olin rakastunut petti ja jätti minut. Katsoin kuitenkin, että entistä liittoani en voi enää jatkaa ja otin eron saman tien (se kyllä onnistuu). Se oli hirveä järkytys (vai oliko?) entiselle vaimolleni ja lapsillemme. Elämä kuitenkin jatkuu ja myöhemmin menin naimisiin ihan kokonaan toisen naisen kanssa, joka myös oli pettänyt miestään (tosin mieskin oli pettänyt häntä). Tässä liitossa olen sitten ollut uskollinen ja aion ollakin. Siitä 5 vuoden syrjähypystäni minä kannan itse vastuuni ja häpeäni. Kuitenkaan en lopultakaan sitä varsinaisesti kadu; ainostaan kadun ja häpeän sitä että petin niin törkeästi entistä vaimoani. Näiden totuuksien kanssa elän loppuelämäni. Luulen, että en ole edes ainoa. Tätä elämä on aina ollut.

Vastaus kysymykseen: jos pulmunen näissä asioissa voi heittää sen kiven, minä olen sellainen. En oo pettänyt eikä toivottavasti ikinä tarvikaan - heikkoluontoisten touhua, sanonma.

Epäilenpä, ettet ole pulmunen - ja vahvasti epäilenkin. Aloittajakin kertoo olleensa salaa rakastunut, mutta "kohde" ei edes tiedä sitä. Olen ihan halleluja, että olet joko ollut joskus rakastunut tai katsonut toista suuresti himoiten. Se on jo pettämistä, kun tarkkoja ollaan. Joten olepa rehellinen ja jätä se kivi vaan heittämättä.

En muuten ole. Se on tahtoasia, ihan niin kuin avioliittokin. Ehkä minua on siunattu putkiaivoilla: elämä on yksinkertaisempaa ja energian voi suunnata muuhun kuin haihatteluun.