Hae sivustolta
- Täsmähaku
Blogit
Veikko Ervasti on syntyperäinen oululainen. Hän on koulutukseltaan maantieteilijä-biologi. Työuransa hän teki Toppilan lukiossa biologian ja maantieteen lehtorina ja oppilaanohjaajana sekä viimeiset kahdeksan vuotta lukion rehtorina. Henkilöhistoriasta löytyy urheilutaustaa niin OLS:n jääpallojoukkueesta 1962-1970 kuin Oulun Verkkopalloseuran puheenjohtajana toimimisesta 1990-luvulla. Hän toimi pitkään opettajien ammattiyhdistysliikkeessä monissa eri tehtävissä mm. Oulun Opettajien Ammattiyhdistyksen puheenjohtajana 10 vuotta. Hän on ollut kaupunginvaltuutettu (vihr) vuodesta 1985 alkaen ja tällä hetkellä hän
on valtuuston 1. varapuheenjohtaja.
Koulutuksesta johtuen ympäristönsuojelu ja maantiede kiinnostavat eniten mutta myös urheilu ja kulttuuri.
Kirjoittaminen on aina ollut lähellä sydäntä. Siksi hän on ollut WSOY:n oppikirjailijana - lähinnä lukion maantieteen oppikirjoja vuodesta 1984 lähtien. Tietynlaista ammattijärjestötoimintaa edustaa toimiminen Suomen Tietokirjailijat ry:n Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun aluevastaavana.
Kalevan mielipidepalstalla on kirjoiteltu vähän niitä sun näitä turpeesta energianlähteenä. Olen hämmästellyt keskusteluun osallistuneen kansanedustajan intoa puolustella turvetta. Monet hänen ”teesinsä” ovat kuin suoraan Vapon esitteistä. Tällaista intoa on yleensä ollut erityisesti keskustapuolueen ja kokoomuksen kansanedustajilla – sikäli mikäli ovat ydinvoimakiihkoltaan ehtineet. On varmaan syytä palauttaa mieleen turpeeseen liittyviä faktoja.
Ensinnäkin turve on fossiilinen polttoaine; onhan se muodostunut kasvijäänteistä aivan kuten rusko- ja kivihiili. Turpeen poltto kiihdyttää ilmastonmuutosta, koska silloin vapautuu kierrosta poistunutta varastoitunutta hiiltä. Kyseinen hiili on kertynyt soihin 5 000-10 000 vuoden ajan. Jääkauden jälkeen turvetta on muodostunut keskimäärin alle 1 mm vuodessa.. On merkittävää, että turvetta kertyy vain luonnontilaisille turvemaille.
Turveteollisuus vihjailee, että uutta turvetta muodostuu enemmän kuin sitä käytetään. Tutkimuksen mukaan (Turunen 2008) turpeen hiilivaraston on arvioitu vähentyneen ainakin 70 miljoonaa hiilitonnia vuosina 1950-2000. On muistettava, että suurin osa turpeenottoalueista ei ikinä palaudu soiksi ja palautuessaankin uuden suon muodostumiseen kuluu vähintään 5 000 vuotta.
Vapo hehkuttaa – myöskin kansanedustaja on astunut loukkuun – turvetuotantoon riittävän vain 2 % Suomen suopinta-alasta eli noin 200 000 ha. Vapo käyttää pohjalukuna 10 miljoonan hehtaarin suopinta-alaa, joka on maamme alkuperäinen suopinta-ala 50-luvulta. Todellisuudessa turpeen ottoon soveltuvaa alaa on arvioitu Suomessa olevan vain 260 000 hehtaaria. Siis turveteollisuus hamuaa käyttöönsä lähes kaikkia soveltuvia soita. Ikivanha väite, että Suomen turvevarat olisivat suuremmat kuin Pohjanmeren öljyvarat, ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Todelliset hyödyntämiskelpoiset turvevarat ovat vain pieni osa Pohjanmeren öljyvaroista.
Usein kuultu väite on, että turveteollisuuden kuormitus on vain 1 % vesistöjen kokonaiskuormituksesta. Ravinteiden (fosfori, typpi) kokonaiskuormituksesta vesistöihin turpeen oton osuus onkin 1 %. Miksi sitten mökkijärvien asukkaat valittavat? Turpeen haitallisimmat vesistöpäästöt liittyvät kuitenkin kiintoaineksen eli orgaanisen aineksen päästöihin. Juuri tämä orgaaninen aines muodostaa mökkijärvien rannoille kertyvän turvelietteen. Orgaaninen aines aiheuttaa vesistöissä happikatoa, mikä puolestaan vapauttaa pohjaan kertynyttä fosforia ja siten koko vesistö rehevöityy.
Turvealan suoraan työllistävä vaikutus on muutamia tuhansia henkilöitä. Alan kaksi suurta toimijaa, Vapo ja Turveruukki, eivät vastaa turpeen nostosta vaan urakoitsijat, jotka kantavat sääriskin ja taloudelliset riskit. Uusiutuvien polttoaineiden työllistävät vaikutukset ovat selvästi suuremmat kuin turpeen työllistävät vaikutukset.
Luonnonsuojeluliitto tiivistää viiteen kohtaan, miksi turpeen energiankäytöstä pitää luopua:
Oulun kaupungille ja maakuntaliitolle on yllä olevissa viidessä kohdassa pureksimista enemmän kuin tarpeeksi. Molemmathan kuvittelevat, että turvetta voidaan polttaa jopa vuosikymmeniä eteenpäin.
Kahtalaista tapahtuu turverintamalla: nykyinen kansanedustaja puolustelee turveteollisuutta sen omilla teemoilla ja ex-poliitikko, ministeri Iiro Viinanen sai Suomen luonnonsuojeluliiton ympäristöavauspalkinnon rohkeudestaan kritisoida turvetuotannon vesistövaikutuksia.
Jospa kuitenkin otetaan mallia Iirosta ja uskotaan häntä! On aina hienoa, että poliitikko herää myöhään kuin ei koskaan. Jospa nykypoliitikot hankkisivat faktatietoa muualtakin kuin taloudellisilta toimijoilta.
