Miesten pitäisi ymmärtää, että lasten tekeminen ei ole pakollista tähän maailmaan, vaikka kuinka tekisi mieli omia jälkeläisiä. Jokaisen miehen pitäisi muistaa huolehtia ehkäisy asiat omalta kohdaltaan, niin säästyisi sitten erotilanteessa monilta ikäviltä asioilta. Omalla kohdallani tapahtui, että murkkuikäinen tyttäreni tyhjensi isän lompakosta kaikki rahat. Pyysin lapseni äitiä avuksi selvittämään lapsellemme rehellisyys asioita. Kävikin niin että äiti alkoi puolustamaan varastelevaa tytärtä ja isästä tehtiinkin syyllinen. Asia eteni sosiaaliviranomaisten, lastenvalvojien ja lopuksi käräjäoikeuden tuomarin kautta, että isältä evättiin oman lapsen huolto ja tapaamisoikeudet jne. Ainoa mitä jäi, jäi elatusmaksu, joka on pakko maksaa. Arvatkaa miltä tämäkin tuntuu?

nainen tekee miehen elämästä yhden helvetin puheillaan ja teoillaan suomalainen mies ei pysty yksinkertaiseksi ratkaisemaan asiaan muulla kuin väkivallalla tässä se yksin kertainen totuus....

Jos kotoa ei mies ole saanut hellyyden mallia ja jos ja kun kosketus on pelottavaa - niin auta sitten semmosta ukkoa. Nainen odottaa hellyyttä ja rakkautta - ei höyrypäistä uhkaa viinaspäissä olevalta.

Itselläni kellot alkoivat soida, kun m i e s kaappasi autosta akkujohdot irti etten päässyt "korvasta" pakoon autolla hänen viinahuurteisia pöljäilyjään. Alistusta. Onneksi tajusin kävellä taipaleen pois ja mittariauto pelasti loput. Molempi parempi.

Lailla pitäisi kieltää avioliitot alle 30-vuotiailta,kun terapiakaan ei aina auta!

Aivan, ja kaikki avioon tai avoliittoon aikovat pakotettava perheneuvolan terapeutin puheille, tulevien lasten tähden!

Puhut enemmän kuin asiaa; kyllä on pajlon naisia, jotka ovat tosi v...mäisiä. Minäkin voinen myöntää tämän naisena, mutta onneksi tiedostan oman käytökseni sen verran hyvin, etten ole jatkvuasti naputtamassa joka asiasta vaan koetan asiallisesti sanoa. Jos isännältä kysytään; lienee hän samaa mieltä - koska olen kysynyt jo useampaan otteeseen, etten vain aiheuta hänelle liikaa mieliharmia ja harmaita hiuksia.

Kyllä varmaan voi näinkin olla. Mutta ongelmanahan näissä asioissa on se, miten epämiellyttäviä tunteita käsitellään. Nykyajan nuorilla aikuisilla ei näytä olevan kykyä kohdata negatiivisia tunteita. Ei siis osata käsitellä esim. parisuhdeongelmiin tai eroon liittyviä tuntemuksia: surua, vihaa, pettymystä, katkeruutta jne. Ja neuvottomana tehdään täysin käsittämättömiä tekoja. Toinen ilmiön taustalla oleva piirre on narsismi: ennen olisi tyydytty tappamaan itsensä, mutta nyt halutaan kostaa sille toiselle osapuolelle pahimman kautta eli viedään lapset mukana. Järkyttävää ääretöntä itsekkyyttä. Mikä tähän on johtanut? Todennäköisesti kotikasvatus, jossa lasta jatkuvasti varjellaan kohtaamasta negatiivisia tunteita.

Kun ne negatiiviset tunteet juuri tituleerataan narsismiksi. Nykyään tuntuu riittävän narsismin diagnoosiksi jo se, että kävelee eri tavalla kuin toiset ihmiset. Narsismia vaikuttaakin olevan arvostelu ja myöskin se, ettei kestä arvostelua. Narsistiksi sanotaan myös ihmistä, jolla ei ole empatiaa toista ihmistä kohtaan. Kenelläpä olisi tänä päivänä? Jokainen ajattelee vain omaa napaansa. Totuushan on se, että ihminen on jo syntymästään saakka luotu itsekeskeiseksi; eikä sillä ole merkitystä millainen lapsuus on. Se tietty prosentuaalinen osuus on yhteiskunnassamme aina niitä, joilla on kriminaali, mielenterveys tai tavallista korostuneempi tyyli tuoda itseään esille. Joskus käy jopa niin, että ujo muuttuu iän myötä sanovammaksi juuri elämänkokemusten ja takaiskujen myötä ja osaa puolustaa jopa itseään; joiden kimppuun sitten hyökätään hampaat irvessä tuomitsemaan, koska he ovat sitä ja ovat tätä - ovat sanalla sanoen toistensa mielestä itsekeskeisiä. Tietopuolinen totuus ei aina riitä; pitää myös ajatella omilla aivoillaan, jos osaa ja sehän on peräti suotavaakin.

