Mainos
Heini Strand
Janne Nyyssönen
Kai Nevala

Heini Strand on kirjastotyöläinen ja vapaa toimittaja, joka on avustanut muun muassa musiikkilehti Rumbaa vuodesta 2007 lähtien. Strandin mukaan hyvästä ruoasta ja musiikista täytyy aina maksaa.

Kai Nevala on Kalevan urheilutoimittaja, mutta muuten normaali. Hänen musiikkimakunsa on muuttunut läpi elämän - todennäköisesti huonompaan suuntaan. Lahjat eivät riittäneet siihen, että olisi edes epäonnistunut muusikko.

Janne Nyyssönen on Kalevan uutistuottaja sekä satunnainen levy- ja konserttikriitikko. Teini-iässä saatu metallipää on vanhemmiten pehmentynyt, mutta edelleen se on tauti joka ei tapa.

pahki@kaleva.fi

Kalevan blogit
Blogiarkisto
stats-image
Mainos
Olipa kaikka

Hässäkkä-raportti

8. heinäkuuta 2012 kello 15.25.00
Famine Year sekä lennokas rastamosh yleisön joukosta. Kuva: Janne Nyyssönen

Hässäkkä-päivät, Ykän Pub, 6.–7. heinäkuuta 2012.

Huh! Olipa siinä intensiteettiä. Kaksi päivää, yli 30 bändiä, räminää ja pauketta ilman taukoja. Tapahtuman nimelle tuli katetta kerrakseen. Huh.

Pahkin kirjoissa hässäkkäviikonlopun etukäteen kuumottavin bändi oli Murheenlaakso, siis kitaravelho Otra Romppasen (edit. 11.7./nimi oikein) johtama ryhmä Mana Manan klassikkobiisien kimpussa. Saatiin mitä tilattiin: synkkää melankoliaa, aikuisen miehen jyhkeällä auktoriteetilla tarjoiltuna – ja tietysti se särökitaravalli. Ah.

Romppasen vuonna 1991 kuolleen Jouni Mömmön biiseihin sovittamat kitarakuviot eivät ole vanhentuneet päivääkään. Riipivästä kitarapsykedeliasta ei tule mieleen rakkauden kesä vaan lumihanki, pimeys ja hulluus.

Maltillisina, jopa hitaina, pysyneet tempot korostivat Murheenlaakson jykevää vaikutusta. Esimerkiksi Totuus palaa ja Kristinusko soivat suorastaan julmina. Osittain kyse oli kontrastista. Valtaosa hässäkkäartisteista kohkasi settinsä läpi ylikierroksilla. 

Muita mieleen jääneitä seikkoja vuoden 2012 Hässäkkä-päivistä:

Hardcore-legenda Terveet Kädet on nykykuosissaan tehokas yhdistelmä tiukkaa intensiteettiä ja kaoottisuutta, joka tuntuu koko ajan olevan lähdössä käsistä. Keikan aikana lavan eteen kasattu kaiutinpino kaatui, mutta se nostettiin ylös ja meno jatkui häiriintymättä.

Ruotsalaisen Terrible Feelingsin melodinen punk rock oli rautalankaisesti kaikuneine kitaroineen varsin tyylitajuista. Laulusolisti Manuelassa bändillä on heittäytyvä ja vangitseva keulakuva.

Oululaisen Death by Snoo Snoon lavaolemuksen leikkisyys ja välittömyys ilahdutti. Biiseissäkin on paljon itua.

Turkulainen Throat on mallikas sludgebändi. Riffittely on mukavasti kulmikasta ja kirskuvaa, mutta groovaa.

Virolainen punkveteraani J.M.K.E. esiintyi rennon leppoisasti. Tere Perestroika kuultiin tietenkin, mutta yleisö vaikutti tuntevan laajasti myös bändin muuta tuotantoa.

Raahessa perustettu Feastem on maailmanluokan grindcorebändi. 

Viiksimiehet tulevat. Pahkin setäosasto muistaa 1980-luvun tyylin ja hengen siinä määrin tuoreesti, ettei se voi kuin ihmetellä nykyistä nuorten miesten viiksitrendiä. 

JANNE NYYSSÖNEN
pahki@kaleva.fi

 

 

C 3 V 60


Kommentit

3/3 kommenttia

Nimi
11. heinäkuuta 2012 kello 12.40.38

Otra Romppanen, ei -painen.


Setäosastoa minäkin
8. heinäkuuta 2012 kello 18.22.19

Huh! Hieno arvostelu, mutta voisiko joku suomentaa nämä keskivertosuomalaiselle oudot termit? Huh.
Hardcore? Sludgebändi? Grindcorebändi?


Janne Nyyssönen
8. heinäkuuta 2012 kello 19.07.20

http://fi.wikipedia.org/wiki/Grindcore
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sludge_metal
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hardcore_punk


Mainos
Mainos
Mainos
Mainos
Takaisin ylös