Tunteista on usein hankala puhua.

Laulun sanoin se onnistuu paremmin. Ja tanssiessa on luvalla liki toista ihmistä, ja joku toinen sanoo ne vaikeat sanat:)

Kaunis kesäilta,laiturilla soi haitarista joku kaihoisa tango , EI KAUHEAMPAA VOI OLLAKKAAN. Siinä meni taas hyvä uintiretki piloille. Yksi tango tai mikä lie kertoo jostain mustasta vedestä tai jostain sellainen pieni mies henkilö laulaa sen se on todella surullinen ja melankolinen kappale. Joku vanrmaan tietää sen.

Olisitpa laulanut kissallesi sen mustankissan tangon se olisi varmasti ollut ilosta onnellinen ja luikkinut tiehensä.

Kissa tykkää itsestään, ja tykkää tehdä myös läsnäolevat tiettäväisiksi siitä. Kissa pelkää sitä, että hoitajansa tekee itsestään ja omasta tuntemuksestaan tärkeämmän, kuin kissa voi tarjota. Kissa voi tarjota huolenpitäjän paikkaa sellaiselle, joka ei ole niin ylpeä omasta olostaan, vaan siitä, että huolenpito tarjoaa tavan olla parempi.

Sellainen on kissa. Minä taas en laula käännös tango iskelmää siitä syystä, ettei tulkinnallani olisi ikiaikaisen tarinan kertomiseen mitään lisättävää.

Pakkohan se on jostakin tukea ottaa:)

Minä olen sitä sukupolvea, jolloin nuoruudessa ja lapsuudessa ei ollut edes tv:tä. Lapsuuteni harrastukset olivat pesäpallo, hiihto ja kesällä niityn kanavassa uinti tarhakäärmeiden kanssa. Nuoruuden intohimo oli tansseissa kulkeminen. Ensin polkupyörillä melkein ympäri maakuntaa, myöhemmin linja-autokuljetuksilla ja omalla autolla. Tanssi oli intohimoni ja erityisesti tango. Se oli nuoruutta jota muistelen kaiholla joka päivä. Nykyisin tyydyn kuuntelemaan tangoja tietokoneelta ja niiden tulkitsija ylitse muiden on Reijo Taipale. Olisin halunnut joskus tavata hänet, mutta se jäi haaveeksi. Myös Olavi Virta on suosikkini. Tangossa viehätti se tunnelma, musiikki ja läheisyys. Myös se jännitti, kuka seuraava tanssiinhakija on ja minkä näköinen ja millainen tanssija.

Ei ole Taipaleen Reiskan vanhoja Tangoja voittanutta.

Valssin jälkeen seuraavaksi mieluisin tanssittava on tango.
Ne Arkenttiinalaiset tangot, tai tanssityyli on juurikin sitä käärmetanssia. Jalat toisen haaruksissa yök.
Mutta meikäläisten oikia tango ei sitä ole, vaan minusta ainoa oikea tyyli tanssia.
Elä kehtaa enää rääkätä kissariepua, kun ei sulla kerta ole lauluääntä.
Sitä se on pakkoon lähteny , polonen.

Onhan tämä Suomalainen musikki aika alkakuloista, vaikka Ruotsiin verrattuna.
Me olemmekin sitä mollikansaa, eli kaikki pitää olla mollissa, ei duurissa.

Kuulehan Nordic Man: ruotsalainen lankoni muistutti minua siitä,että heillä ei ole ollut sotia "miesmuistiin", kun ihmettelin 60-luvulla,miten heidän talojensa värit, pihat ja kukkaistutukset ovat niin kauniita.-Meillä on oikeasti mennyt aikaa toipumiseen ja parantumiseen sodasta ja siitä uskonnosta, että kauneus ja iloisuus on jotain syntiä.-Vaiko- ja vieläkö tästä synkkyydestä on jotain jäänyt jäljellekin?Joskus epäilen sitäkin tällä palstalla....

Samoin ihmettelin minäkin, kun ensi kertoja ajelin Ruotsin puolella. Vielä 70-luvulla; Suomessa oli juuri tämä paketointi ja maaltapako voimissaan, niin hylättyjä, ruosteisia työkoneita kuloheinikossa harmaitten talojen pihoilla. Ei kukan kukkaa istutettu mihinkään. Oli ankeaa tulla Suomen puolelle, vähän kuin nyt menisi Karjalaan. Tuonne itärajan taakse.

Miksi on niin? Minä kun haluaisin iloita, niin heti ollaan katsomassa kieroon?

Ei se ole alakuloa, vaan Slaavilaista melankoliaa. Ei olla ruottalaista heissan kulttuuria. Teemalta tuli kerran ohjelma jossa Venäläistaustaset muusikot kertoivat tästä. Ihan asiallisesti.

Höpsistä. Aloittaja kirjoittaa tosi mukavasti.Älä hyvä "Laurukainen" määritä kokemustasi yleispätevyydeksi-" pliis". Eikä ruotsalaisilla ole mitään heissan-kulttuuria.Ihan on oma keskintösi tuollainen.Tango on ihana musiikki, ja niin moni muukin.

Ruotsalaiset eivät tiedä, että heidän sukujuurensa määräävät mielialan. HE ovat aina asuneet paikoillaan kahden puskurin välissä. Sota ei kurittanut heitä niinkuin meitä. En silti moiti ruotsalaisia, olen ollut sotaa paossa Ruotsissa äidin ja sisarusten kanssa, kun isämme oli sotavankina. Perhe jossa olin vähän aikaa olisi halunnut minut kasvatikseen, mutta äiti ei antanut. Voisin olla nyt vapaa ruotsalainen, ellei verenperintöni olisi niin vahva, että kaikesta sureminen vaivaisi minua.

Pidän minä. Mukavaa kuunneltavaa, tanssittavaa ja lauleltavaa. :)
Varsinkin haitarilla soitettuna kelpaa kuunnella.

Haiatri on "pirunviulu" ei sitä kuuntele Erkkikään:)

Pirunkeuhkot haitari on, ei pirunviulu.

Haiatrista en tiedä mutta haitari/harmonikka taitavissa käsissä on huippu instrumentti. Sitä ei juttutupalaisten taidoilla soiteta.

Kertomuksesi on koskettava.