Puhun useinkin, mm. paikka, istu, ei ja tule ovat yleisimmät.

ei se taida aloittajankaan "luonne" pitkälle kantaa, kun ei edes pilkut ja pisteet osu kohdalle.

Omakohtaisten empiiristen havaintojeni pohjalta olisin valmis sanomaan, että jos moinen tutkimus on jossain tehty, se on tehty huonosti ja väärin.

Vain narsistinen hullu ei puhu lemmikilleen. Ehkäpä heitä pidetään menestyneinä, jos kriteerit ovat syvältä ja ...väärin.

Meidän kissa on hieno mies. Kun olis nuorempi, niin sitten olis lotossa yksi osuma enemmän.

Nakkaako sivu leivästä kun puhuu lemmikille.Suokaa se pieni ilo heille joilla on lemmikki kaikilla ei ole ystävää kaveria naapuria kenen kanssa voisi keskustella.Tarttisko löysätä pipoa eihänse ole hyväksi jos liikaa kiristää.Eihän tämä ole kuin elämää ei sen kummempaa.

Kyllä puhun , eilen viimeksi eräälle oudolle ihanalle hevoselle. Eläimet ovat niin viattomia luontokappaleita.

En mie tiä! Minusta elläin on elläin ja sillä selvä. Voipi sille puhua kyllä se kuulema 10- sannaa ymmärtää.
Kyllää minusta oli hullun kuulosta ko koirale nainen puhu,että -"Tule äitin tykö"?????.
Mikä pirkuhleen "koiranäiti" joku halvaa olla?...Hei!

Mistä se koira tietää luokse tulla ellei sitä erikseen kutsu? Pitäiskö mennä sen eteen ja harrastaa viittomakieltä? Lisäksi meidän koira aina ymmärsi jos sanoi vaikka "lähdetään lenkille". Tiesi aina, että mistä on kyse vaikkei ollu vielä mitään ulkovaatteita päällä, tai oltu naulakon lähelläkään. Kyllä se minusta on lähinnä epänormaalia mikäli yrität lemmikin kanssa kommunukoida ilman puhumista.

Puhun ja vielä "patkakielellä" meijän ihanan söpölle kittalle.On se niin ihana,se saa mielen iloiseksi.

Puhun tulle upealle kissanpennulle! Suloinen otus koko pakkaus, se tuo vain iloa ja hyvää oloa mummun ja ukin elämään. Tarviiko muka tässä iässäkin - "päästä pitkälle"???
Kissanpennun leikit ovat kyllä parasta mitä tiedän, hellyttävä otus! Kiitos luovuttajalle!

Meilläkin puhutaan rakkaalle kissallemme. Hyvin tuntuu ymmärtävän.

Puhun ja tuun aina puhumaan. Mielummin eläimille kun ihmisille. Meilläkin töissä semmoisia juoruämmiä, että sano niile mitä hyvänsä, niin kohtä tietää koko kylä.
Miten sinä pösilö luulet, että koiraa koiluletaan jos sille ei puhuta. Ja kyllä eläin oppii sanoja ymmärtään kun sille vain puhutään.

Puhun yleensä itsekseni, silloin ku kukaan muu ei kuule. Tai voihan sekin voi riittää yksinpuhelun perusteeksi, kettä luulee vain, ettei muut kuule.

Ja nykyisen tietämyksen, erään vanhan yliopiston tutkima asia, eläimille puhuminen rauhoittaa ihmisiä, vähentää masennusta jne. Jopa vaikeasti oireilevat lapset pärjäävät eläinten kanssa, kun saavat niitä halailla ja puhua asioitaan. Ja kyllä juttelen eläimilleni, vastaavatkin omalla kielellään.

Tietenkin puhun koiralleni! Meillä (tai minulla) on yhteinen höpötyskielikin. Aivan älytöntä höpinää, mutta koira ymmärtää sen positiivisen sävyn ja meikä on kuin terapiassa, kun saa oikein hoopoja höpistä. Yritän kuitenkin kattua, ettei kukaan IHMINEN satu kuulemaan.

En puhu koiralleni, kun minulla ei ole koiraa. Ihmisille kyllä ja en höpötä tyhjää.

Missä se pitkä on? Itse opetan nuorta Reima- koiraa sanomalla; lähetään postiin. Silloin sitä jo ollaan ovella ja sitten edellä juosta lekuttaa postilaatikolle. Tärkeälle näyttää ainakin ja ainakin Reima sen "posti" sanan tuntee. Lapsuuden naapurissa oli emäntä, joka käytti paljon voimasanoja, kun sitten kylätie meni aivan naapurin navetan vieritse, kuului luonnollisesti myös tielle asti tuo ärhäkkä sanailu. Kerran menin sisälle navettaan, jotenkin niin, ettei emäntä heti huomannut vaan jatkoi manailuaan. Hyvinhoidetut, puhtaat ja tyytyväiset lehmät märehtivät omaa lehmänelämäänsä, sillä ne olivat tottuneet noihin sanoihin. Kai luulivat ihan hellittelysanoiksi!

Sanosimpa että aika typerä aloitus,ja sanonki.Mulla on nöpö-kissa ja joka päivä juttelen hänelle.Kaikki lemmikin omistavat juttelevat heille,soon ihan saletti.

koiruli ei ala inttään mistään!! =D

En muuta tiiä, kuin että Mummulassa Eno kynti ja öyhkäsi, likivakua, likivakua. Koni uskollisesti totteli käskyä. Muutaman kerran, kun tekivät kierroksen, niin Eno teki sätkän ja koni nuokku. Sitte taas öyskäsi jotain ja koni lähti liikkeelle.
Liekö ollu "sykiatri" tarpeen Konille ja Enolle nykyajan mittapuun mukaan.