Lumipallomies teltassa

Marraskuu, joulukuu ja tammikuu ovat ilkeimmät kuukaudet. Oletettavasti nämä kuukaudet eivät hymyile Wisconsin osavaltion pohjoisosissakaan, missä Justin Vernon asui talvella 2006-07 isänsä metsästysmökissä. Vernon oli 25-vuotias heppu, jolta oli lähtenyt sekä bändi että tyttöystävä.

Vernon keksi mökillä televisiosarjaa katsellessaan nimen Bon Iver. Vaikka alkuperäinen tarkoitus oli toinen, hän sävelsi ja äänitti mökillä nipun lauluja. Vernon ajatteli niiden olevan demoja, mutta biiseistä vaikuttuneet ystävät rohkaisivat miestä, ja yhdeksän biisin cd-levyjä prässättiin 500 kappaletta. Niistä 17 lähetettiin mediakäyttöön.

Ensin innostui yksi musiikkibloggaaja, sitten toinen ja lopulta indieauktoriteetti Pitchfork julkaisi ylistävän arvion. Bon Iver teki sopimuksen indielafka Jagjaguwarin ja esikoislevy For Emma, Forever Ago julkaistiin virallisesti.

Lumipallo vyöryi, vyöryi ja vyöryi, kasvoi, kasvoi ja kasvoi.

Tarina on nätti. Se antaa jokaiselle taitavalle singer-songwriterille näytön, että kaikki on mahdollisilta, jos sävellyksissä on laatua. For Emma, Forever Ago oli vain alkusoitto Vernonin uralle, sillä toinen levy Bon Iver, Bon Iver nousi jenkkilistalla kakkoseksi ja indiehylkiöstä tuli Grammy-voittaja.

Ei ihme, että Bon Iverin keskiviikkoillan keikka Flow Festivalin avajaiskonsertissa oli vuoden odotetuimpia tapahtumia kohderyhmälle. Noin 5000 katsojaa todisti, kuinka isoksi lumipallo on kasvanut.

Ilmassa oli intohimoa, hartautta, hurmostakin. Metsästyskämpän riisutusta akustisesta indiefolkista on kuoriutunut täysverinen indiebändi ja enemmänkin, sillä Vernonin takana oli kahdeksan hengen monipuolinen, saumaton ja taitava ryhmä.

Kakkoslevyn progressiivinen avausbiisi Perth toimi täydellisenä keikan avaajana. Sovituksellisesti rikas kakkoslevy oli keikan alkupään runkona ja esikoisen sävellykset oli sijoitettu lähinnä loppupäähän. Encorena soitettujen kappaleiden - Skinny Love, The Wolves (Act 1 and Act 2) ja For Emma – uudet tuhdit, joskin pieteetillä sovitetut, versiot eivät menneet metsään. Pienet suvantovaiheet keskivaiheilla olivat lopulta hyväksi koko keikan kaarelle.

Erilaisten sovitusratkaisujen toimivuus todistaa, missä Bon Iverin vahvuus on. Se on Vernonin sävellyksissä ja niiden tunnelmassa. Livenä poukkoilevuus ja rajojen rikkominen vain lisäsi niiden tenhoa. Iso hämärä teltta oli myös visuaalisesti sopiva paikka Bon Iverille.

Seuraavan levyn jälkeen Bon Iver ei taida enää mahtua telttaan.

KAI NEVALA

pahki@kaleva.fi