Ihminen hakee mielekästä tekemistä ja sisältöä elämäänsä harrastuksista ja muista kiinnostavista asioista. Toisen intohimo on toisen inhokki.

Vaikka ihminen olisi aineellisesti köyhä,hän voi olla henkisesti hyvin rikas. Kirjastot ja taidenäyttelyt ovat kaikkien ulottuvilla. Museoihin on kohtuullinen pääsymaksu. Teatterit, elokuvat ja konsertit jäävät monelle haaveeksi.

Elämyksiä voi kokea monella tavalla. Parhaat ovat usein ilmaisia; auringonlasku tai -nousu ,nukkuminen, liikunta, musiikki...

Facebookissa illat istuminen ei ainakaan sivistystä ja elämänkatsomusta laajenna,ei sivistä eikä avarra mailmankatsomusta. Lopettakaa naamakirjassa jaarittelu,hakekaa nippu kirjoja ja huomaatte pian kuinka tylsää ja yksinkertaista elämä olettekaan tähän asti viettäneet! Kirjat on kuin kurkistus toisen ihmisen elämään,kusrkistus historiaan ja sitä kautta voitte oppia ja asenteitanne muuttaa fiksummaksi.Huomaatte ettei elämä ole kuin putki vaan ympärillänne tapahtuu koko ajan paljon muutakin kuin teidän oma yksinkertainen ja typerä elämänne! Jos koette lukemisen liian rasittavaksi,antautukaa keskusteluun vanhempien ihmisten kans,vanhulsilla on kokonainen elämän kokemus kerrottavana josta voitte oppia paljon,jos vain viitsitte nähdä vaivaa ja kerkeätte naamakirjaltanne...

Bures!
Mie en ymmärä metä te oikein höpötättä,mutta jatkakaa vain samhaan malhiin.
Olisko se sitä henkistä koyhyyttä?...Hei!

Mihin tutkimuksiin aloittaja viittaa? Ettei nyt kuitenkin olisi nämä tarinat keksitty siellä pääkirjaston lehtiosaston koneella istuessa?

Aloittaja ei liene, Limingan risutohtori, ET-lehden parista. tohtori sivistänee itseään muutoin, näin viikonloppuna.

Jep jep. Laiskuria ei enää nauratakkaan, kun aletaan lähteitä kyselemään. Minäkin haluaisin nähdä nämä "tutkimukset".

kyllä henkinen köyhyys annetaan anteeksi, jos tehä Rahhaa
Eihä Orava Koirakaan joudu hirvijahtiin

Henkinen köyhyys ei ole kiinni oppiarvoista tai lukeneisuudesta, vaikka en niitä tahdokaan muuten väheksyä. Henkinen köyhyys ei liioin liity älykkyysosamäärään tai asemaan sosiaalisessa hierarkiassa.

Pahimman laatuista henkistä köyhyyttä on se, ettei pysty kohtaamaan toista ihmistä tasavertaisena - antamaan hänelle sitä arvoa, joka jokaiselle yksilölle kuuluu.

Jos ei pysty kohtaamaan toisia, ei myöskään voi saada heiltä henkistä rikkautta. Siitä syntyy köyhtymisen kierre.

Lukekaa Jututuvan kirjoituksia niin näette, mitä henkinen köyhyys on pahimmillaan. Täällä jos missä henkisesti köyhät ovat hyvin edustettuina.

siinä yksi, ja hyvin edustaa.

Rikas ja Varakas on itse henkisesti köyhä, hänellä ei ole muuta mielenkiintoa kun paksu lompakko!

Henkinen köyhyys johtuu siitä kun ihminen ei luota itseensä , ei uskalla olla erilainen . Massan mukan on helppo vaeltaa eikä tarvitse selitellä kenellekään mitään , voi ns olla aivoton . Jos erottuu joukosta ,niin joutuu kaikkien silmätikuksi. Vain vahva ihminen pystyy elämää omilla mielipiteillään ja tavoillaan .läpi koko elämän. Minä olen pystynyt siihen ja aijon pystyä siihen myös loppuun asti.

Todistelet tämän tästä kuviteltua erinomaisuuttasi erilaisissa asioissa. Voi Sylva, oman itsen katsominen on kaikkein vaikeinta. Harhat oman itsen efinomaisuudesta ovat ottaneet vallan mielessäsi!

Sylva sinä olet todella henkisesti köyhä. Et uskalla tutustua erilaisiin ihmisiin, esim. nuoriin tai työttömiin, vaan haukut aina, vaikket tiedä elämästä yhtään mitään. Henkistä köyhyyttä on se, että itse elää omassa pienessä piirissään ja kuvittelee olevansa kaikkitietäväinen ja pelkää muita ihmisiä, jotka ovat esim. huonommassa osassa. Taidat pelätä sairaitakin.

Hengen köyhyydestä kertovat erityisesti TV:n ruoka- ja sisustusohjelmat. Mutta voisitko kertoa, mistä löytyvät mainitsemasi tutkimukset? Ja voisitko lisäksi rikkaana ja varakkaana hakeutua suomen oikeinkirjoituskurssille? Se antaa henkistä rikkautta mm. kirjallisen ilmaisun siinä ohessa kehittyessä.

Aloittaja: Urheiluasia, taidetapahtuma, mielipidekirjoitukset ja massailmiö ovat yhdyssanoja.

Olen köyhä, myös henkisesti, mutta kirjoittamaan olen oppinut.

Oletkin kehittänyt rikkaan persoonallisen tavan kirjoittaa suomen kieltä, mutta ei se mitään, massailmiö on myös oman yksilöllisyytensä perusteeton korostaminen.

Koitahan nyt sinäkin, kieliylikonstaapeli, oppia vihdoinkin se, että suomenkieli on yhdyssana.

Kaikesta huolimatta, Suomi on Suomi ja suomi on suomi.

Suomessa me suomenkieliset kirjoitamme suomen kieli, Lönnrötti on siis väärässä ja minä oikeassa, mutta älä suotta pyytele anteeksi, opiskele vaan lisää.