Naiset yleensä kuvittelevat, että miehet osaavat lukea ajatuksia. Esim. tänään vaimo sanoi "laitatko tuon?" ja osoitti lehteä pöydällä. No tieten kysyin, että minne se sen lehden tahtoo, koska paikkoja on monia. Kattoi pöljänä ja tokaisi "tuohon toiselle pöydälle tietenkin". Mistäpä minä sen olisin voinut tietää jos en ajatuksia lue. Lehti oli vanha niin oisihan se voinut haluta sen vaikka roskiin tai hän lukee kyseisiä lehtiä myös paskalla käydessään joten olisi hän saattanut sen sinnekkin haluta. Paikkoja on monia mihin sen olisi voinut laittaa.

Vaimo kyllä lukee monesti minun ajatuksia. Viime viikolla tokaisin, että pitääpä lähtä käymään kaupassa. Vaimo siihen, että kaljaa et sitten osta. Mistä lie tiesi, että sitä olin menossa ostaan, kun ei ollut viikonloppukaan.

Vaimo luulee lukevansa, eikä sitten ollenkaan usko kun sanon ihan suoraan mitä ajattelen. Luulee että yritän narrata.

kyllä luemme ja joskus kun olen sanomassa jotain asiaa miehelleni, niin en sanokkaan, kun tulee tunne, että sanomme sen yht aikaa ja pian mieheni sanookin ajatukseni ääneen:)

Niinhän sitä sanotaan, että varsinkin pitkään yhdessä olleet puolisot osaavat jo lukea toistensa ajatuksia ja meillä se sanonta pitää paikansa!

Samoin sisareni/ystäväni kanssa meilä on telepatiaa mm.tekstiviestien kanssa:)

Samanlainen on ajatuksen kulku meilläkin joskus enempi joskus vähempi. ( kiva ku Laurukainen on taas maisemissa nappisilmätyttöineen) Huomasin aamulla, että ei hän ole mihinkään kadonnutkaan, olen vaain lukenut eri jutut kuin mitä hän on kommentoinut. :)

Vaimo on kertonut jo vuosikäteen minulle etukäteen, miten pitää ajatella.

Yksi teoria on, että monet asiat tapahtuvat "syklisesti" ja me reagoimme lähitulevaiuuteen tiedostomattamme. Toisaalta monet toimemme ovat toisten tapahtumien jatkeita. Esimerkiksi jos on saunailta, niin molemmat avojuopot ehdottavat toisilleen kaupassa oluiden ostamista. Sen kummemmasta telepatista ole kyse.

    Tutkimuksen mukaan mies ajattelee nuorena 7 minuutin välein elämän peruskysymyksiä,vanhana vähän harvemmin.Väliajat menee ajattelematta.Kyllä siinä vaimo jo ajatukset oppinut lukemaan,eikä ihme.

Kyllä me luetaan.

Monesti huomaa, että toinen on just ajatellut samaa, kun toinen sen ääneen sanoo.

En lue, mutta minun ajatuksiani luetaan. Esimerkiksi kaupassa sattui sellainen tapaus, että en ehtinyt sanoa, että ostan neljä punajuurta, kun myyjä jo tarkisti, että neljähän niitä laitetaan. Olin vasta ehtinyt  ajatella ostavani ko. määrän niitä. Poikani myös lukee ajatuksiani.

Minun mielestä asia on näin, että ihmiset kun pääsee tutuiksi, niin ajatukset tuodaan joskus  esiin puheena. Sitten tiedetään, mitä mieltä ollaan jostakin asiasta, kerran ollaan tuttuja. Taikausko on yhdenlainen vitsaus, ei semmoiseen kannata alentua.

Luen miestäni kuin avointa kirjaa.

Sama vika meillä, olemme monesti nauraneet asialle.

Kyllä!, kun olen vaimoni kanssa kaupasa, ja kun ole jotain ostamasa, tulee vaimoni siihen ja sanoo, jonka tiedän etkäteen telepaattis-medioimisen kyvylläni, että mitäpä me tuota tarvitaan.

Mieheni luulee lukevansa minun ja se on joskus tosi ärsyttävää.

Ette lue toistenne ajatuksia höntit :) Olette eläneet yhdessä ja oppineet toiustenne tavoille, sekä tuntemaan toistenne ajatusmaailmaa kommunikoinnin kautta, joten sinun aivosi ennakoi miehesi tapaa ajatella ja elää ja siksi sinä koet, että luet hänen ajatuksiaan. Sinä siis olet oppinut ennakoimaan hänen tapaansa toimia. Aivosi ennakoi myös tulevaa. Siten ihminen elää siis myös tulevassa hetkessä itse myös mielensä olemuksessa.

Meilläpäin sitä sellaista kutsuttiin ajatusten lukemiseksi ja siinä on vinhaperä.

Se johtuu väsyneenä tapahtuvasta korvien / selkäydinjatkeen ja aivojen "tajuamisen" välisestä viiveestä. Ajatusten lukemisen kanssa sillä ilmiöllä ei ole mitään tekemistä.

kaikki pystyy lukemaan mitä minä haluan

Toisten ajatusten lukeminen on itseasiassa helppoa silloin kun toinen on tuttu. Näin käy hyvin usein puolisoiden kesken. Olen itse kokenut saman mutta se on aika rankkaa kun lukee ulkopuolisenkin ihmisen, siis sen, jota ei tunne, ajatukset. Ne eivät aina ole niin mukavia. Ja usein masentavat. Siksipä pyrinkin aina kulkemaan ns "laput silmillä" ja omien ajatusten kanssa niin ei tarvitse muiden ajatusmaailmaa todistaa. Tosin olen saanut ylpeän maineen kun en siis huomaa silloin niitäkään, jotka ovat tuttuja. :)

Nappisilmä sano kerran suutuksissaan lukevansa minua kuin:"huonojuonista paskaromaania." Niin että jotku lukee, jotkut ei.