Olen työni puolesta nähnyt ja kuullut paljon parisuhteiden ongelmista. Vuosien kokemuksen pohjalta olen tullut siihen lopputulokseen, että on yksi yhdistävä tekijä, joka hyvin usein löytyy ongelmallisen parisuhteen taustalta. Tämä asia on kommunikoinnin ongelma. Joskus se voi olla puhumattomuutta. Luullaan, että toinen ymmärtää ilman, että kerrotaan miltä minusta tuntuu tai mitä minä haluan.

Toinen usein esiintuleva asia liittyy myös kommunikointiin. Se on kuuntelemattomuus. Ei siis riitä, että kerrotaan toiselle, vaan sen lisäksi molempien pitää malttaa myös kuunnella. Kuunnella oikeasti. Ja hyväksyä, että ei välttämättä ole yhtä ainoaa totuutta. Parisuhteessa on pystyttävä kompromisseihin. Siihen, että arvostaa myös toisen mielipiteitä ja tapaa ajatella.

Kommunikoikaa ihmiset. Puhukaa. Halatkaa. Koskekaa toisianne. Itkekää kun on itkun aika. Paiskokaa vaikka ovia. Antakaa ajatusten tulla ja näkyä. Ja muistakaa kuunnella.

Hyvää juhannusta!

Olet täysin oikeassa,mutta minkäs teet jos vastapuoli ei näe kuin omat tarpeensa ja ajatuksensa? Jos vastapuoli ei anna toisen mielipiteille ja tunteille mitään arvoa,ei vaikka itkisi polvillaan ja paiskoisi ovia tai uhkaisi tehdä itselle jotain.....kommunikointiin tarvitaan kaksi osapuolta.Jos ja kun kumpikin osaisi puhua ja kuunella ei ongelmien ratkominen olisikaan vaikeaa.
Mutta ongelmat on mielestäni pakko sopia ja keskustella ja ottaa oppia niistä ilman sitä on taakka pikku hiljaa toivoton. Kummanki pitäisi tulla askel toista kohden ja pistää "kirkko keskelle mäkeä"....mutta jos toinen puoli on ehdoton, on ongelmien setviminen toivotonta.

Kiitos T Erapeutti, en siis olekkaan hullu jos joskus pahallatuulella paiskon kaapinovia, menee kyllä nopeasti suuttumus ohi kun vähän ovi pamahtaa lujemmin. :)

Henkisellä väkivallalla ei saa olla mitään tekemistä lapsimurhien kanssa! Murha on murha ja henkinen väkivalta vanhempien kesken - niin mitä yhteyttä? Mies siis ottaa viinaa kun on kohdannut perheessä henkistä väkivaltaa ja tulee viinasta vielä hullummaksi perhettä kohtaan. Nainen tietääkseni sietää aika paljon henkistä väkivaltaa juuri lasten tähden. Mutta jos nainen kohtaa perheessä fyysistä väkivaltaa niin hänen on tietenkin paettava lapset kainalossa, näin se on jos olet vielä elossa. Aloittaja on vain miesten asialla, ei lasten eikä perheen!

Alliina...kyllä kaikki vaikuttaa kaikkeen,myös vuosia jatkunut henkinen väkivalta ja alistaminen vaikuttaa mielenlaatuun ja syy/seuraus suhteisiin. Onhan tämä todettu jo kymmenissä tutkimuksissakin! Jokaisen pitäisi käyttäytyä siten kun toivoisi toisten käyttäytyvän sinua kohtaan.silloin asiat menisi paremmin.En puolustele pehesurmien tekijöitä mutta ymmärrän että jatkuva henkinen piina ja puolison jatkuva piikittely ja haukkuminen vie elämän ilon kaikilta. Ei ole oiken alistaa ja käyttäytyä huonosti, tiedäthän että monesti henkinen väkivalta voi olla julmempaa kuin fyyssinen! Ymmärrän että jos narsistinen puoliso tarpeeksi kauan panettelee puolisoaan ,hänen henkinen kantti pettää varmuudella joskus ja siinä pisteessä ihminen ei ole oikeustoimikelpoinen . Ihmisten pitäisi hakea apua ja myös miehille pitäisi saada tasapuolinen kohtelu perheneuvoloissa,yleensähän mies on se jota syytetään sitten porukalla,,,vaikka vaimo olisi riidan saanut aikaiseksi omalla henkisellä epätasapainollaan.

Mutta kuitenkin, aikuisten henkinen väkivalta ei saa koskaan kohdistua väkivaltana kaikista heikompiin, eli lapsiin, se on nyt vain aikuisten uskottava. Miehen on yhtä helppo lähteä yhteisestä kodista vaikka yksin kuin äidin lasten kanssa. Hyvinvointi-yhteiskunnassa ei jätetä ketään aikuista yksin, eikä ketään lapsistaan huolta pitävää jätetä yksin. Sinne kotiin ei varmaankaan voi saada ulkopuolista välejä selvittelemään.

