Meilläpäin eräässä rivarissa joku vanhempi naisihminen huutaa isolla äänellä itselleen s...nan h...aa kesäisin oven ollessa auki. Lapsia kyllä asuu lähistöllä mutta ei kai kukaan ole traumoja saanut. Kukkiahan ne on ohdakkeetkin tässä ihmisen elon yhteisössä ja oppivatpa kohtaamaan erilaisuutta. Aidatkoon heikkohermot itselleen omia alueita, taloja ja perustakoon vaikka talotoimikuntia, jotka valitsevat sopivat ostajakandidaatit (oli radiossa tänään juttua, kuinka suuri merkitys naapurilla voi olla).

Yläkerrassa asuu norsu, joka aktivoituu iltaisin hiljaisuuden alkaessa. Samainen norsu käy WC:ssä useamman kerran yössä tehden tarpeensa todella äänekkäästi. Toinen naapuri pitää aina silloin tällöin karaokefestivaaleja pitkälle yöhön. Toinen naapuri (onneksi muuttanut pois) harrasti rumpujen soittoa aina, kun oli paikalla, eli kaikki arki-illat ja viikonloput. Lapset ravaavat porraskäytävässä äänekkääästi ja paiskovat huoneisto-ja ulko-ovia. Vanhemmat panevat jälkikasvuaan ruotuun kovaäänisesti. Porraskäytävässä ei osata kulkea hiljaa yöllä hiljaisuuden aikana. - Elämä on.

Mun naapuri paukuttaa keittiönkaappejaan niin, että rumpujen soittokin olisi jo mukavan kuullosta.

Ei kukaan lapsiaan rakastava vanhempi huuda lapsille eikä kiroile lasten kuullen. Lapsia täytyy kohdella kunnioittavasti ja kiroileminen ei tosiaan kuulu normaali-ihmisten jokapäiväiseen elämään. Jos perheessä on pieniä lapsia, kyllä kirosanat voi vaihtaa kauniimmiksi ilmaisuiksi, kuten voihan kukkanen, voi vitsi, voi jukra ja niin edelleen. Kuitenkin ne lapset sitten murrosiässä kokeilevat kirosanoja, mutta ne eivät jää pysyviksi, kun ne eivät kuulu perheen jokapäiväiseen elämään.

No voi hellan lettas! Sun jälkipolvesta tulee juuri tätä jonne-kansaa ja pullamössösukupolvea joka ensimmäisen kerran armeijassa tms. kokee käskyttämisen ja komentamisen laskee vetelät housuihin ja syö loppuelämän mielenterveyslääkkeitä.
Kyllä se kunnon kuri pitää olla ja ääntä korotetan tarpeen tullen.

Älä muuta viserrä.. Ääntä pitää kestää.

Niin tai sitten voi ostaa lipun mikä mikä maahan...
Äly hoi...

