- Täsmähaku
Aamulla noin 9n aikoihin puhelimeni soi:
"Sinulla oli tuuria, olet päässyt valiojoukkoon, nyt minä kerron sinulle...mikä sinun etunimesi on kun mulla on vain sukunimi.....olisi kivempi puhuttaa etunimellä..."
Vastasin: Ettei ole aikaa, ei kiinnosta tilata, kiitos ja hyvää päivänjatkoa -tyyliin.
Vaan soittaja jatkoi jatkoi jatkoi jatkoi...."...pulputti ja puhui vaan...".
Nostin kännykän pöydälle ja kymmenisen minuuttia se vielä puhui pöydälle....
Miten vanhat ihmiset pärjää noitten kaa? Ei pakkomyyntiä, ei ei!
Aika helposti pääsee eroon, kun vastaa kiitos ei kiinnosta ja sulkee puhelimen. Toisaalta asioita voi tehdä vaikeimman kauttakin, niin kuin aloittaja kertoi tekevänsä.
Puhelimen voi sulkea heti, vaikka lehtimyyjä haluaisi puhua pulputtaa loputtomiin asiaansa.
Minulle on tullut eräs ns. naistenlehti jo kymmenkunta vuotta. Välilä se on ollut tauolla ja tullut sitten taas. Nyt ajattelin lopettaa sen tilaamisen. Kyllä niitä soitoja on riittänyt. Välillä on tullut kaksikin soittoa viikottain, vaikka ihan selvästi ilmoitin, että nyt en tilaa. Pyysin jopa sellaista merkintää laittamaan sinne tietoihini, että ei kannata enää soittaa. Vauhti kiihtyi siinä vaiheessa kun tilaus oli just loppumassa. Kaikille soittajille olen sanonut kohteliaasti ettei käy. Jos ovat kysyneet miten voin pärjätä ilman tätä niin ihanata lehteä, olen vain toistanut, että lopetan kaikki tarpeettomat lehtitialaukset. Nyt olen viimein saanut olla rauhassa.
Aikoinaan Seuralehtiä myyjä möi muistisairaalle anopilleni Seuralehden, vaikka se lehti tuli ja oli tullut anopille yli 10 vuotta.
Samoin alkolisti veljelleni puhelinmyyjä möi Kalevan ja varaton veljeni ei pystynyt sitä maksamaan ja se meni ulosottoon, jonka lopuksi hänen vanha äiti joutui maksamaan vähistä rahoistaan.
Minusta on älytöntä, että lehtikauppiaat eivät tunnista selvästi humalaista henkilöä puhelimen toisesta päästä.
Edesvastuutonta myydä ihmiselle, joka on kykenemätön hoitamaan asiotaan.
Olen tehnyt puhelinmyyntiä päätyökseni yli 20 vuotta, mukavampaa työtä ei ole olemassakaan ! Palkkaus on hyvä kun valitsee työnantajansa oikein, työt teen kotoa omasta toimistostani käsin, kaikkein mukavinta on se kun saan valita työaikani itse, voipi vaikka kesken työpäivän piipahtaa torilla kahvilla tai pulahtamassa oulujokeen tai nallikariin uimaan, ja lomaa voin pitää just silloin kun itse haluan, usein työantaja myös tarjoaa ulkomaanmatkoja palkinoksi hyvin tehdystä työstä, melkein koko maailma onkin tullut kierrettyä näillä reissuilla, välistä koko perhe on ollut mukana..... Eikä "konttorilla" ole pomoa hegittämässä niskaan, sääliksi käy nuo seitsemästä-neljään työläiset !
Asiakkaat ovat 99,99 % ,sti mukavia ja ystävällisiä, kaikki eivät toki tee kauppoja kanssani mutta hyvä niin, jos tekisivät niin meitä myyjiä ei tarvittaisikaan !
Mutta kaikista ei taida tähän hommaan olla, sen olen vuosien aikana huomannut, suurimmat valittajat löytyvät puhelinmyyntiä kokeilleista ja epäonnistuneista myyjistä.
Kyllä jää lehtimyyjät hopealle, kun vertaa todella röyhkeätä käytöstä Kodin Anttilan eteisaulassa Fortumin sähkökauppiailta. Aivan silmille tulivat, kun kieltäydyin vaihtamasa sähköliittymää. Tietääköhän työnantaja. mitä peliä nämä nuoret agressiviset mieskauppiaat pitävät?
olen törmännyt samaan. ei niistä pääse eroon koskaan.
tuputtaa ja tuputtaa ja ku ärähtää niin suututaan ja paiskotaan luuri korvaan.
ja kaikki markkinointi kiellot on voimassa, silti ne soittelee.
Onkohan Saksassa, Usassa, Ruotsissa ja Venäjällä myös puhelinmyyjiä kiusaamassa kansalaisia? Ja jos ei, miksi ei?