Juuri tällainen yksioikoisuus tuhoaa asiallisen keskustelun. Nainen siis määrittää kaiken ja antaa sitten yksioikoisen selityksen kaikkiin ongelmiin. T.erapeutti kirjoitti viisaasti. Kommunikaatiosta on pohjimmiltaan kyse ja siinä tunteiden, asioiden jne. sanallistamisesta ja fyysisestä ilmaisusta. Toivon tämän avauksen tekijänä, ettei mentäisi tällaiseen yksiniittiseen kirjoitteluun. On hyvä kirjoittaa ja keskustella miehien kokemasta henkisestä julmuudesta niiden omilla nimillä. Ei pidä mitätöidä miesten aitoja kokemuksia. Jos mies ja nainen voivat hyvin ja rakastavat toisiaan, niin kyllä lastenkin olo on turvallista.
Olen omassa elämässäni kokenut todellisen helvetin, olen edelleen intensiivisessä terapiassa vaikka erosta on jo vuosia. Olen traumatisoitunut pahoin, ei ole leikin asia joutua nujerretuksi.

Luulen, että tällaiset yhden puolen kolikosta tutkineet vastaukset johtuvat kokemusten puutteesta. Tällaiseen asiaan on itseasiassa vaikeaa ottaa kantaa jos ei ole tarpeeksi kauan ja laaja-alaisesti elänyt. Voin sanoa, etä olisin varmasti muutama vuosikymmen taaksepäin vastannut aivan samalla tavalla. Kokemus ja näkemys karttuvat iän myötä ja vain uskaltamalla elää niitä kokemuksia saa.
Kenenkään kokemuksia ei kannata tai saa mitätöidä, ennemmin kuunnella ja muistaa ne myöhemmin. Ja oikeassa olet siinä, että jos molemmat osapuolet voivat hyvin ja panostavat sen partnerin hyvinvointiin niin koko perhe voi hyvin.
Sinun kohdallasi asia on oikealla tiellä sillä olet ollut tarpeeksi älykäs hakemaan sitä apua. Omalla kohdallani en apua ole koskaan pystynyt hakemaan vaan sen eron jälkeen olen selvinnyt hitaasti mutta varmasti, Tosin nyt 30 vuoden jälkeen asiat ovat alkaneet kaatumaan päälle.
Mutta this is life.
Jaksamista sinulle ja kaikkea hyvää....

En sinänsä hyväksy näkemystä, että surma olisi uhrin syy. Mitään yhtenäistä kuvioita perhesurmille ei ole löydetty, mutta tyypillisintä on, että tekijä on äärimmäisen narsistinen mies, jonka itsetunto on viety, kun vaimo etsii eroa. Toisaalta joku tapaus saattaa sopia myös aloittajan kuvaamaan tilanteeseen.

Muuten aloittaja puhuu täyttä asiaa: Ilkeämielisiä, narsistisia ja psykopaattisia naisia todellakin on olemassa, ja tavallisen miehen on hyvin vaikea edes ymmärtää koko tilannetta, saati saada apua. Yhteiskunnan turvaverkosto perustuu siihen, että mies on paha ja nainen hyvä, ja miehen pitää pystyä ratkaisemaan ongelmansa yksin. Jos miehen henkiset voimavarat eivät sitten riitä, voi se johtaa hallitsemattomaan väkivaltaan. Ratkaisuja en osaa esittää, mutta naisten harjoittama henkinen väkivalta on tunnustettava eikä siitä saa enää vaieta.

En muuten yhtään yllättynyt, että päivystävät nettifeministit puuttuivat keskusteluun. Kyseessä lienee varsin systemaattinen tapa vaientaa kaikki mieslähtöinen keskustelu ja manipuloida asenteita perinteiseen paha mies - hyvä nainen asetelmaan. Tuo ei ole lainkaan rakentavaa. Onneksi täällä on myös ymmärtäviä naisia, jotka etsivät ja toivovat todellisia ratkaisuja.

Olen nainen, ja yhdyn kommenttiisi.

Nykyajan nainen on aika usein feministi, ja määrää perheessä kaapin paikan, mutta mieheksi, kas kumma, heistä ei ole. Miehen (tuttuja tapauksia) pitäisi tehdä kaikkien miesten töiden ja perheestä vastuun kantamisen jälkeen myös perinteisesti naisille kuuluvat kotityöt, että nainen voisi toteuttaa itseään jne. Monesti nykyajan (noin40 v. ja alle) nainen on uusavuton. Ei siivoa, tee ruokaa, haluaa lapset mahd. pian hoitoon äitiysloman jälkeen..

Perheessä molempien pitäisi olla tasa-arvoisia, toisiaan tukevia ja kunnioittavia vanhempia, mutta silti tietää roolit perheessä; isällä perheenpään rooli, ja naisella äidin ja vaimon rooli.

Taisit unohtaa että nykyajan perheenäidit ovat myös niitä taloudellisia vastuunkantajia, tuovat tuloja perheen elatukseen ja tienaavat myös eläkkeen itselleen. Mitä tarkoittanet sillä miesten vastuunkannolla ja perheen päänä olemiseen.