Sinä lähdet taas
ja viet mukanasi
kaikki pääskyt.

Sinun matkalaukuissasi
lähtevät myös kukkaloisto,
lämpö ja ilo.

Tahtoisin lähteä mukaasi,
mutta en voi,
vaan minun on jäätävä
tänne palelemaan.

Ethän jätä minua ikuisesti,
vaan palaathan taas takaisin,
sillä
Rakastan sinua Kesä.

ÄIDIN HAUDALLA

Toin kynntilän haudallesi Rakas äiti.
Olisi sinun syntymäpäiväsi
mutta olet jo poissa.

Kiitos äiti,
että opetit minut rehelliseksi,
kasvatit ahkeraksi
ja tunnolliseksi.

Anteeksi äiti,
että minusta ei tullutkaan mitään.
Anteeksi, että jäin työttömäksi,
luuseriksi, ilman ystäviä.

Anteeksi, että priimuspaperini ja stipendini kouluista,
aiheutti vain kateutta ja koulukiusaamista.
Anteeksi, että tunnollisuuteni
ja idearikkauteni työpaikoilla,
johti vain hyväksikäyttöön,
minulla vain teetettiin kaikki ikävät työt,
joita muut eivät halunneet tehdä.

Anteeksi, että opetuksesi mukainen elämä
johti vain työpaikkakiusatuksi,
työttömäksi ja köyhyyteen.

Anteeksi, että ahkeruuteni
johti vain työuupumukseen
ja sairastumiseen.

Sinä opetit oikein,
mutta maailma ei hyväksy
rehellisyyttä, ahkeruutta ja tunnollisuutta.
Pitää olla vain lojaali,
sekä hyvässä, että varsinkin vääryydessä.

Anteeksi äiti, että en jaksa enää.
Minä haluaisin jo luoksesi,
Sinun luoksesi,
maailman paras äiti.

on kylmä
kesä ohi

mutta
on tyytyväinen olo
kun en ole aivan
polo

Kohta syksy, kesä ohi,
Oulujokeen nousee lohi.
Viimehenkäyksiään hönkii kesä,
on tyhjäks jäänyt pääskyn pesä.

Kun väriloistossaan taas syksy kylpee,
vuodenajoista voi olla ylpee!

kohta syksy sykkyräänsä väripaletiksi kerää
kesätyttö totuuhen vähitellen herää

meni kesä
läksi pääskyt
pimenee jo illat

sytytän tulen kynttilään
kädestä toisiamme pidellään

ja
elämä jatkuu

nyt lähtee jalat
kohta menee äänikin
olet lähellä

Tuli kesä ja yöttömät yöt
tuli pakkoloma, kun loppui työt.

Kaappiin pantiin sorkkarauta
rukoiltiin; Isä meitä auta!

Oulussa kaikki kukkii nopeasti, vaivaiskoivukin, tääl' ukkoina jo syntyy sylilapset ja nuori mies on katkolle valmis jo. Oi oppi ottakaa te joutsenista, ne lähtee syksyin-palaa keväisin, miks täällä Oulussa on niin monta mielipuolta, miks vahän käyttäjiä kanteleen.
Syy siihen on Oulun kesä, sit' aatellessa mieli masentuu, avojalkaiset tulkaa, tänne tehkää pesä, jos välillä meettekin maihin kaukaisiin.

Enpäs kesästä tiiä, mutta näin ohijuoksutusten aikaan voisi Koskenniemen runo olla olla totta:"olen unessa useasti Sinun kaduillaskoulutie, kotiportilta kouluun asti askeleenii vie jne. koskikin soitteli tutun sävelen ilmoihin

Sataa.
Syksy painaa pääni tyynylle.
Minun ainoan pääni,
yksinäisen,
liian yksinäisen.

Poppelin alla jo katuvalo.
Tervapääskyt eivät enää kirsku.
Vain kellon tikitys
ja mainoslehden kolahdus
postiluukusta joskus:
Osta, osta!

Minun kerrokseeni
hissi harvoin enää pysähtyy.

Vanhusta vastapäätä oveani,
ei kukaan enää muista,
eikä minua yksinäistä,
liian yksinäistä,
vaikka en ole vielä vanhus.

