Hae sivustolta
- Täsmähaku
Blogit
Veikko Ervasti on syntyperäinen oululainen. Hän on koulutukseltaan maantieteilijä-biologi. Työuransa hän teki Toppilan lukiossa biologian ja maantieteen lehtorina ja oppilaanohjaajana sekä viimeiset kahdeksan vuotta lukion rehtorina. Henkilöhistoriasta löytyy urheilutaustaa niin OLS:n jääpallojoukkueesta 1962-1970 kuin Oulun Verkkopalloseuran puheenjohtajana toimimisesta 1990-luvulla. Hän toimi pitkään opettajien ammattiyhdistysliikkeessä monissa eri tehtävissä mm. Oulun Opettajien Ammattiyhdistyksen puheenjohtajana 10 vuotta. Hän on ollut kaupunginvaltuutettu (vihr) vuodesta 1985 alkaen ja tällä hetkellä hän
on valtuuston 1. varapuheenjohtaja.
Koulutuksesta johtuen ympäristönsuojelu ja maantiede kiinnostavat eniten mutta myös urheilu ja kulttuuri.
Kirjoittaminen on aina ollut lähellä sydäntä. Siksi hän on ollut WSOY:n oppikirjailijana - lähinnä lukion maantieteen oppikirjoja vuodesta 1984 lähtien. Tietynlaista ammattijärjestötoimintaa edustaa toimiminen Suomen Tietokirjailijat ry:n Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun aluevastaavana.
Pari vuotta sitten kysyin kirjoituksessani: ”Entäpä jos Nokia ja muu korkea teknologia hiipuvat?” Nyt ei enää ole kyse hiipumisesta, kun 500-600 nokialaista sanotaan irti – aiemmista irtisanomisista ei ole vielä toivuttu. Vaikutukset alihankkijoihin näkyvät sitten aikanaan. Varmaankin satoja työntekijöitä joutuu lähtemään. Oulu tarvitsee uuden kokonaisvaltaisen suunnan.
Ratkaisu löytyy maailmanlaajuisista megatrendeistä, johon Oulun pitää reagoida viimeistään nyt eikä vuosien päästä. Olisi pitänyt reagoida jo vuosia sitten. Yritin muutama vuosi sitten esittää, että Oulun pitää julistautua Freiburgin (Saksan ekologinen pääkaupunki!) esimerkin mukaisesti Suomen ekologiseksi pääkaupungiksi ja lähteä reivaamaan elinkeinoelämänsä keihään kärkiä Freiburgin tavoin. Puhetta ”kuuroille” korville! Se sentään lohdutti, että pari merkittävää virkamiestä oli täsmälleen samaa mieltä.
Megatrendit uhkaavat koko maapalloa ja koskettavat kaikkia ihmisiä. Maapallon edelleen kasvava väestö kuluttaa liikaa luonnonvaroja; köyhyys maailmanlaajuisesti –ja meilläkin? - on kasvussa, ilmaston lämpeneminen on uhkaavin megatrendi, puhdas vesi on monilla alueilla kriittisin luonnonvara, luonnon ja lajien monimuotoisuuden hupeneminen, ruuan kallistuminen ja energiakriisi.
Edellä mainituista aineksista luulisi olevan helppoa löytää Oulun uusi kehityssuuntaus: ekologian ja ympäristöteknologian käytännön sovellutukset (fiinimmin cleantech). Oululla on siihen jo monia hyviä edellytyksiä puhumattakaan kauniista kestävän kehityksen ja ilmaston lämpenemisen strategioista, jotka ovat hyvin laadittuja – mutta käytännön toteutukset ja tavoitteet ovat ”hukassa”.
Viime aikoina on eri tahoilta sadellut neuvoja, mihin kaikkeen sitä Oulun pitäisikään tarttua. Vaarana on voimien hajottaminen. Mielestäni Nokia on opettanut sen, että yksi keihään kärki ,hitech, ei riitä, vaan tarvitaan 2-3 kohtuullista keihään kärkeä. Oululla on 1-2 vuotta aikaa. Sinä aikana olisi löydettävä Nokian ”korvaajat”. Näyttää siltä, että herra ”Eeloppi” syöttää Nokian makupaloina Microsoftille. Nokian todelliset omistajat, jenkkieläkeyhtiöt, eivät ole kiinnostuneita Oulusta – vaan tuotoista.
Ekologia ja ympäristöteknologia ovat maailman ongelmia ajatellen varma valinta. Näihin mahdollisuuksiin on tartuttava. Tämä sisältää osaltaan myös maatalouden lähi- ja luomutuotannon todellisen hyödyntämisen. Uuden Oulun maantieteellisesti laajalla alueella siihen on erinomaiset mahdollisuudet. Luomu- ja lähituotannon kehittämisellä ja suosimisella varaudutaan siihen, että maailmanmarkkinoilta ei loputtomasti riitäkään halpoja elintarvikkeita. Jospa keskustapuolueen uusi puheenjohtaja saa vanhoillisen puolueensa silmät avautumaan.
Oulun haasteet ovat selkeästi koventuneet. Nyt tarvitaan freiburgilaista rohkeutta tarttua haasteisiin. Vanhan kiinalaisen käsityksen mukaan kriisit sisältävät uhkia, mutta myös mahdollisuuksia – teitä uuteen. Keskeisillä virkamiehillä ja päättäjillä on avainroolit matkalla uuteen.
