Hae sivustolta
- Täsmähaku
Jos isä osoittaa kunnioitusta vaimoaan ja tytärtään kohtaan, tyttäressä syntyy perusluottamus itseensä naisena. Silloin hän osaa helpommin vaatia kunnioitusta myös seurustelukumppaniltaan. Jos taas äidillä oli tapana väheksyä isää, tytär saattaa huomata käyttäytyvänsä samoin omissa miessuhteissaan.
Itse olin aikoinani isin tyttö ja äiti piti ainutta poikaa maailman napana. Onneksi isä oli minun takanani ja tukenani ja kasvoin vahvaksi naiseksi joka pärjää omillaan.
Ja se, miten isä suhtautuu vaimoonsa, lapsen äitiin, on pojan kehityksen kannalta ratkaisevan tärkeää suhteessa naisiin myöhemmin. Yleensäkin lasten kasvatuksessa kaikkein tärkeintä on vanhempien oma esimerkki. Sen kun jaksaisi muistaa.
Miten määritellään lähimmäisen kunnioitus vuonna 2912?
Ennustaminen on vaikeaa,varsinkin 900 vuotta eteenpäin.
On kyllä aika vaikea aihe, mutta tottahan se on, että myös isällä on suuri merkitys lapsen elämään. Minun isäni on ollut äärimmäisen vahva persoona ja hän on aina pitänyt poikia parempana kuin tyttöjä. Minä olisin halunnut olla isin tyttö, mutta isäni ei kaivannut tytärtä. Arvelen tämän vaikuttaneen siihen, etten kartakaikkiaan voi sietää miehiä jotka yrittävät omistaa tai määräillä minua. Onnekseni olen löytänyt rinnalleni sielunkumppanin, joka kanssa tunnen olevani tasavertainen. Hän on myös ihana ja rakastava isä lapsillemme, myös tyttärelle.
100% totta.
Ahaa, siis isän toiminta voi vaihdella neutraalista positiiviseen ja äidin neutraalista negatiiviseen? Onneksi tosielämä ei ole noin asennevammaista.
Ei tuossa ole mitään asennevammaa mukana. Aloittajahan puhuu totta. Sama pätee myös pojan kasvussa mieheksi. Jos äiti osoittaa kunnioitusta puolisoaan ja poikaansa kohtaan, on pojan huomattavasti helpompaa tulla toimeen omissa suhteissaan myöhemmin.
Vanhemmilta se esimerkki omaan elämään tulee. Ei muilta.
Aloititpa vaikean aiheen. Itse henkilökohtaisesti kokeneena isän vihan ja äidin jatkuvan nalkutuksen olen ihan ihmeissäni siitä, että olen vielä elossa. Tytär suuresta laumasta täysin rakkaudettomassa ilmapiirissä kasvaneena ihan jäävi sanomaan kumppaneistakaan mitään. Ei ainakaan ole löytynyt ns sielunkumppania.
Melko moni meistä on saanut kasvaa rakkaudettomassa kodissa. Minullakin oli lapsena runsaasti vaatteita, leluja, ruokaa ja oma huone eli ulkoisesti kaikki oli monen mielestä kadehdittavan hyvin, mutta muuten sainkin pärjätä kotona hiljaa omissa oloissani. Osaanpahan nyt arvostaa rakkautensa osoittavaa miestä ja kasvattaa omaa lasta rakkaudella.
