En pelkää kuolemaa. Tämä päivä tai huominen voisi olla viimeiseni. Kaikille ja joka paikkaan asiat kunnossa. Läheisilleni ei pois menostani muodostuisi haittaa kuin tunnetasolla. Olen siis valmistautunut tähän jokaisen lopputulemaan. En koe olevani korvaamaton, jäljen olen jättänyt kuitenkin. Saman verran voi olla edessä mitä jo elettynä. Aika tyytyväinen jo tähän kulutettuunkin olen. En halua, enkä voi syntyä uudestaan.

Olen ihan kiinnostuksen vuoksi kysellyt ihmisiltä onko heillä kokemuksia kuolleesta lähiomaisesta eli paranormaaleja kokemuksia. Ennen läheisen kuolemaa ovat jotkut nähneet pikkulinnun/pikkulintujen räpistelemässä lähiomaisen (kokijan) ikkunalaudalla. Jotkut ovat nähneet varjoja ja kokeneet toisen läsnäolon. Eräs oli haistanut kuolleen ihmisen nortin hajun selkeästi nenässään ja toinen oli ennen rakkaansa kuolemaa haistanut kalman hajun (kuoli seuraavana päivänä). Pari ihmistä kertoi esineiden tai kuolleelle tärkeiden esineiden ilmestymisen sellaiseen paikkaan, jossa kyseisen esineen ei pitäisi olla esimerkiksi kuolleen ihmisen lempi muki oli aamulla tiskipöydällä. Muutama kertoi, että poisnukkunut oli silittänyt selästä tai oli koskettanut kertojaa kädellään. Samoissa tarinoissa oli ilmentynyt ilmavirtaa ja eräs kertoi ilmavirran olevan selkeä humahdus. Toki näitä kaikkia ilmiöitä voidaan selittää psykologisesti myös aistiharhoina, mutta mielenkiintoiseksi tekee kokemusten (eli/tai aistiharhojen) yhteneväisyys.

Kuolema on kuin valot sammuttaisi kaikki pimenee viimeisen kerran .

Ei elämästä selviä hengissä.!! Minä en ole tänne pyynnöstäni syntynyt enkä tiedä milloin kuolen. En pelkää elämää ja siksi en osaa pelätä kuolemaakaan. En tiedä oliko minulla elämää ennen syntymääni enkä tiedä onko sitä kuoleman jälkeeni. Kun ihminen toivoo jotain tarpeeksi paljon, se muuttuu pian uskoksi ja kun uskoo tarpeeksi paljon jotain, se muuttuu eläväksi. Totuudeksi. Agnostikkona odottelen mielenkiinnolla ja rauhallisin mielin sitä hetkeä, kun kuolen. Sen kokee sitten sellaisenakuin se on.

Dearwa!
Mie en pölkää kuolemaa,aikansa kutaki. Jokhaisela täälä on aikansa ellää ja olla. Mie olen tuon kirsturahaston jo alottanu ajat sitte.
Mie sanoin tuole Laila - Leilale ettei minua ainakhaan polteta ,maahan saapi laittaa. Laitethaan maahan jos taivaassa ei ole ennää tillaa.
Kuitenki mie eppäilen,että Aslakille on tillaa muualaki ko helvetissä, saapi nähä.
Kuolema on osa elämää ja sillä sipuli...Hei!

Uuudelleensyntymiseen en usko, "kummitteluun" kyllä, vaikka parempi ilmaisu ilmiölle olisi hengen ilmestyminen, kummittelu terminä on jotenkin pelottava. Olen tavannut edesmenneen mummoni sekä vähän kaukaisemman miespuolisen sukulaisen hyvin rauhoittavissa merkeissä. Molemmilla kerroilla olin jonkinlaisessa kriisissä, ja sain heiltä uskoa parempaan tulevaisuuteen, kuten myöhemmin kävikin.

Äitini lupasi tulla keromaan kun kuolee millaista se on. 2vk kuolemansa jälkeen hän tuli uneeni ja saoin, ettei kuolemaan tarvitse pelätä. Kuolema on kuin veisit vanhan takin roskiin. Elämä jatkuu toisella taholla. Hän istui portailla jotka johtivat korkeuksiin ja sillä oli mitä kaunenta kirkkautta ja auringon paisttta. Minä istuin alemalla tasolla niilla portailla ja hän ylemällä. Äiti piti lupauksensa. Toinen tapus vähän saman kaltainen oli kun tätini kuoli. Häkin tuli minua pariviikkoa kuolemansa jälkeen tervehtiin. Heräsin eräänä yönä siihen kun hän oli kumartuneen ylitseni ja sanoi hymyillen, että mitä tätin tyttö.Hän käytti aina sitä nimitystä minusta. Joten en pelkää kuolemaa ja uskon jälleensyntymiseen .

