Yhdessä kuljimme kedon laitaa,siellä ei ollut mitään aitaa, istuimme hetken ja puhuimme hiljaa,samalla katselimme syksyistä viljaa,kuulimme lintujen laulujen soivan,silloin mä halasin kunnolla oivan,oiva kun innostui halauksesta kovin,sitten ma samalla kihlauksen sovin,ostimme kihlat viikkojen päästä,silloin oivakin sanoi,koskaan en sinua muille päästä,

Tangoon sut taivutin, hurmaan kuumaan vaivutin.

Huolia et muistele, päätäsi pois puistele.

Foksilla sut nauratin, siinä källi paulakin.

Varo, varo, neitonen, särjet oman sydämen.

Valssiin sen lopetin, luopumaan sut opetin.

Nauti ihanasta elämästä, selviät veitsestä tästä.

Heidän tehtävänsä on edistää rakkautta, avoimuutta,
Kehittää yhteiskuntaa.
He pimittävät, juonittelevat, sortavat.
Irtisanottuja on paljon, massoittain.
Puolustajia ei ole.
Oikeudenmukaisuus on haihtunut, hukkunut
suunnitelmiin ja strategioihin, tulostavoitteisiin.
Poljettujen harteilta ponnistajat ovat onnekkaita, menestyjiä.
Voiko vallan ja varallisuuden väärinkäyttö olla
synti, häpeä, rikos?

kun taivaalle katson
sua ajattelen
tähtityttönen

Lumi suli,
kesä tuli.
Kesken keskikesän kajon,
Iilop alkoi alasajon,
joka veti maton alta,
700 lähtee Nokialta!
Taas on talvi,
sataa lunta,
on Oulu YT-paikkakunta.

Hyvältä näytti tovin, ootimmekin sitä jo kovin. Hermo pääs hetkeks lepoon, uskoen jo huomeneen. Sitten tuli tuo loppi takas, tuo eeloppi, kamalista kauhein sadunkertoja ja jalat vei alta. Hän ameriikan mummot tyydyttää ollen valmis hylkäämään, ihmisyyden, vuoks paperin värillisen. Mut leikki tuo koht jo lopuss on kohdalt koko joukkion, kun rosvoil tuomiot luetaan ja oikeutta oikein jaetaan....

Ihanaa kun runosuonet sykkii
ahvenat nykkii
Kaleva moderoi
ja
suvivalssikin niin suloisesti soi
voi tätä ihmiselon ihanuutta
voi voi voi!
oi oi!

Lomalla lepää duunarin sielu. Olutta kaipaa janoinen nielu.
Kevyt on olo, kun duunaripolo viimeinkin levätä saa.
Kellot paan piiloon ja kännyn pois päältä. Ei pomokaan löytää voi mua täältä.
Mökillä kun, mä vain rentoudun, on oloni stressivapaa.

On elokuu
oi Sinä, rakkaani, haaveeni, onneni
simasuu

kuutamolla kahden
rannalla perämeren lahden

sinä
ja
minä
ja kaihoisa kuu

parilliset

simasuut

Kävin kirkossa kerran, kaksi.

Kävin puolueen kokouksessa kerran, kaksi.

Kävin tansseissa kerran, kaksi.

Missä luuraat, onnen satsi?

Kulta, rakastatko sinä minua?, kysyt kesken futismatsin.

Pääni lyö tyhjää, kertoisinko kuinka kaunis, älykäs ja taitava hän on, vai sanoisinko perusvastauksen, "tottakai, kultaseni, olet rakas minulle".

Lopulta vastaan: "Mitä sanoit, onko jääkaapissa vielä kylmää kaljaa jäljellä?

Kello viisi aamulla avaan akkunan
kesäaamu vaipallaan peittää maan
linnut aamukonsertin aloittaneet on
taitoa jos mulla on ´´liityn kuorohon´´
kaste on kuin helmiä ruohon pinnalla
hohtavia helmiä - välkehtiviä
metsän yllä kajastaa - kaunis päivän kajo
aamu uusi - menneet peittää
surut ilot harmit onnet
päivä uusi
antaa uutta - harmia jos onnekkuutta

päivänperho alkaa lennon
koko elämänsä hennon
päivän mittaisen
elää riemuiten - kiittäen

Loistavaa.
On rikkaus omata tuollainen taito elää ja ammentaa iloa hetkestä.

Me ihmiset olemme aina luulleet, että
"kaukana jossain
onnen maa
odottaa kulkijaa",
mutta se ei ole totta.
Odotamme "päähän putoavaa rahasäkkiä" ihan turhaan, eikä "prinssi tai prinsessa" ratsasta eteemme valkealla hevosella".

Elämä on tässä ja nyt
huomenna se ehkä on ohi,
eikä eilistä kannata surra,
eikä liioin haikailla menneen onnenkaan perään.

Kiitos "mumma"
Sinun runosi oli kuin avain tämän kesäpäivän hyviin hetkiin.
Niitä on tänäänkin, jos ne osaa havaita.
Lähdetään etsimään,
tästä ihan läheltä, koska kaukana ei ole sen parempi.

Jamo, herkkyys ei ole heikkous, vaan samanlainen piirre ihmisessä kuin silmien väri tai lauluääni. Sinulla on lahja, jota pitää käyttää vaikkapa nimimerkin suojassa.

perjantai-ilta
kotiin
sauna päälle

sua ootan vierelleni

askeleesi aavistan
tuoksusi tunnen

vihdoinkin

olet rakas

Sun nimes
rannan hiekkaan
tuhat kertaa
kirjoitin,
sen aallot aina
poies vei.

Miks edes
ärjyin hyökyaalto
nimeäs
pois sydämestäin
pyyhkäisemään
pysty ei?

On edustajat lomallaan
töissä ajalla omallaan
Kun surkimus on euroraha
siis tämä on se juttu paha

Toivo Urpilaista elättää
ja Katainenkin selittää
Sen tukiaiset nostaa pintaan
Sipilä vain kysyy mihin hintaan

On kansalaiset köllöllään
tuon näkevät he töllöltään
Soinilla on solki vyössä
sanoo "Rosvot häärää yössä"

Tää uutisissa kerrattiin
ja viisaan sanaan verrattiin
Kaatuessaan menee näin
taikka sitten toisin päin

Tuivertaa soma suvituuli, laitumella märehtii muuli.
Voiko tätä onnea mikään pilata, kun ei tarvi itseä edes töihin hilata.
Sitten kuuluu kummia, pyytää Espanja meiltä suuria summia.
Jyrki ja Jutta ne apua antaa, rahaa lapetaan kuin maajussi lantaa, sillä kyllähän Suomi vastuunsa kantaa.
Suomi tyytyväisenä takuudet saapi, nauraa meille jo jokainen aasi.
Oli minullakin äsken vielä lomarahat, mut Jyrki vei ne, sekä oravannahat.
Tässä sitten kesästä nauti, kun oot pers auki.

Hehehehehe heee. Voe helekatti ettoli hyvä runo, niin paras, niin paras.

Tämä kesärunosarja innoitti minutkin parin värssyn väsäämiseen. Käytin nimimerkkiä "Juan". Juuri huomasin, että se oli jo käytössä. Sori, jatkossa olen tarkempi.

Muuten, minustakin tämä runoaloitus on mainio.