Samalla tavalla kuin E-Pohjanmaallakin - ollaan päissään.

Nautin keskustan hulinasta. Pimenevät syksyt kaupungissa ovat erittäin mieluisia. Lämmin tuulen puhallus ja pimeä saavat toisinaan saman fiiliksen kuin ulkomailla.

Istuttiin eräänä vuonna torin kupeessa ravintolan terassilla ja katsottiin auringon laskua. Tuuli puhalsi sopivasti kuuman kesän lämpöjä mereltä ja taivas oli lähes punainen. En ole kokenut Suomessa ikinä mitään niin ei suomalaista. Sen jälkeen olen aina koittanut nauttia Oulun syyskesästä.

Nyt kun on olypialaiset, niitä katsotaan. Pronssia keihäässä.

Jalometallissa.

Mökillähän sitä saunotaan ja soudellaan ja grillataan ja poimitaan välillä mustikoita...piipahdetaan Kiiminkipäivillä ja keihäskultaa ootellaan lauvantai-illalla...että siinä....

omalla raksalla kaikki vapaa-ajat.

Minä niin haluaisin,että olisi mökki tai edes asuntivoaunu jossain lintujen laulun keskellä.Että voisi kuunnella vain luontoa, päivänpaisteessa tai sateessa.

Kyllä pistää silmään se,että kukaan eí vietä iltaansa naapureiden , läheisten tai ystävien kanssa. Grillaillen tms. ja rupatellen, ja jospa jollakin vielä sauna,niin sitten senkin ilon mukaan ottaen- ja uimisen..

Eihän enää ole kellään mitään kerrottavaa kun asiat tiedetään ennenkuin niitä on tapahtunutkaan; nimittäin tietoliikenne on saanut tämän aikaan. Tämä on uutta aikaa ja tällä mennään; katsotaan telkkaria ja kirjuutellaan nettiin.

Multiksessa karavaanarihommissa. Leppoisaa turinaa ja kossu naukkuja sopivasti.

Perjantai-iltana oli sauna, pihvien grillausta ulkona ja ensimmäiset kynttilät sytytettiin hämärtyvälle pihamaalle. Lauantaina ja sunnuntaina kotiaskareita, ulkoilua ja lepäilyä. Maanantaina pirteänä sitten taas "sorvin ääreen."

Meillä leikataan nurmikko, siivotaan ja pestään pyykkiä. Ja tänä viikonloppuna valmistaudutaan myös koulun alkmiseen.
Illalla lasten mentyä nukkumaan, minä ja mieheni istumme vieretysten ja vietämme hetken hiljaisuuden vallitessa kahdenkeskistä aikaa.

Ikkunat päreiksi ja hulistaan.

Ihan nyt täytyy sanoa, että riippuu siitä, asuuko maalla vai kaupungissa. Maalla ihmiset ovat kotona ja tekevät puhdetöitä. Miehet veistelevät kirvesvarsia, puukonpäitä ja soppakauhoja. Moni osaa veistää puurokuppejakin.

Vastaavasti naiset tekevät käsitöitä. Kutovat, virkkaavat ja tekevät tykkimyssyjä ja pannulappuja, paikkaavat housuja ja Jussi-paitoja. Aika moni nainen valmistelee seuraavan päivän lounasta ja muita aterioita. Voivat he kutoa verkkojakin ja katiskoitakin rakentaa. Hyvin ovat taitavia. Matotkin kutovat itse.

Lapset siinä sillai nätisti ja sievästi kirmailevat ja leikkivät arvausleikkejä ja myöskin nurkkajussia. Viimeinen pari uunista ulos-leikki on myöskin suosittua. Joskus piilottavat avainta niin, että joudutaan kutsumaan lukkoseppä. Tosi kallis leikki ja sillai. Mustaa miestä ei monikaan tahdo enää leikkiä. Maalla lapset eivät huuda eikä kiljahtele. Vain kaupungin lapset ovat äänekkäitä. Ei kaikki. Maalla televisio on harvinainen. Aika kuluu muutenkin.

Kaupunkilaiset vain pelaavat kolikkopelejä ja lottoavat. Aika moni juo viinaa ja alkoholia. Kaupingissa viinaa saa kaupasta, maalla se on valmistettava itse. Hortoilevat yksinäisinä kaupunkien puistoissa ja kontaten etsivät neliapiloita. Sitten aamun tunteina laahustavat kotiin ja lojuvat sängyssä puolille päivin. Ei kai siinä muita eroja ole. Kuka mitenkin ja missäkin.

No jopas oli kaunottarella satu, varmaan jostakin Topeliuksen kirjasta.

Niiiiiiin........saman huomion Topeliuskin on varmaan tenyt ja sillai.

ehkäkentiies feisspuukisa??? =o

Meillä on nyt mitä ihanin ilta, aurinko paistaa, ei tuule, istutaan terassilla ja pelleillään ja grillataan. Ilman viinaa (huom.) me olemme sellainen porukka, että meille riittää syntymähumala. Tulin rauhoittumaan, kun nauroin niin paljon, että vatsa tuli kipeäksi, toiset jatkaa vielä.

HYVÄ!
Saisinpa olla yksi seeurassanne, -sillä en minäkään nauti viinaksia tippaakaan, mutta nautin elämästä, jo vanhuksena.

Viikonloppuna on aikaa lähteä järvelle muikkuverkkoja uittamaan. Ja jos huono tuuri käy, voi huomennaa olla täystyöllisyys. Ihan totta; sormen mittaista ahventa jos tikkautuu joka silmään, niin ....