Aloita uusi keskustelu

Puun halaaminen,

Aloittaja: tuntuu hyvältä olla kiinni sinussa. Oma elämä 8.3.2018 12:09

Sinulla on ikää jopa 400 vuotta, olet Oulunsalon Varjakan vanhin puujättiläinen. Oletko väsynyt, vaivainen, yksinäinen ilman ikätovereitasi? Miten selvisit kaikki nuo vuosisadat, varsinkin kun lähellä saaressa sijaitsi suuri sahalaitos ja laivat saapuivat mereltä hakemaan puutavaraa? Siinä sinä ikipetäjä kuitenkin seisot edelleen, muinaisten merenkulkijoiden merkkimänty.

Kiedon käteni runkosi ympärille, lämpö virtaa kaarnan läpi poskeeni, tikan rummutus kaukaisuudessa, tiaisten ääniä. Pelkäätkö ja inhoatko minua, meitä ihmisiä, jotka raivasimme tien tänne, revimme puut irti maasta ja pystytimme taloja niiden tilalle? Nyt talot ovat poissa, vihreys kasvaa niiden perustuksilla.

Tuntuu hyvältä olla kiinni sinussa, ehkä minun mietteeni kulkevat runkosi läpi ylös terveeseen oksaan ja niistä syntyy uusi vihreä neulanen. Kun sinä kaadut, kirjoitetaan siitä uutisia lehtiin. Kun minun elämäni päättyy, muutun tuhkaksi ja jos sallit, niin ripoteltakoon se tänne sinun juurillesi. Sinun kunniaksesi ja osaksi sinua.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti
Näytetään 1 - 17 / 17 viestiä

Eräänlaista puun halaamista on, kun tartun kitaraani, nostan sen syliini ja aloitan soittamisen. Tulee kysyneeksi, onko kitara edelleenkin elävää puuta vaiko kuollutta materiaa, ainakin soittimeni kaula reagoi huoneilman kosteuden muutoksiin: Keväällä säiden lämmetessä ja huoneilman kosteuden kasvaessa kaulaa on säädettävä. Syksyllä ilmojen kylmetessä ja huoneilman kuivuessa täytyy kaulaan tehdä myös säätö.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Hyvä ja kaunis ajatus. Isö puu, vahvat oksat, halaaminen
ei maksa eikä edes johda lähentelysyytteisiin. Puuta minä halaan enkä puumaista feministiä.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Vanha ystävä on minullekin tuo Varjakan mänty. Pitääpä taas tänä keväänä käydä sitä moikkaamassa ja kylkeen taputtelemassa, kun pyöräilen Oulusta Akionlahden lintutornille vesilintuja kiikaroimaan ja kuulostelemaan.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti
Mainos. Keskustelu jatkuu alapuolella.
Mainos. Keskustelu jatkuu alapuolella.

Minäkin halaan mieluummin ihmisiä. Jumalan korviketta etsitään vaikka minkälaisista asioista. Taikauskoa on monenlaista. Jumala etsii langennutta ihmistä, ei rangaistakseen vaan pelastaakseen. Monet nyt ajattelevat, että "huru-ukko" olet kun tuollaisia haastat. Ennen olen Jumalan hullu, kuin muuten hullu. Ei se minua säre, vaikka mitä ajattelisitte. Viimeisenä päivänä kaikki ratkeaa.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Kyllä vanhat puut herättävät mietteitä, syviäkin ajatuksia, aloittajan tapaan. Olenkin merkinnyt ja jättänyt tarkoituksella aihkeja jälkipolville. Suuri oli tyytyväisyyteni, kun yhteen tasalatvaan teki pesänsä kalasääski. Suuri oksakasa. On jo kahtena vuotena saanut poikasia.
On myös puuryhmä, jonka vanhin petäjä on kallellaan ja tikankoloja täynnä, mutta vielä sen latva ylittää kaikki muut, muutamalla vihreällä oksalla. Petäjien alla on vanhan asuinpaikan jäänteitä. Kirveellä veistetty nurkkasalvos on vielä näkyvissä ja kertoo ajasta, jolloin ei tunnettu sahaa.
Kiukaan päälläkin kasvaa isoja koivuja.
Noh, pakkohan niitä vanhuksia on halata. Tietenkin niin, ettei kukaan ole näkemässä!

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Näkeehän ne, mutta jotenkin tunnen olevani vertaisteni seurassa tonttujen kanssa!
Ujostella ei tartte ja muutenkin metsä antaa mahdollisuuden olla oma itse.
Suorituspaineet unohtuu. Eikö?

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Niin, kiinalainen sanalasku sanoo, että puuvanhus vihertää joka kevät, mutta ihminen on vain kerran nuori. Minulle kotipuolen metsämaisema on se, joka saa ajatukset menneeseen. On metsäpolkuja, puro, peltoaukeita ja vanhoja asumisen paikkoja. Ajattelen, kuinka vanhat puut ovat nähneet paljon elettyä elämää mutta kuitenkin pysyvät vaitonaisina. Antavat vain tuulen humisuttaa oksiaan.

Myös pihapuut ovat tärkeitä ja minulle tuottaa tuskaa, kun puu pitää kaataa. Muutama vuosi sitten pihastamme kaadettiin koivu, joka miesväen mukaan kasvoi ihan liian lähellä taloa. Se oli tärkeä koivu, joka hoiteli mattojen tuuletukset, tarjosi linnulle laulupuun ja pöntölle tonttipaikan ja oli elävä juhannuskoivu paraatioven vieressä. Pakuria kasvoi runko ja sanoivat lahoksi ja vaaralliseksi myrskyllä. Kait sitä on pakko uudistua?

