ENERGIAOPPIA TANSKASTA

Oulun kaupunginhallitus vieraili kesäkuun alussa Tanskassa, Kööpenhaminan alueella ja Lollandin saarella.. Vierailu oli kaikin tavoin onnistunut: niin järjestelyiltään kuin anniltaan. Erityisesti se oli opettavainen. On turha luulla, että muualla Euroopassa ei osattaisi tehdä hyviä, ennakkoluulottomia ratkaisuja. Kyllä Euroopan älykkäimmän kaupungin kannattaa ottaa oppia tanskalaisista. Erityisesti tämä koskee energia-asioita – nimenomaan uusiutuvien energioiden monipuolista testausta ja käyttöä, joihin kaupunginhallitus tutustui Lollandissa.

Lolland on Tanskan neljänneksi suurin saari, joka sijaitsee Kööpenhaminasta kaakkoon noin 150 km:n etäisyydellä. Saari on 58 km pitkä ja 20 km leveä; asukkaita on lähes 70 000. 90-luvulla suurin työnantaja, Nakskovin telakka, ajautui konkurssiin.  Telakkatyön romahdettua saaren muutkin työnantajat joutuivat vaikeuksiin, ja työttömyys nousi jopa lähelle 40 prosenttia.

Oli otettava uusi suunta ”vihreään” teknologiaan. Saarelle laadittiin strategia nimeltään Community Testing Facilities (CTF), joka on uusiutuvien energioiden kansainvälinen alusta testaus- ja demonstraatiohankkeille. Lollandissa on kolmikantasysteemi (triple helix), jossa ovat mukana julkinen sektori (kunta), yksityinen sektori (yritykset) ja tutkimus (yliopistot, korkeakoulut). Kolmikanta on toiminut erinomaisen hyvin. Erityisesti korostettiin kunnan aktiivista roolia. Keskeisiä hankkeita ovat tuulienergian hyödyntäminen, yhä suurempien myllyjen suunnittelu, biomassan hyödyntämismahdollisuudet, biopolttoaineiden käytön kehittäminen, aurinkoenergian hyödyntäminen ja vetytekniikan kehittely pieniin kaukolämpölaitoksiin (CHP-laitoksiin).

Lollandin sähköomavaraisuus on noussut yli sadan prosentin ja yli 90 % saaren energiasta saadaan tuulivoimasta. Saaren ja merialueen tuulipuistoissa on yli 600 tuulimyllyä. Niinpä tuulivoiman osuus uusiutuvasta energiasta on 91 %, biomassan 4 %, jätteiden 4 % ja biokaasun yksi prosentti. Lolland on pieni asukasluvultaan, mutta sen merkitys uusiutuvan energian hyödyntäjänä ja kehittäjänä on huomattava. Saari onkin valittu yhdeksi EU:n kestävän energian kunnaksi.

Kaksi mielenkiintoisinta kokeiluasteella olevaa ratkaisua Lollandissa olivat levien käyttö jätevesien puhdistuksessa ja vety /polttokennotekniikan kehittely. Tanskan maatalous on tunnetusti erittäin voimaperäistä mm. lannoitteita käytetään paljon. Seurauksena on ollut sisävesien ja rannikkoalueiden rehevöityminen. Jäteveden puhdistuksessa yritetään saada talteen ja uudelleen kierrätettäväksi fosfaatit, nitraatit ja kalium. Näistä fosfaatit on kriittisin, koska maankuoren fosfaattivarat ovat loppumassa. Siksi olisi tärkeää saada fosfaatit takaisin kiertoon.

Tulevaisuudessa merkittävä prosessi tulee olemaan tuuli- ja aurinkoenergian käyttö vedyn valmistamiseen. Tuulimyllyt pyörivät silloinkin, jolloin sähkön tarve on vähäisempää ja halvan sähkönhinnan vuoksi sitä ei kannata myydä. Sähkövirran avulla Lollandissa hajotetaan vettä ja saadaan vetyä ja happea. Happi käytetään hyväksi jätevesipuhdistamon prosessissa.  Tankkeihin varastoitu vety käytetään päiväsaikaan talojen lämmitykseen, ja ylimääräinen sähkö myydään valtakunnan verkkoon.  Vetyä hyödynnetään hajautetussa kaukolämpöjärjestelmässä mikro CHP-verkossa. Tällä hetkellä verkkoon kuuluu 35 taloa, ja kokeilua on tarkoitus laajentaa.

Tuuli- ja aurinkosähkön tuotannon pullonkaulana on ollut se, että sähköenergiaa saadaan vain silloin, kun tuulee tai on valoa. Siksi tuuli- ja aurinkosähköä pitää pystyä varastoimaan tai sitä pitää pystyä muuntamaan myöhemmin käytettäväksi. Lollandin vetyprojekti on hyvä esimerkki huolimatta siitä, että hyötysuhde ei ole vielä kovin hyvä.

Muita Lollandin alueen uusiutuvan energian hyödyntämishankkeita on biomassa käyttö mikro CHP-laitoksia – polttoaineina oljet ja puuhake. Biokaasua tuotetaan alueella eläinten lannasta, oljista ja jätevihanneksista. Myös bioetanoli ja biodieseliä kehitellään. Aaltovoimaakin kokeillaan. Uusin innovaatio on levien kasvatuskokeilut. Leviä voidaan käyttää energian tuotantoon mädättämöissä.

Oleellista on se, että kuntalaiset itse ovat voineet vaikuttaa energia-asioiden eteenpäinviemiseen. On aidosti motivoivaa, kun tavallinen kotitalous voi säästää energiaa ja myydä sitä valtakunnan verkkoon. Niinpä asukkaita kiinnostaa kestävä kehitys ja sen käytännön sovellutukset – varmaan enemmän kuin useimpia suomalaisia ja oululaisiakin.

Lollandista on syytä ottaa oppia. Oulu ei voi monestakaan syystä roikkua pitkään keskitetyssä turpeen poltossa, koska tulevaisuus on Lollandin esimerkin tavoin hajautetussa uusiutuvien energioiden käytössä. Oulun energian on lähdettävä aivan uusille urille ja sille on osoitettava velvoite kehittää uusiutuvia energioita. Ensimmäinen kohde voisi olla Hiukkavaaran alue, josta pitää kehittää aito ekologinen kaupunginosa.

Oulussa tarvitaan Lollandin tavoin todellista ”Pelle Pelottoman” kokeiluhenkeä energia-alalla. Lollandin CTF-toimintamallin projektijohtaja Leo Christensen, joka kävi esitelmöimässä Oulun ilmastokonferenssissa, vastasi hienosti kysyessäni hänen motiivejaan tehdä tällaista työtä: ”Teen tätä työtä lasteni ja lastenlasteni takia, jotta heillä olisi parempi maailma asua”. Eli hänellä oli aito kestävän kehityksen idea työnsä taustalla.

Ottaako Oulu oppia Lollandista?