Kyllä näin on Alpo47, me asumme lapsien kanssa kerrostalossa jossa suurin osa asukkaista on eläkelläisiä. Olemme saanet tuta mitä se on, kerran pihapensaissamme oli joku syöpäläinen joka oli syönyt kaikki lehdet pensaasta, no taloyhtion hallituksen jäsen ( jolla ei ole sitä omaa elämää, ja vielä naisihminen) odotti minua ulko-ovella kun tulin töistä ja näytti minulle pensasta ja väitti ettei tuollaista jälkeä tee kukaan aikunen, vain lapset riipivät lehdet, ja katsoi minua syyttävästi, sanoin hänelle, että näyttää siltä kuin joku ötökkä olisi syönyt ne, siitäkös naapuri kimpaantui ja sanoi ettei tuota tee muut kuin lapset. No sittemmin asia paljastui todellakin jonkun öttiäisen tai toukan tuhotyöksi. Sitten samainen naapuri kadehti kun erityislapsemme haettiin kotipihasta koulutaksilla kouluun, alkoi semmoinen utelu ja tenttaus että miksi miksi ja kylläpä teillä on helppoa kun tuodaan kotipihalle mistään ei tarvitse huolehtia ( eipä niin, vammaiset ja erityislapset kun on niin helppo kasvattaa joooo) no sekin ongelma on nyttemmin ratkaistu muuttamalla asioita, ettei tarvitse hänen hävetä. Sitten minä en kuulemma tiedä mitkä on korkkarit koska kuljen useimmiten matalassa kengissä eli kesällä balleriinoissa ja talvella toppakengissä, kuljen myös liian tiukoissa farkuissa, eli mikään ei mene oikein putkeen.Sitten hän eräänä keväänä tuli kotiovellemme ja kysyi saako poliisi jututtaa lastamme, siihen vastasin että sekuvain tervetuloa, no ei ole kuulunut ainakan vielä, mutta pelotteluksihan se olikin tarkoitettu. viimeisin vaan ei vähäisin syytös on se, ettei talostamme asunnot mene kaupaksi sen takia kun perheemme asuu siinä. Tämä ihminen on kaiken kukkuraksi saanut kaikki muutkin ainakin naiset puolelleen, eipä tuo haittaa eipä tarvitse tyhjänpäiväisiä jaaritteluja kuunnella kun ei tarvi päivääkään enään sanoa. No sitten naapurin mies sanoo päivää ja muutaman sanan kanssani sillä seurauksella, että hänen vaimonsa katsoo minua hyvin vihaisesti eikä vastaa tervehdykseeni. En ole sinkku enkä eronnut enkä leski, vaan naimissa ja on ihan omakin ukkeli, en sen takia juttele hänen miehelleen, vaan ihan kohteliaisuuttani, nykyään en enää jää pitkiin porinoihin kenenkään kanssa, helpompaa asua omissa oloissan. Tällaista joissakin paikoissa tosiaan on, mutta olemme asuneet myös kerrostalossa jossa asiat olivat hyvin, jouduimme valitettavasti muuttamaan isompaan, emmekä tienneet tällaiseta mitään, no nyt on tämäkin nähty. Toivottavasti minulla jos vanhaksi elän niin on se kuuluisa elämä, ettei tarvitse tyhjästä repiä asiaa.

Yritä olla välittämättä näistä kyttääjä-arvostelijoista.
Tiedän itsekin erityslapsen äitinä, että suurta uteliasuutta herätämme naapureissamme.

Osa naapureistani on kysynyt vilpittömästi kuinka jaksan lapseni kassa, yksi naapurini taas ei voi sietää erilaisuutta.
No, hänen asennevammalle en mitään voi.

Sitä minä olen pohtinut kuinka pärjäisivät nämä, jotka vaativat umpi hiljaisuutta kerrostaloon,, ulkomailla suurkaupungeissa,
siellä kun kaupunki ei hiljene koskaan. Melu ja meteli tunkee joka paikkaan.

Ihan niin kuin omasta elämästäni lukisi. 90-luvun loppupuolella asuin rivarissa perheeni kanssa ja jäätynyt vanha viemäriputkikin oli meidän vika. Lapset kuulemma tukkivat vessapaperilla viemärin. Vessa vaan oli eri kerroksessa ja portaikkoon oli portit ikää heillä oli alle 2v, joten eivät olleet yksikseen tunkemassa sitä paperia pönttöön....sen kun mainitsin niin tämä isännöitsijäksi ristitty eläkeläinen sanoi tukoksesta tulleen perunoita, tarkemmin hän kuvaili sen olevan perunakeittoa (!! voi ristus!), nimesi vielä henkilönkin perheestämme kuka sinne heittää keitot. Tarkkaan siivilöi paskaputken se mies. Hullunkiilto silmissä ahdisteli kun ei muuta tekemistä ollut. Onneksi sitten joku toinen naapuri informoi m iten asia oikeasti oli. Eipä tullut kamalasti ikävä siihen taloon, vaikka muut naapurit mukavia olivatkin....
Pieniä esimerkkejä nuo, mut kaikkia sitä voi olla.

Siinäpä varsinainen putkimies :) kaikista parasta ois, ku joku joskus vetäis nuita tyyppejä pataan ja antais isänkädestä. Sais kerranki laittaa koko rahan eestä.

Lastensuojelulla ja kerrostaloasumisella ei o mitään tekemistä keskenään.Jos joku haluaa ruveta hankalaksi sillä on oikeus soittaa lastensuojeluun täysin asumismuodosta riippumatta.