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Kaunista tekstiä, jonka lukeminen liikuttaa, rauhoittaa mielen ja saa omat ajatukset suuntautumaan vuosikymmenten taakse kainuulaiseen kotikylääni ja rintamamiestaloon, josta oli näkymä alas joen rannalle. Tämän lapsuudenkotini pihapiiriä hallitsivat puut: Jättiläismäinen koivu, tuomi ja pihlajat. Mäntymetsää oli silmänkantamattomiin heti pihan ulkopuolella.

Tuomen kukinta keväällä tuntui siltä kuin tuo puu olisi halunnut osallistua lapsen iloon kesäloman alkaessa. Pihlajanmarjoja me vintiöt käytimme ammuksina puhallusputkissa, jotka teimme koiranputken katkaistuista ontoista varsista. Valtaosa marjoista toki säästyi rastaille, tilhille ja taviokuurnille, jotka vierailivat talven kynnyksellä kotipihan pihlajissa runsasmarjaisen kesän jälkeen.

Pihakoivussa oli käpytikan poraama pesäkolo, josta kuului kiihkeä ja jatkuva poikasten kilkatusääni. Talon päädyssä kasvanut koivu piti kaataa, koska isä arveli sen antavan periksi, jos kova syysmyrsky sattuisi iskemään kylämme kimppuun. Mustunut kanto muistuttaa vieläkin siitä, kuinka suuri tuo edesmennyt puuvanhus oli.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Näin on todistettu, että myös rintamamiestaloissa kasvaneilla voi olla kauniit muistot.

Tosiasiassa koivusta ei voi kai koskaan puhua vanhuksena tai jättiläisenä. On sillä niin lyhyt elämänkaari. Myös minä kasvoin mielestäni jättikoivun varjossa. Koivu oli isäni syntymäkodin pihakoivu. Mutta, olin luullut, että koivu seuraisi minunkin vaellustani täällä maan päällä. Eipä seurannut. Jo syntymäaikanani se oli satavuotias ja lahonut ontoksi. Koivun latva kuoleutui ja kuolo laskeutui alas joutuin. Autiossa pihapiirissä ei tarvinnut pelätä syysmyrskyjä ja puu sai "luonnollisen kuoleman". Nyt paikalla ei ole edes kantoa.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Minulle kotipuolen luonto, navetan eläimet ja kissat olivat myös lohdutuksen tuojia, sillä kotielämä kolmen sukupolven asuttamassa rintamamiestalossa ei todellakaan ollut jännityksetöntä. Aikuisten välinen henkinen ja fyysinen väkivalta, kyräily, isän alkoholinkäyttö ja uhkailut itsemurhalla, puhumattomuus ja yleensä hyvin tulenarka ilmapiiri ei ole unohtunut ja on varmasti jättänyt jäljen. Tästä kaikesta huolimatta muistan hyvin paljon myös hyviä asioita ja niistä päälimmäisinä juurikin luonto, maatalon eläimet ja monenlaiset työt, hyvät päivät vanhempien välillä, rikas yhteisöelämä kyläläisten kesken, kyläkaupat, oma pieni koulu... onhan niitä. Että ei se varsinaisesti onnea tai onnettomuutta rintamamiestalo tuo, vaan ne ihmiset sen talon sisällä, kuinka he tulevat keskenään juttuun ja minkälainen ilmapiiri talon sisuksissa henkäilee.

Meidän pihassa on vielä kaksi koivua, jotka on istuttanut puolisoni isän äiti joskus 30-luvulla tai sinne päin. Kuiteski sata vuotta alkaa täyttyä. Kyllä ne ihan kelpo isoja on, vaikkei mihinkään kuusen mittoihin ehkä yllä , ja vanhuksia ihan selvästi. Paljon ovat nähneet ja kokeneet ja mahla "suonissa" yhä virtaa. Mutta Hämeen Hattulassa kasvaa tammi, jonka iäksi ounastellaan 200- 300 vuotta...siinäpä haastetta!

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Taisi siinä mänty olla vaivautunut saamastaan huomiosta ja fundeerasi ehkä, että pitääkin muistaa erittää pihkaa kunnolla tonne rungon alaosiin.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Minä halasin kerran isoa kelopuuta niin sain kuin sähköiskun ja ajattelin että se kaikki satavuotinen tietoisuus siirtyi minuun sähköiskun lailla.
No, se olikin joku hiton lahomato joka nipisti poskesta. Ilmeisesti ilmoitti että tämä plantaasi on jo varattu mene pois.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Paikallissää

Varoituksia voimassa!

Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakunnissa sekä Lapin kaakkoisosassa kehittyy ukkoskuuroja, joiden yhteydessä esiintyy voimakkaita ukkospuuskia, yli 15 m/s.

Metsäpalovaroitus annetaan tänään klo 12 Kainuun maakuntaan sekä seuraaviin Lapin kuntiin: Kolari, Sodankylä, Pelkosenniemi ja Inari. Metsäpalovaroitus on edelleen voimassa maan etelä- ja keskiosassa, Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa sekä seuraavissa Lapin kunnissa: Simo, Ranua, Kemi, Keminmaa, Tornio, Ylitornio, Tervola, Pello, Rovaniemi, Kemijärvi ja Enontekiö.

Jari ja sarjakuvat

Jari

17.6.

Naapurit

18.6.
;

Uutiset osastoittain

Palvelemme sinua

Asiakaspalvelumme auttaa sinua mielellään Kalevan tilausasioissa ja muissa lukijan palveluissa.

Asiakaspalvelu

(08) 5377 610 (ma-pe 9-16)

www.kaleva.fi/asiakaspalvelu

Kalevan medioilla tavoitat 331 000 lukijaa.

Yrityspalvelut

(08) 5377 180

www.kaleva.fi/yrityspalvelut