Hae sivustolta
- Täsmähaku
Blogit
Ev.lut. kirkossa työskentelevät bloggaavat yhteiskunnasta, etiikasta, kirkosta, elämästä - omilla nimillään ja arvoillaan.
Kirjoittajina esiintyvät vaihtelevasti eri alojen ammattilaiset.
Blogi tarjoaa avoimen kanavan ja mahdollisuuden pohtia elämänilmiöitä eettisesti ja moraalisesti. Myös lukijat voivat kommentoida uutisaiheita ja blogistien näkemyksiä.
Yllä oleva otsikko oli aamun uutisten yksi keskeinen laajan kerronnan kohde. Ylen uutisten mukaan opettajaksi opiskelevat katsovat, että suomalaisesta koulusta tulisi poistaa uskonnon opetus ja sen sijalla tulisi ottaa mm mediataitoja, viestintää ja vuorovaikutusta sekä elämänhallintaa.
Mielenkiintoinen avaus opettajaopiskelijoilta, joskin hyvin linjassa aikamme uskonnottomuutta korostavan ajattelun kanssa. Yleinen keskustelu näkee uskonnon yhteiskunnallisen elämän kannalta kehällisenä ja vain rajatulle ryhmälle kuuluvana. Toki pidempään on jo puhuttu siitä, että kirkon tulisi ottaa uskonnonopetus hoteisiinsa. Ja näinhän tosiasiassa on jo pitkään ollutkin. Seurakuntien lapsityö, perhekerhot ja vaikkapa rippikoulut ovat juuri tätä työtä. Kirkko opettaa siitä, mitä usko merkitsee.
On kuitenkin kokonaan toinen kysymys asettaa vastakkain uskonnonopetus ja vaikkapa mediataidot tai elämänhallinta. Noita opettajaopiskelijoiden tarjoamia korvaavia oppiaineita ei ole syytä mitenkään väheksyä. Niillä on oma paikkansa. Uskonnonopetus on kuitenkin nähtävä nykyisen uskonnonvapauslainkin myötä vahvasti yhteiskunnallisena asiana.
Kristillinen usko on koko länsimaisen eettisen ajattelun yksi keskeinen kulmakivi. Otettakoon esimerkiksi ns. Jeesuksen kultainen sääntö ”mitä haluat ihmisten tekevän sinulle, tee sinä se heille”. Tämän saman ajattelun me löydämme vaikkapa 1700-luvun kuuluisalta filosofilta Immanuel Kantilta. Hän puhui kategorisesta imperatiivista, joka korostaa jokaisen ihmisen toiminnan vaikutuksia toisen kannalta. Sama ihmisyyden ajattelu löytyy myös monien läntisten sivistysvaltioitten perustuslakien sisältä.
Uskonnon opetuksessa on siis kyse paljon muustakin kuin vain kirkon historiasta ja opetuksesta. Siinä on kyse länsimaisen yhteiskunnan perusteita. Siinä on kyse siitä eettisestä ajattelusta, joka on muokannut ajatteluamme. Meillä jokaisella on tiedossa lähialueillakin yhteiskuntia, joissa uskonto on eristetty yhteiskunnasta. Se on johtanut nopeaan yhteiskunnalliseen rappioon.
Uskonnossa on kyse myös omasta historiastamme. Tästä oivallisen ajatuksen puki sanoiksi Kenraali Adolf Ehrnrooth: "Kansakunta joka ei tunne historiaansa, sillä ei ole myöskään tulevaisuutta.”
MATTI PIKKARAINEN
Oulun tuomiorovasti
Kommentit
Jeesuksen kultainen sääntö on ollut olemassa jo kauan ennen kuin Jeesus sitä uuden testamentin mukaan ihmisille opetti. Sama sääntö esiintyy myös lähes kaikissa muissa valtauskonnoissa, mutta ei tarvitse olla uskovainen elääkseen sen mukaan. Itse asiassa ainakin itse ajattelisin ihmisen olevan moraalisempi, jos hän haluaa elää hyvin omasta tahdostaan, eikä pelosta siihen, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, liittyen.
Minä haluaisin tietää, mitkä lähialueen yhteiskunnat ovat kokeneet uskonnon eristämisen ja sitä seuraavan romahduksen. Kotoisessa Suomessa on ainakin kohdattu paljon pahaa hyvinkin uskonnollisissa yhteiskunnissa, tuoreimpana vanhoillislestadiolaisten parissa. Samaten lännessä katolilaisten keskuudessa.
Se, haluaako elää uskonnon mukaan, on jokaisen ihmisen oma valinta, ja lasten kohdalla vanhemmat loogisesti vaikuttavat valintaan ja siihen, mitä lapselle opetetaan. Minä en kuitenkaan verorahoillani halua tähän opetukseen osallistua. Miksei vastuu opetuksen annosta olisi vanhemmilla ja kirkolla?
Tätä kantaa opiskelijoista edustaa onneksi vain vähäinen, mutta äänekäs viherkommunistiset ääriainekset, joita samaa aatesuuntaa olevat toimittajat tukevat..
Mahtavaa