Aika monessa kirjoituksessa tarkastellaan asiaa omasta näkökulmasta, eli vain mitä MINÄ ITE koen näen jne. Mitä on yrittäminen,kuunteleminen,puhuminen,ja toisen ymmärtäminen sekä myöntäminen jotta voisin tässä itsekin ehkä jotain tehdä. Monesti mangutaan kuinka ihanaa olla nyt kun on yksin jne...en usko että ihmisen on hyvä olla yksinkään ja sitten on vielä selvittämättömiä asioita jne...

It's all in your mind. Propagandaa koko artikkeli minkä luit. Jos minä tekisin artikkelin, missä kerrotaan että eroaminen tekee onnelliseksi olisit luultavasti onnellinen. Eikai sitä turhaan kukaan eroa? Eli jos tulee surullinen olo, niin mieti vaikka niitä hetkiä, jolloin se toinen on tullu aamuviideltä kotia ihan rapakänissä ja naisten/miesten kanssa.

"Kenenkään ei pitäisi olla riippuvainen kenestäkään. Totta se on,ero käy kipeämpää mitä kuolema. Kun entinen kuolee niin tietää että hän ei koskaan tule takaisin."

Vittaan nro 12v tekstiin, kirjoittajana vanhempi mies.

Tuosta olen 100% samaa mieltä, koska poismenneen kohdalla suru loppuu aikanaan siihen todellisuuteen, ettei toista vain ole ja tule.

Erossa toinen on hengissä, kenties vielä ilkeämielisesti puuttuu asioihin, jotka lasten ollessa kyseessä kuuluvat asiaan, tai tulisi rakentavassa hengessä. Kuolleelta ei voi odottaa ja vaatia mitään -tuskinpa suuremmin eropuolisoltakaan, joka kuitenkin itse on edelleen läsnä elämässä -sekin riski otettava eroaikeissa huomioon.

Päinvastoin. Erotessani paranin selkävaivoista, aknesta ja rytmihäiriöistä.

14. salkkarit ovat varmaan SINULLE todellisuutta .....?

Kun kohdattiin teki kipeää, kun erottiin teki kipeämpää.

Parisuhdekkin voi sairastuttaa ja ero parantaa.

21. Parempaa filosofiaa saa hakea. Allekirjoitan kaiken ja sanon AMEN.

Joka eron jälkeen olen kuin uusi mies, suosittelen

jo vanhempi mies,sen sanoi,niinkuin asia on.Erotessa,jos tunteita on vähääkään,kuvaan tulee mustasukkaisuus.Kun puoliso kuolee,ei tarvi pelätä josko toinen onkin uuden löytänyt.Eikä tarvitse odottaa,ja toivoa turhaan, tuleeko toinen takaisin.Aikoinaan asian kanssa tuppuroidessani,jouduin sairaalaan,ja kiireelliseen leikkaukseen.Kun lääkäri teki tarkastuksen,olenko kotiuttamiskunnossa,niin hän kysyi ensimmäiseksi,onko elämässäni jotakin isoja muutoksia,kriisiä meneillään.Kun kerroin,hän totesi.Tyypillistä näissä tilanteissa.Elimistö etsii heikoimman kohdan,ja kun sinulla korvienväli kesti,se iski tähän heikkoon kohtaan.Jäljestäpäin tajusin senkin miksi olin viimeisen naimisissaolo vuoden lähes "selätön".Kun erosin en ole sellaista selkäsärkyä sairastanut.Mitä tulee siihen,että parasta on pysyä naimisissa,niin olokoon liitto pitkä,tai lyhyt,jos se ei toimi,niin turhaa on ihtiään,ja toista kiusata.Lapset eivät mallia ota erosta,mutta mallia kylläkin kotona nähdystä,ja koetusta henkisistä,ja ruumiillisesta väkivallasta.Kyllä parasta on erota,ja katkaista se väkivallan kierre.Ei lapsille pidä perinnöksi antaa tuota käyttäytymismallia.Ja tänäpäivänä on yhä enemmän niitä,jotka erottuaan eivät edes halua uutta suhdetta,vaan nauttivat kodistaan,mistä kukaan ei sinua aja yönselkään,eikä tarvitse pelätä mitään.Nauttivat tunteesta,että et ole toiselle se välttämätön paha.Sielun ja mielenrauhaa,ei voi mikään maallinen mammona korvata.

Eroaminen todellakin sairastuttaa ihmisen. Oma eroni oli sujui käytännön asioiden puolesta helposti, mutta henkisesti sairastin pitkään. Tympii nämä naukujat "erotaan liian helposti", pöh.

Kyllä siinä perää täytyy olla. Oma x sairastui henkisesti ja tuskin vieläkään on ihan selvillä pää, on jo toinen perheen perustaminen menossa eromme jälkeen ja montako muuta epäonnistunutta koitosta kerkesi ollakkaan.

Henkisesti otti itsellänikin lujille, mutta lasten vuoksi oli pakko kestää ja sitten se on ottanut lujille myös fyysisesti ja kaikki vaikuttaa kaikkeen, rankka työ jnejne. Niin no x-rouva on kyllä antanut aihetta sairastua jos mihinkin tässä eron jälkikuluissa ja taistoissa jos itse erokin aikoinaan kipeää tekikin niin tämä jälkilasku se vasta poltteleekin.

No...näinkin...mutta minä sairastuin ollessani huonossa avioliitossa 18 vuotta. Nyt on kaikki hyvin...voin hyvin henkisesti mutta sairaus jonka sain,stressin ansiosta avioliittoni aikana on jäljella, mutta siitä viis...voin taas hengittää ja olla oma itseni, sekä kasvaa ihmisenä.

Oma rakas paras....   huoh! ihastumisille ei voi mitään ihminen kun on rakennettu hormooneista yms aineksista, mutta sitä ihastumisen kohdetta ei ole pakko ottaa "salarakkaaksi" :)

Jälleen täällä yleistetään, kun ei ymmärretä tilaston ja ja yksityistapauksen eroa. Eivät kaikki sairaat ole eronneita eivätkä kaikki eronneet sairaita.

Minä lopetin ryyppäämisen eron jälkeen koska ei ole enää motivaatiota.On paljon terveempi olo.

Se että antaa mahdollisuuden toiselle, voi olla uuden alku.Tietenkin kummankin tulee olla yrittämässä,mutta ei saisi sulkea silmiä ja korvia toiselta.On tämä niin raskas ja kipeä asia että vain vaurioita jää.Liian helpolla annetaan mennä kaiken.

voi voi..mitä jos ottasitte itteä niskasta kiinni ja lopettaisitte salkkareiden katsomisen?

Senpä vuoksi olenkin ajatellut viettää sinkkuelämää koko loppuelämäni!

Kenenkään ei pitäisi olla riippuvainen kenestäkään. Totta se on,ero käy kipeämpää mitä kuolema. Kun entinen kuolee niin tietää että hän ei koskaan tule takaisin.