- Täsmähaku
Miksi? Jokaisellahan meillä on enemmän ja vähemmän negatiivisia kokemuksia lapsuudesta.
Missä on ja mitä merkitsee rikoksen tekijän oma tahto, sydämen tila ja viimekädessä järki? Aivan kuin niillä ei olisi mitään merkitystä. Järkyttävää!
Ymmärrän esim. huumehouruisina ja psykoottisissa tiloissa tehdyt rikokset. Niissä tilanteissa tehdyissä rikoksissa on varmaan syyntakeeton, mutta syy löytyy jo sieltä huumeiden käytön aloituksesta. Se on omaa syytä, tuskin kukaan vastentahtoisesti pistää ensimmäistä huumepiikkiä. Missä on oma vastuu omista tekemisistä? Miten oma tahto ja itsensä hallitseminen toimii?
Joo, kyllä ne ratkaisut pääasiassa tekee itse eikä kukaan muu.
Jos ei olisi rikoslakia lainkaan, ei olisi myöskään rikoksia, joten SYLVA on täysin hakoteillä.
sylvi-tätin mielipiteet ne heiluu kuin vasikan häntä. aina on hokemassa että "alasosiaaliluokan" jälkeläisistä tulee rikollisia, nytkö sitten ei lapsuudella olekkaan mitään tekemistä asian kanssa.
Asiat ovat paljon monimutkaisempia kuin luulet. Kirjoituksistasi olen päätellyt paljon sinun saamastasi kasvatuksesta. Et ole sinäkään selvinnyt voittajana kasvatuksestasi.
puhuu ihminen joka ei ole päivääkään vankilassa istunut, otappa selvää paremmin asioista
Kyllä sitä vaan nuorena matkittiin muiden tekemisiä.Joka viikonloppu ravintolaan juomaan ja toisinaan keskiviikkoisin.Olisi tietenkin voinut olla menemättä ravintolaan mutta silloin olisi jäänyt yksin.Uskovaiset oli selvin päin mutta en ateistina olisi viihtynyt niidenkään mukana.Jos kotona oli huonosti asiat niin niissä perheissä myös pojat alkoholisoitui ja teki rikoksia.
Rikoksia en tehny, mutta edesmenny työtoveri suuttu minulle ja sano että:"sinulla on ollut lapsena pienipipo ja purkki ruuat." Vastasin:"pipokin oli kasvun varalla, eikä Tuttelia, Pilttiä ja Bonaa, hyvä jos sikanauta säilyketta sai." Työtoveri nauro ja käski haistaa kukkasen, jonka Lehmä eilen söi.
Kylllähän kotikasvatuksella on elämän eväiksi suuri merkitys, suurempi kuin moni sitä edes tíedostaa.
Kyllä, varhaislapsuudessa vanhempien hyväksyntä on tärkein lapsen mieltä muokkaava tekijä, se ohjaa koko loppuelämää. Heikoilla eväillä ei tiedostaminenkaan auta, tunnevammat ja huonommuus painavat päälle vielä kuusikymppisenä ja ajoittain pahenevatkin. Kaikki eivät kuitenkaan sorru, mutta tympeitä addiktioita riittää kotitarpeiksi