Hae sivustolta
- Täsmähaku
Blogit
Ev.lut. kirkossa työskentelevät bloggaavat yhteiskunnasta, etiikasta, kirkosta, elämästä - omilla nimillään ja arvoillaan.
Kirjoittajina esiintyvät vaihtelevasti eri alojen ammattilaiset.
Blogi tarjoaa avoimen kanavan ja mahdollisuuden pohtia elämänilmiöitä eettisesti ja moraalisesti. Myös lukijat voivat kommentoida uutisaiheita ja blogistien näkemyksiä.
Eilen sunnuntaina vietimme Kastellin kirkossa kaksi konfirmaatiomessua, ensimmäinen alkoi klo 10 ja toinen klo 14. Ensimmäisen konfirmaation nuoret saapuivat kirkolle klo 9 ja toisen klo 13. Olimme edellisenä päivänä eli lauantaina harjoitelleet miten konfirmaatiossa käyttäydytään, kuinka tullaan alttaritasanteelle, miten polvistutaan alttarikaiteen ääreen ja miten poistutaan ryhmänä takaisin kirkonpenkkiin.
Molemmissa tilaisuuksissa kirkko alkoi täyttyä nopeasti. Albapukuiset nuoret odottelivat malttamattomina tilaisuuden alkua. Ja sitten se hetki koitti, kanttori aloitti virren ja ristikulkue lähti liikkeelle. Näin alkoi konfirmaatiomessu. Ja kaikki meni niin kuin ajateltu ja suunniteltu.
Olimme rippileirillä Kuusamossa, Juuman leirikeskuksessa. Ennen leiriaikaa emme ehtineet paljoakaan kokoontumaan. Ryhmä ei ollut tiivis, vaan hajanainen joukkio eri puolilta Oulua. Mutta leirillä ryhmä kiinteytyi, muodostui kokonaisuudeksi. Ryhmään mahtui erilaisia persoonia, ajattelijoita ja toimijoita.
Paras muisto leiristä on tuohuskynttilämeri iltahartaudessa. Se, miten valon määrä kasvaa pimeässä huoneessa laulun aikana. Kun eilen katselin albapukuisia nuoria, olin onnellinen että sain kulkea heidän kanssaan pienen matkan. Anna-Mari Kaskinen toteaa runossaan: ” Tahtoisin toivoa sinulle jotakin oikein hyvää, enkelin siipien havinaa ja iloa, onnea syvää”. Kaikkea hyvää ja siunausta elämääsi, hyvää matkaa!
JUHA VÄHÄKANGAS
pastori, Karjasillan seurakunta
Kommentit
Kaunista tekstiä pastorilta nuorille, kyynelsilmin luin tuon tekstin ja runonpätkän, voiko kauniimpia sanoja olla tuohon tilanteeseen.