Hae sivustolta
- Täsmähaku
Blogit
Heini Strand on kirjastotyöläinen ja vapaa toimittaja, joka on avustanut muun muassa musiikkilehti Rumbaa vuodesta 2007 lähtien. Strandin mukaan hyvästä ruoasta ja musiikista täytyy aina maksaa.
Kai Nevala on Kalevan urheilutoimittaja, mutta muuten normaali. Hänen musiikkimakunsa on muuttunut läpi elämän - todennäköisesti huonompaan suuntaan. Lahjat eivät riittäneet siihen, että olisi edes epäonnistunut muusikko.
Janne Nyyssönen on Kalevan uutistuottaja sekä satunnainen levy- ja konserttikriitikko. Teini-iässä saatu metallipää on vanhemmiten pehmentynyt, mutta edelleen se on tauti joka ei tapa.
pahki@kaleva.fi
John Fogerty, Eppu Normaali ja Austin Mailer, Raatin stadion, sunnuntaina 1.7.2012
Jos unohdetaan sadelaulut, Have You Ever Seen The Rain ja Who’ll Stop The Rain, sekä jätetään laskuista pois Down On The Corner, Up Around The Bend ja muut CCR:n moneen kertaan hinkatut klassikot, pääsemme asian todelliseen ytimeen.
John Fogerty kirjoitti 1960- ja 70-lukujen vaihteessa muutamassa vuodessa huikean määrän hienoja biisejä, mutta Pahki nostaa niistä kaksi ylitse muiden.
Fortunate Son julkaistiin Willy and the Poorboys -levyllä vuonna 1969. Se on yksi kaikkien aikojen hienoimpia sodanvastaisia lauluja. Itse asiassa sen verran hieno, että kappaleen ei aina edes hoksata olevan protestilaulu.
Fortunate Son on reilun kahden minuutin ajan klassista kitarointia ja Fogertyn ääntä puhtaimmillaan (siis räkäisimillään). Ei ihme, että muun muassa Pearl Jam, U2, Minutemen, Cat Power, W.A.S.P., Bruce Springsteen ja monet muut ovat kelpuuttaneet Fortunate Sonin coverikseen.
Run Through the Jungle on kuin painajaismainen ja painostava lyhytelokuva, yhden soinnun ihme. Kauhukirjailija Stephen King ei turhaan ole ammentanut biisistä.
Myös Run Through the Jungle sijoitettiin Vietnamiin, mutta Fogertyn mukaan kyseessä on vain yleisesti aseita vastustava kappale.
Mitään ei tapahdu ja kuitenkin kolmeen minuuttiin mahtuu niin paljon.
KAI NEVALA
pahki@kaleva.fi
Kommentit