Kohti uusia maailmoja

Amerikkalainen astronautti Neil Armstrong kuoli 25.8.2012. Hänen poismenonsa huomioitiin ympäri maailmaa. Armstrong nousi ensimmäisen onnistuneen miehitetyn kuulennon sankariksi ja uuden aikakauden kasvoiksi asettaessaan jalkansa ensimmäisenä ihmisenä kuun kamaralle. Kuulento oli jo aikanaan suuri mediatapahtuma ja ensimmäisiä suuria televisiotapahtumia. Armstrong itse ei olisi halunnut lennon henkilöityvän vain häneen ja vetäytyi pois julkisuudesta. Hänen askelensa merkitsivät kuitenkin samalla ihmisen askeleita kohti uusia maailmoja.

Samana päivänä nukkui pois toinen henkilö, joka myös vei meidät matkalle kohti uutta. Hän piti hiljaisuudesta ja rauhasta, eikä hänen ympärilleen syntynyt globaalia mediakohua. Silti hänen askeleidensa jälkiä on nähtävillä monessa paikassa: runoissa, virsissä, hiljaisuuden liikkeen yhä kasvavassa merkityksessä, lukemattomissa käännöksissä ja teksteissä. Sanat ovat siltoja maailmoihin, jotka voivat olla aivan lähellämme, mutta joihin kukaan ei vielä ole matkustanut. Runoilija Anna-Maija Raittila sai lahjaksi vapaasti matkaavan sielun, jolla oli ainutlaatuinen kyky rakentaa yhteyksiä maailmojen välillä. Hänen sanoissaan oli myös jotain lestadiolaisen sielunmaiseman yksinkertaisesta luonnollisuudesta ja kuulaudesta.

Molemmat matkat ovat ainutlaatuisia. Toinen kohti avaruutta, toinen lähemmäksi ihmisen sielua. Armstrongin lähipiiri kehotti ihmisiä kuuta katsellessaan iskemään silmää ja muistamaan avaruuslentäjää. Mille isken silmää runoilijaa muistaessani? Kastepisaralle lehdellä? Elokuiselle viljalle? Hiljaisuudelle ja ihmisten väliselle yhteydelle ja ymmärrykselle? Ehkä niin. Ja kenties koko suuren universumin keskellä se tulee nähdyksi ja saan vastauksen.

STIVEN NAATUS

Kappalainen