Muista selleistä ollaan matkoilla,
lämmössä, jonka saa rahalla,
kesässä minne syksy ei löydä.

Kirjahyllyssä kuolleiden kuvia.
Oman kuvani,
vielä osittain elävän,
tekohymy
irvistää vitriinistä
kuin pilkaten;
mene kuolleiden mukaan.
Vain nuo ovat sinua
koskaan rakastaneet.

Piruuttani en mene.
En vielä,
vaikka tiedän,
että ikävä
lopulta tappaa,
myös minut,
yksinäisen,
liian yksinäisen.

Kaipaus Sinuun,
jota en vielä tunne
tappaa,
ellei kevät ehdi ennen sitä,
pelastava kevät,
jota rakastan.

Tulisitko Sinä
ja pysäyttäisit hissin,
minun kerrokseeni,
jossa hissi harvoin enää pysähtyy
ja toisit tullessasi kevään,
joka ei koskaan kuole.

Ei hän tule, koska ei tiedä missä olet. Sinun on mentävä sinne, missä ihmiset kokoontuvat.

Minne menisin?
Ei minua kukaan näe,
vaikka olisin näkyvillä.

Kapakassa löyhkää
viina
ja silmiä kirveltää tupakka.

Kirkossa haisee hurskaus
ja ahdistaa ehdoton totuus.
Kerro missä tuoksuu, mutta ei haise?

Mitä tekisin tunturissa,
missä muut vaeltavat,
mutta minä, sivstymätön,
yksinäinen,
osaan vain kävellä.

Mitä tekisin
Café Bisketissä,
jossa muut kertovat kohteista,
joissa olen käynyt
vain Google Mapilla.

Onnistuneet sanovat:
"Tiätsä, niingo, silleen,
ihan oigeesti",
mutta minä,
maalta muuttanut:
"Älyäkkönää, vissiin, tällai",
enkä tuoksu edes valkosipulille.

Onko ainoa onneni,
että minun ei tarvitse
luopua mistään,
kun lähtöni tulee,
ei edes ystävistä.

Mene torille, tanssimaan, erilaisiin kerhoihin. katso tämän illan elokuva vanhasta miehestä, joka löysi ystävän.

Kyllä se valitettavasti on niin, ettei tässä maailmassa muu merkitse yhtään mitään, kuin raha ja muu omaisuus. Ovatko rikkaan "ystävät" sitten todella ystäviä, on taas kokonaan toinen juttu.
Köyhälle on se "pienimmän riesan tie" vaan sopeutua yksinäisyyteen ja nauttia siitä, ettei kukaan motkota, eikä komentele. Työtön voi pieraista ja kääntää kylkeä, kun naapurissa kännykkä herättää työn orjan duuniin. Kun ei kerran kelpaa tätä maata rakentamaan työllään, niin elättäkööt sitten työn orjat minutkin. Näin ajattelen.

Just noin. Työttömyys on ahneiden yrittäjien ja osakkeenomistajien, sekä yhtä hyvin myös ahneiden työläisten syytä. Kyllä tässä maassa jakolasku osataan. Mitä pienempi jakaja, sitä suurempi osamäärä. Osattomaksi jääneistä ei kukaan välitä, eikä heillä ole edes ystäviä.

Koskettava runo - Kiitos!

Oi elokuu
niin lämmintä ja makeaa
kuin hunajaa

minä rakkaistani nauttia saan
maistella hunajaa

nähdä päivällä aurinkosillan
istua hämyssä elokuisen pimenevän illan

halki eloni aamun ja illan
tahdon istua sinua lähellä
yllä rakkauden kaarisillan

Oi elokuu
niin lämmintä ja makeaa
kuin hunajaa

Kesä kertoi sinulle hetken. Minne teet retken. Kerron minne minä menen: ihaniin silmiisi, korviesi nipukkaan, vartalosi kaareen. Poimin lumpeenkukan. Hiuksissasi se näyttää kauneimmalta, enkelini. Uidaan taivaanrannan taa.

Kesäaurinko
Telkku kii ja torille
Taas sataa vettä

Hieno haiku- runo.