Kiitos ihanasta viestistä.

Uskon, että elämä jatkuu maanpäällisen kuoleman jälkeenkin. Missä olomuodossa, niin sitä ei tiedä kukaan. Uskon myös, että kohtalomme on sinetöity jo syntyessämme tähän maailmaan.
Oletan, että ruumis muuttuu maaksi ja sielu jatkaa kulkuaan muualla. Uskon, että näemme vielä pois nukkuneet läheisemmekin siellä jossain.
Uskon myös, että jokainen, joka tekee toiselle pahaa, joutuu siitä tilille viimeistään kuolemansa jälkeen.

Turha sitä on pelätä, tulee kun tulee ja kun henki karkaa niin see on siinä....maaksi sinun pitää tuleman.
Henkimaailma saattaa unissa/muistoissa kummitella kellä tahansa ei muuta.

En pelkää. Minun käsitys kuolemasta on sama tunne, kuin jos sinut nukutetaan vaikkapa leikkausta varten. Et ehdi edes nähdä -, saati sitten tiedostaa valojen sammuvan. Ei siis yhtään mitään. Nukutuksessa oloaika on yhtä kuin pätkä pois elämästä, kuolema on ikuinen narkoosi.

Ole huoleti, Sylva. Eiköhän sinulle tuttuja löydy molemmilta puolilta. Aina siellä joku sinulle hiiliä hämmentää, että lämpöä riittää. Meinaan, jos kuumemmalle puolelle joudut :)

Kyllä SYLVAA kannattaa lämmöllä muistaakin.

Huomasko kukaan kun Kaleva kirjoitti A-M Raittilan kuolemasta? Itellä kirvelsi silmää ainakin se ilmaisu : hän OLI syntynyt sillon ja sillon; siis ikään kuin henkilö ja persoona olisi lakannut nyt kokonansa olemasta.
Eräs toinen lehti taas kirjoitti, että Raittila ON syntynyt silloin ja silloin. Tuo muoto mielestäni paljastaa sen että kirjoittaja uskoo Raittilallakin olevan katoamattoman sielun.

Elämä on kuolemaan johtava sairaus, joka alkaa ja loppuu.

Joku viisas on sanonu että parempi syntyä kahesti ja kuolla yhesti ku syntyä yhesti ja kuolla kahesti. Fyysisen syntymän ja kuoleman toki kaikki suorittavat. Osa sitten herää hengellisesti eloon jossain vaiheessa elämäänsä,kun taas toinn puoli pysyy vaikka hampaat irvessä hengellisesti kuolleina loppuunsa saakka. Ristin ryövärit on meille esimerkiksi annettu tämän asian ymmärtämiseksi.

On sanottu, ettei meitä pelota kuolema, vaan elämästä luopuminen. Itse olen päässyt asian kanssa sinuiksi jo nyt kolmekymppisenä, kun ymmärsin kaiken katoavaisuuden. Kuoltuani kehoni alkuaineet vapautuvat hiljalleen takaisin universumin ikuiseen kiertoon, ja siinäpä se. Materialistisen todellisuuskuvan omaavana en pysty kuvittelemaan "tuonpuoleista" elämää. Mikä tarkoitus sillä olisi, kun ei sitä ole nähdäkseni tämänpuoleisellakaan? Jokainen olkoon minusta nähden oman elämänsä merkityksen luoja.

Miksemme uskoisi Sylva tuohon pyhään kirjaan,aikaisemminhan kerroit lukeneesi sen,kannesta kanteen,pitäähän meidän,uskoa.

Ei sitä kukkaa pääse taivaaseen sillä perusteella, että on muka lukenu raamatun kannesta kanteen. Piruki kuulema ossaa sen ulukua kannesta kanteen ja seki kuulema heitetään ensimmäisenä helevettiin sittekö se saahaan valamiiksi (tarpeeksi kuumaksi). Ihimisen pittää kuulema syntyä uuesti ylläältä ennenkö pääsee taivaan kirkkauteen. Jeesus on ainua tie Jumalan luo. AMEN!

Poliittista kuolemaa tunnutaan pelkäävän eniten. Poliitikoksi ei ehkä kannata ryhtyä. Sielu voi kuolla aatteen vuoksi.