Brändityö on ovela tapa tehdä strategiaa

Julkiset organisaatiot ovat ryhtyneet innokkaasti virittelemään brändejään.
Muistelen, että Viro tekaisi oman brändikirjansa noin 5 vuotta sitten. Viron brändiä avattiin paljon kuvilla, siis visuaalisin esimerkein siitä, millaista kuvaa maasta halutaan näyttää tai millaisena se halutaan nähdä. Se oli siis selkeästi mainetyötä.
Samaan tapaan Rovaniemen kaupungin selkeä brändityö parin vuoden takaa tuo vahvan visuaalisen mielikuvan nuorekkaasta ja leikkisästä kaupungista.
Oulun kaupungin vastaavassa työssä ei ole vielä kuvat paljoa vilkkuneet. Noin vuosi sitten oli kansalaiskyselyn lähtökohtana toki valokuvia, mutta muutama mielikuvamallin pohjaksi otettu sterotyyppinen kuva ei liinkittynyt konkreettisesti oululaiseen todellisuuteen. Sen jälkeen ei ole Oulun kuvaa ainakaan isoon ääneen tältä pohjalta mietitty.
Oulussa sen sijaan ovat monet työryhmät keskustelleet Oulun brändistä, maineesta, ja sen todellisista rakennuspalikoista ja siitä, mitä parempaa niistä voisi rakentaa. Työ on siis painottunut enemmän verbaalisesti kuin visuaalisesti luotuihin mielikuviin.
Samaan tapaan on valmistunut Suomen brändityöryhmän raportti.
Meillä siis kootaan sopivat työryhmät eri eliiteistämme ja miettimään, mitä pitäisi tehdä. Luomuviljelijä sanoo, että suomalaisen kannattaa viljellä luomua. Kauppias sanoo, että kauppapaikoille on varattava tilaa. Ja niin edelleen. Ja kun meillä sanaan on opittu luottamaan, niin onhan se paljon jykevämmin ohjaavaa kuin kuvat näteistä maisemista ja reippaista ihmisistä ja niitten väritykseen sopivat fontit ja graafiset ohjeet.
Kai tämä voi olla aivan yhtä hyvä tapa tehdä strategiaa kuntiin ja valtioille kuin
perinteisemmätkin menetelmät. Edustuksellinen demokratia on ilmeisesti tylsää, jäykkää eikä kaikkinensa viime aikoina toiminut mieluisalla tavalla. Vai mitä gallupit tänään sanovat?