Jotkut tykkää puuttua kaikkeen. Tuskin siinä lapsen ja perheen etu tulee ensimmäisenä mieleen. Vaikka pitäisi tulla.

Ken asuu ja muuttaa kerrostaloon tietänee, että siellä asuu noin 57 muutakin perhettä.
Kerrostalossa kuulee joskus koiran haukuntaa, koliikkivauvan itkua, hissi kulkee ,vettä lasketaan, ihan normi ääniä.

Jos lastensuojelu kävisikin katsomassa tilanteen ja toteaisi kaiken olevan ok, mitäs sitten ?
Naapuri saisi pitkän nenän.

Itseäni on piinannut harhainen yläkerran asukas, joka kuulee ääniä asunnostani vaikken ole paikkakunnallakaan.
Hän on nolannut vain itsensä näillä väitteillään ja muut asukkaan suhtautuvat häneen kuin höppänään.

Kyllä kerrostalossa voi asua lapsiperhekin, vammainen, vuorotyöläinen, kuka vain,
joka huolehtii omista asioista eikä naapurin tekemisistä .

Usein nämä jotka ovat vain ilkeitä ja elämäänsä kyllästyneitä kyttääjiä, uhkailevat isännöitsijällä, lastensuojelu ilmoituksella,,
Eivät he oikeasti toimi tehdäkseen mitään omalla nimellään.

Näitä asennevammaisia vain riittää !!!

Omassa asunnossaan, kerrostalon ikkunan vieressä voi istua, samoin parvekkeella ja katsella ulos, se ei ole kyttäämistä. Onneksi meillä on rauhallinen kerrostalo, täällä ei kukaan häiritse ketään.

Normaalielämisen äänet eivät haittaa. Kaikki vain eivät vielä hallitse hiljaisuuden aikaa, klo 22 - 07 yleensä, jolloin ei soiteta musiikkia äänekkäästi, ei pidetä bileitä, ei paukuteta ovia ja käytävässäkin liikutaan äänettömästi.

Mutta kun töminä alkaa juuri hiljaisuuden alkaessa - tietoista kiusaamista ! Mutta sinne jääköön, mokomat. Ja niin kauniisti yritetään hymyillä pihan poikki kulkiessa, mokomat !

Asun itse yli 80 vuotiaassa kivikerrostalossa jossa alunperin puulattiat. Siihen päälle laminaattiparketti niin johan kopisee ja tömisee vaikka kaukosäädin tipahtaa vahingossa lattialle ja kun viikonloppuna vedetään vuodesohda varavuoteiksi niin taas jotain isoa möykkää ja nirskutusta

Normaalijärkinen ja ymmärtävä ihminen pystyy asumaan kerrostalossa ilman mitään ongelmia.
Jos ei kerrostalon säännöt kelpaa pitää mennä mökästämään muualle.
Kyllä vika on siinä yhdessä asujassa eikä koko kerrostalon väessä.

Meidän yläkerrassa asuu norsu joka ravaa "kantapääkävelyä" ja soittaa pianoa.
Ei kyllä pianokaan ole kerrostalosoitin. Pitää tajuta jo kerrostaloon muuttaessa,että osaa elää rauhallista elämä. Se rauha on ilo kaikille. Vastakohtana jos kaikki kiroilee ja meluaa niin on yhtä helvettiä.

Normaalin kerrostalo asumiseen kuuluu lapset,vanhukset,opiskelijat,työssäkävijä,työttömät,liikuntavammaiset ja myös pikkuporvarit. Mutta ikkunoista kyttääjiä en ole nähnyt. Joskus on joku istuskellut etuoven vieressä olevalla penkillä siis tupakalla, mutta ei minun ikkuna alla. Ikäloppu olen ja lapsuuteni asuin omakotitalossa ja sen jälkeen kerrostalossa. Ja ihan oikeasta sanomisesta ei pidä kenenkään suuttua.

Uhkaa vuokrata kerrostalo-osakkeesi maahanmuuttajille, jollei ahdistelu lopu. Näin saat ihan varmasti nämä umpisuomalaiset hiljaiseksi.