Ostopakkoa ei ole kohteella milloinkaan. Heräsin, kun sukulaispoika monen kuukauden työnhaun jälkeen otti vastaan puhelinmyyjän paikan. Teki töitä kuukausia eikä saanut kasaan edes päivän ruokaa palkallaan. Vähintä mitä me ihmisinä voimme tehdä on käyttäytyä. Masentuu vähemmästäkin, jos ihmiset ovat tylyjä ja lyövät luurin korvaan kuullessaan olevansa lehtilmyyjän kanssa tekemisissä. Useimmiten ne puhelinmyyjät ovat pitkään työtä etsineitä nuoria, joten ymmärrystä tarvitaan, eikä ystävällinen lopetus maksa mitään.
Kyllä tekevälle aktiiviselle ihmiselle löytyy muutakin työtä, kuin puhelinmyynti. Jos tekee töitä kuukausia, eikä tienaa edes päivän ruokaan vaadittavaa summaa, kannattaako sellaista työtä edes tehdä? Sitäpaitsi on sille puhelinmyyjällekin parempi, kun sulkee puhelimen nopeasti, jos ei aio ostaa mitään. Myyjä voi silloin ottaa nopeasti uuden puhelun. Säästyy aikaa. On lapsellista kuvitella ottaessaan puhelinmyyjän paikan vastaan, että ihmiset, joille soitetaan ovat kohteliaita ja hyvinkin innoissaan siitä, että soittelet heille jotain tyhjänpäiväisiä lehtitarjouksia joko työpäivän aikana, tai sitten ansaitulla vapaa-ajalla. Sukulaispojallesi annan vinkin: Unohda työhakemusten kirjoittelu. Niitä tulee joka firmaan läjäpäin kokoajan. Jalkaudu yrityksiin, ja käy henkilökohtaisesti paikanpäällä yrityksissä (esim. teollisuus) esittelemässä itsesi ja kysymässä töitä. Olen työllistynyt tällä konstilla itsekin. Kahdesti.
Sorry, että vasta nyt loman jälkeen vastan. Voin lohduttaa, että sukulaispoikani oli juuri sellainen aktiivinen ja reipas työnhakija, joka viritteli päivittäin hakemuksia ja kolkutteli työnantajien ovia.Eipä hänen tarvinnut kuunnella montaa viikkoa tätä tylyä luurin korvaan paiskaavaa kansaa. Tilipussinsa nähtyään hän päätti lopettaa ja samantien hän sai kuin saikin erinomaisen työtarjouksen ja kaksikin hyvää oli tarjolla. Tästäkään huolimatta suosittelen kaikille : KÄYTTÄYTYKÄÄ!
Suosittelisin lehtienmyyjille: KÄYTTÄYTYKÄÄ!
Kun kerran sanoo, että ei kiinnosta, niin silloin on ihan turha jatkaa, sanoisin että on epäkohteliasta jatkaa jankuttamista. Ja useinmiten tähän tyyliin he myyvät.
Se on aivan sama mihin tilanteeseen soittaa, vaikka söisin jätskiä kotonani niin ei kiinnosta lehtimyyjät. Lyön tarvittaessa luurin korvaan.
Minulle kävi niin, että lehtimyyjä soitteli ja kuuntelin tarjouspuheet ja sitten ihan asiallisesti sanoin, että kiitos ei, en tilaa nyt, hyvää päivänjatkoa. Puhelu ohi. Kuinka kävikään... Jonkin ajan päästä posti toi laskun tästä samaisesta lehdestä. Lasku oli lähetetty edelliseen osoitteeseeni, jossa en ollut asunut pariin vuoteen! Onneksi oli uusi asukas rastinut osoitteen yli ja pannut postiin takaisin, ja tuli minulle, tosin eräpäivä oli mennyt, mutta jos ei olisi tehnyt mitään niin huomautuslaskua ja karhukirjettä olisi varmaan pukannut? Provisiopalkan toivossa oli kai lehtimyyjä pannut kuitenkin tilauksen voimaan ja vielä väärään osoitteeseenkin - sain asian selvitettyä ottamalla yhteyttä suoraan kustantajaan. Silloin mietin, että miten vanhat ihmiset pärjää tällaisissa tilanteissa. On myös käynyt niin, että olen tilannut lehden A ja postissa on alkanut tulla lehti B, ja taas on pitänyt soitella ja selvitellä asiaa... Ammattitaidotonta ja ahnetta touhua.
Minä ruukaan sanua että semmoinen on hyvä artikkeli kun asiakas soittaa ite puhelinmyyjälle :)
Ennen soittivat melkein joka viikko, nyt on harvemmin.
Dearwa!
Aina ko mulle joku tyrkyttää jotaki puhelimessa mie sanon,että -Mie en kuule juuri mithään ja Laila-Leila on hyysikässä...Hei!
Hyvä vinkki - otan käyttöön - haloo, haloo ei kuulu mitään halooooooooooooo..
Eivät häiritse lehtimyyjät eivätkä muutkaan, kun en vastaa puhelimeen. Puhelimessani on vastaaja tärkeille viesteille ja muuten vastaan ainoastaan tuttujen soittoihin.
Se on maan tapa vääntää kuin kat ainen väkisin kauppaa vaikka velkarahalla maksamaan toisten velkoja...ja pankkien velkoja.....