Olen aikuisten oikeesti pummi ja hävettää kun mua verrataan julkista rahaa nauttiviin virkamiehiin.

Nolottaa kun joudun reissuillani paljastaan olevani virkamies, eikä kukaan seurassani suhdaudu minuun enää yhtä empaattisesti.

No ei siinä ole mitään hävettävää mulla oli kerran 2,2 miljoonaa markkaa mutta nyt ei, kaikki ei mee aina kuin Strömsössä. Se on elämää. Eikä kaikkea voi laskea rahassa

Sylvalle tiedoksi: Mitä sää siellä sossussa jonotat, soita mieluummin ensin ettei tuttavat nää sua siellä sossussa. Leivät sää voisit varastaa kaupasta ettei kukaan tuttava nää. Laita vaan äkkiä rieska toiseen taskuun, ja makkarat povariin. Tai sitten sellainen iso foliolla vuorattu kassi jonka voit sulloa täyteen herkkuja.

Eniten häpeän sitä kun Liikasen Erkki pääsi kaikella muulla kuin pätevyydellä Suomen pankkiin tuhlaileen ja järkkäileen rapu illallisia Kavereilleen.

Ennen se häpeämisen kohde oli ex-puoliso ja hänen juominen yms.Nykyään oululaisten haluama KIVISYDÄN vai mikä soli??Voin vain ihmetellä miksi ei kukaan keksinyt PAREMPAA tilallle. Minä kun olisin halunnuet PILVISYDÄN-parkin.Eli esim vanhaa vaakunaa vastapäätä olevalle parkkialueelle pilveenpiirtäjäparkki!!!Esim. 10 kerroksinen rakennus, tilaa autoille ja ylin kerros olisi ollut maisemakahvila.Luulenpa että sinne olisi halunnut joka ikinen ja mielellään autollinen tai autoton oululainen katselemaan maisemia, MERTA...sitä kun ei tässä ihme--meri-kaupungissa juurikaan näe.

olet oikeassa ja olisiko tullut halvemmaksi kuin tämä talojen alta kaivuu. Kivisydän täyttyy kuitenkin joskus vedellä ja kaikki hukkuu.

Halvempi, järkevämpi ratkaisu takuu varmasti!!Hukkukoon ken haluaa, itse en aio sinne maan alle autoani viedä.Jos voitan lotosta rahaa raaennan sen PILVIPARKIN ;-)

Hävettää kun työttömät ja oikiaa työtä tekevät eivät saa kuin rupia persuuksiin.

Kun Suomi näyttelee rikasta.No, onneksi ei pitkään,kun sinulle.........

Kindest Sylva . Jostakin varmaan löydätte ,musiikkikappaleen,Bobby Aro /Donald Maki Song.
Jereti jereti here and blah blah there,ole hiljaa isändä , jossakin päin.

Voisin ehken hävetä työkamppeitani,en kuitenkaan,hirven nahalla paikatut farkut riittävät minulle,!

Nolottaa kun uskoin Jutassa ja Jykässä olevan sen verran valtiomiesainesta ettei etelän elosteliat pääse lorotteleen sata nolla Mattia ja Maijaa.

Hiukka hävettää kun sinisilmäisesti uskoin politiikkojen tilaamaa tutkimusta korruptiosta missä Suomi oli vähiten korruptoitunut maa.

Oululaisuuttani.

Hävettää vietävästi kun vaahtosin Ilkka Kanervan synttäreille kuusikymmetätuhatta lahjoittaneitten liikemiesten toimivan täysin pyytteettömästi ja motiivina olevan Ilkan ilahduttaminen juurta jaksain.

ittiäni hävettää kovasti kun luulin nuorisosäätiön olevan keskustapuolueen omistama ja ideoima vientiin panostava yritys.

Häpeän että tunnustin äänestäneeni keskustaa viime vaaleissa. Voi kun saisin pahan pois.

Saisinko koskaan anteeksi ja selviäisinkö häpeästä jos olisin äänestänyt sitä ministeriä joka sijoitti talvivaaraan ilman sisäpiiritietoa koko suvun varat.

Kateellisia suomalaisia.

Häpeän sitä, etten ole päässyt naimisiin. Häpeän sitä, ettei minulla ole yliopistotutkintoa, en ole teologi, maisteri tai filosofi, jota kunnioitetaan. Häpeän nousta aamulla, kun on niin hyvin asiat, että on kaurapuuroa ja leipää, mehua ja maitoa. Kaikilla sitä ei nimittäin ole. Häpeän ihmisten seuraa, kun tunnen olevani vähemmän ihminen kuin muut. Häpeän sitä, että muita hävettää tervehtiä minua, koska olen oma itseni, enkä kenenkään orja. Häpeän häpeämättömyyttäni, etten ole sellainen kuin muut minun haluaisivat olevan. Häpeän elämän tarkoituksettomuutta, lapsettomuutta ja ikiaikaista kuvitelmaa siitä, millainen on hyvä, sovelias ja kaikkiin kategorioihin mahtuva ihminen. Minä en ole sellainen. Mutta en kerro sitä kenellekään - minussa asuu häpeä, jota kannan joka päivä. Häpeän häpeämistäni juoppoa exääni, joka tuli haisten, haukkuen ja mölisten luokseni, kunnes minä olin lopulta häntäkin huonompi tai minusta tehtiin huonompi, jotta hän olisi voinut olla se parempi. Häpeän sitä, että en tiennyt etukäteen millaiseen elämään minä joudun, koska ei elämä minulle kertonut, mikä olisi riittävän hyvä, sillä luulin tekeväni siitä hyvän. Häpeän sitä, etten siinä koskaan onnistunut. Häpeän arvottomuuttani ja sitä, että tyhjästä on vaikeaa nyhjästä, jos arvostusta ei sisimmästään löydä. Kuka sen muka antaa? Ei kukaan. Häpeän sitä, ettei sitä kukaan halua antaa - miksi siis juuri minulle; mutta olen oppinut taistelemaan häpeän itsestäni ulos; häpeämällä entistä enemmän - sublimoimalla häpeän häpeämättömyyteeni. Maailma on kova, mutta minä potkin takaisin kovasti ja tietysti häpeän kovuuttani. En anna käyttää ihmisten enää hyväntahtoisuuttani hyväkseni; pitäisikö siis sitäkin hävetä??