Hae sivustolta
- Täsmähaku
Blogit
Veikko Ervasti on syntyperäinen oululainen. Hän on koulutukseltaan maantieteilijä-biologi. Työuransa hän teki Toppilan lukiossa biologian ja maantieteen lehtorina ja oppilaanohjaajana sekä viimeiset kahdeksan vuotta lukion rehtorina. Henkilöhistoriasta löytyy urheilutaustaa niin OLS:n jääpallojoukkueesta 1962-1970 kuin Oulun Verkkopalloseuran puheenjohtajana toimimisesta 1990-luvulla. Hän toimi pitkään opettajien ammattiyhdistysliikkeessä monissa eri tehtävissä mm. Oulun Opettajien Ammattiyhdistyksen puheenjohtajana 10 vuotta. Hän on ollut kaupunginvaltuutettu (vihr) vuodesta 1985 alkaen ja tällä hetkellä hän
on valtuuston 1. varapuheenjohtaja.
Koulutuksesta johtuen ympäristönsuojelu ja maantiede kiinnostavat eniten mutta myös urheilu ja kulttuuri.
Kirjoittaminen on aina ollut lähellä sydäntä. Siksi hän on ollut WSOY:n oppikirjailijana - lähinnä lukion maantieteen oppikirjoja vuodesta 1984 lähtien. Tietynlaista ammattijärjestötoimintaa edustaa toimiminen Suomen Tietokirjailijat ry:n Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun aluevastaavana.
Oulussa tuskaillaan Nokian viimeisimmän irtisanomismäärän takia: 700 korkeasti koulutettua osaajaa kylmästi ulos. Irtisanomislukujen takana on monenlaisia henkilökohtaisia tragedioita. Heijastusvaikutukset ulottuvat alihankkijoihin ja Oulun kaupunkiin. Kaupunginjohtaja Pennanen jo pelotteli veroprosentin nostolla. On syytä kysyä, mikä on Nokian ja yleensä suuryritysten yhteiskuntavastuu.
Euroopan komissio on määritellyt yhteiskuntavastuun olevan sitä, että yritykset sisällyttävät vapaaehtoisesti yhteiskunnallisia ja ympäristöön liittyviä näkökohtia liiketoimintaansa ja vuorovaikutukseen sidosryhmien kanssa. Kansalaisliikkeet varmaan määrittelisivät yhteiskuntavastuun huomattavasti tiukemmin. Oleellista on se, että Nokia ja monet muut kansainväliset suuryritykset näyttävät pääsääntöisesti kuuntelevan osakkeenomistajien ääntä. Eli rahallinen tulos on tärkeintä – ei suinkaan työntekijät tai muut sidosryhmät.
Jos tarkastellaan Nokiaa ja sen toimia yhteiskuntavastuun tiimoilta, niin esimerkit eivät kovinkaan mairittelevia ole. Nokia on Suomessa ja Oulussa lopettanut oman tuotannollisen toimintansa hyvin pitkälle ja siirtänyt sitä halvemman työvoiman maihin. Saksassa Bochumin tehtaan lopetus maksoi ”maltaita” Nokialle. Siellä oli pakko näyttää yhteiskuntavastuuta. Mutta entäpä Salossa ja Oulussa?
Ainakin Oulun osalta Nokia on ollut lähes hiiren hiljaa. Oulun kaupunki on lähes kaikessa kanssakäymisessä todella nöyrää poikaa Nokian suuntaan. Kaikki Nokian toiveet on toteutettu hämmästyttävällä nopeudella ja nöyryydellä. Olisi korkea aika kuulla, miten Nokia toteuttaa yhteiskuntavastuuta Oulussa.
Nokia ja yleensä yritysmaailma ajattelee itsestään selvyytenä, että veronmaksajat kustantavat ilmaiseksi tarvittavan infrastruktuurin, työntekijöiden koulutuksen ja huolehtivat pitkälle terveydenhuollon ja asumisen puitteista. Ei voi olla moraalisestikaan oikein, että vastuuta yhteiskunnan toimivuudesta, kustannuksista ja tulevaisuudesta kantavat vain kuntalaiset ja paikkakunnalla toimivat muut yritykset. Nokian omistajat katsovat voivansa vapaasti päättää, jatkavatko ne tuotantotoimintaansa ja työllistämistä Oulussa ja Salossa.
Nokian on omassa tiedottamisessaan hämärtänyt yhteiskuntavastuun epämääräiseksi yritysvastuuksi. Kyseessä on ylimalkainen sanahelinä, joka ei oikeastaan kerro Nokian sitoutumisesta juuri mihinkään. Kaikki yritykset pyrkivät antamaan itsestään kiillotetun kuvan: meillä on eettisiä arvoja ja teemme työtä yhteisvastuuprojektin kehittämiseksi. Niinpä niin! Paljon sanoja, mutta löytyykö todellisia tekoja.
Oulussa odotellaan Nokian todellisia tekoja yhteiskuntavastuun osalta. Odotellessamme toivottakaamme Jolla tervetulleeksi Ouluun.
